Viisukuppila

Maa: Armenia
Vuosi: 2015
Kappale: Face the shadow
Esittäjä: Genealogy
Säveltäjä: Armen Martirosyan
Sanoittaja: Inna Mkrtchyan
Sijoitus semifinaalissa: 7./16
Pisteet semifinaalissa: 77
Sijoitus finaalissa: 16./27
Pisteet finaalissa: 34
Sanat: https://eurovision.tv/participant/genealogy

Vuoden 2015 Euroviisuja varten Armenian tv-yhtiö ARPTV kokosi kasaan todellisen superkokoonpanon eri mantereilla asuvista armenialaisista. Konseptin idea liittyi armenialaisten kansanmurhan 100-vuotismuistojuhlaan.

Euroopasta kokoonpanoon saatiin mukaan Essaï Altounian, joka syntyi Pariisissa. Hänen isoisänsä äiti ja siskot oli murhattu ja hän muutti Ranskaan serkkujensa kanssa. Siellä hän tapasi Essaïn isoäidin. Essaïlle kerrottiin tarinoita armenialaisten kansanmurhasta ja hänen isoisänsä kirjoitti kirjan omista kokemuksistaan.

Koko Amerikan manteretta edusti yhtyeessä Tamar Kaprelian. Tamarin armenialaistaustaiset vanhemmat muuttivat Yhdysvaltoihin Iso-Britanniasta. Tamarin musiikillinen ura lähti nousuun hänen voitettua OneRepublic-yhtyeen järjestämän kilpailun. Hänen ensimmäinen studioalbuminsa "Sinner or a Saint" julkaistiin vuonna 2010, mutta se ei menestynyt kovinkaan hyvin.

Afrikasta mukaan napattiin Vahe Tilbian. Vahe syntyi ja kasvoi Etiopiassa. Myös hänen isovanhempansa pakenivat Armeniasta ja päätyivät ensin Syyriaan, jonka jälkeen asettuivat Etiopiaan. Vahe lähti Kanadaan opiskelemaan, mutta palasi Etiopiaan aloittelemaan musiikkiuraansa. Hän toimi Zemen Band -yhtyeen solistina kaksi vuotta ja julkaisi myös soolomateriaalia.

Japanilaisen äidin ja amerikanarmenialaisen isän tytär Stephanie Topalian oli yhtyeen aasialaisvahvistus. Los Angelesissa syntynyt, mutta Japaniin 13-vuotiaana perheensä kanssa muuttanut Stephanie oli myös julkaissut omaa musiikkiaan ennen Genealogy-projektia. Hänen kaksi albumiaan julkaistiin levy-yhtiö Sony Musicin kautta. Hänet myös palkittiin parhaan uuden artistin palkinnolla Japan Music Awardeissa vuonna 2009.

Oseanianista yhtyeeseen löydettiin klassisen musiikin taustan omaava Mary-Jean O'Doherty. Mary-Jeanin äiti on armenialainen ja isä australilainen, mutta myös Mary-Jean syntyi Yhdysvalloissa, Texasin osavaltiossa. Mary-Jean on esiintynyt ympäri maailmaa, muun muassa Lontoon Royal Albert Hallissa.

Yhtyeen kuudes jäsen otettiin mukaan Armeniasta, jo vuonna 2009 maataan yhdessä sisarensa Anushin kanssa edustanut Inga Arshakyan.

Kuusikon kilpailukappaleen sävelsi Armen Martirosyan ja sanoitti Inna Mkrtchyan. Martirosyanille kappale ol jo toinen euroviisusävellys, sillä myös maan vuoden 2010 edustuskappale, Eva Rivasin esittämä ”Apricot Stone”, oli hänen säveltämänsä. Alkujaan kilpailukappale kantoi nimeä ”Don’t deny”. Kansanmurhaan viittaavan nimen vuoksi Armenian viisudelegaatio vaihtoi kuitenkin nimen, sillä he halusivat vähentää kappaleen poliittista sanomaa. Ennen kisoja yhtyeen jäsenet saivat armenialaiset passit itse maan presidentiltä Serzh Sargsyanilta.

Yhtye menestyi kohtalaisesti Itävallan pääkaupungissa Wienissä kisatuissa viisuissa. Semifinaalista Armenia selvitti tiensä finaaliin sijoittumalla seitsemänneksi. Illan parhaana esityksenä sitä pitivät Venäjä ja Belgia. Finaalissa sijoitus oli 16. ja täydet pisteet maa sai naapuriltaan Georgialta.

Viisuedustuksen jälkeen yhtye ei ole esiintynyt enää yhdessä. Tamar Kaprelian pyrki uudelleen edustustehtäviin vuonna 2018, mutta ei päässyt karsintojen finaaliin kappaleella "Poison (ari ari)".

Genealogy - Face the shadow (semifinaali)

Melko keskitien teos. Ei houkuttele uudelleen kuunteluun. Kolme tähteä.

Onhan tämä aika tylsä kappale, joka tosiaan jää hyvinkin unohduksiin Wienin balladimaratonfinaalin alkupuolelta. Ja kun katsoo, mistä tämä puhelinäänestyskannatuksensa sai, niin eiväthän tätä äänestäneet juuri muut kuin armenialaissiirtoilaiset, joten en ole pahoillani siitä, että raadit pudottivat tätä. Kaksi.

Hyi että miten kamala tekele... Ehdoton ykkönen.

Nyt kun pääsin kotiin läppärille, jolle olen tallentanut kaiken mahdollisen viisudatan, niin erittelenpä tämän puhelinäänestysmenestystä vielä hieman tarkemmin. Kas tässä Armenian puhelinäänestyssijoitukset vuoden 2015 finaalissa (lihavoituna maat, jotka ovat perinteisesti olleet puhelinäänissä Armenian vakitukijoita):
1. Georgiassa, Tsekissä
2. Ranskassa, Venäjällä
3. Israelissa
5. Alankomaissa, Belgiassa, Kyproksella
8. Makedoniassa
9. Moldovassa, Valko-Venäjällä
12. Espanjassa
13. Australiassa
15. Kreikassa, Montenegrossa
17. Itävallassa, Romaniassa
18. Ruotsissa, Unkarissa
19. Italiassa, Saksassa
20. Puolassa
22. Isossa Britanniassa, Liettuassa
23. Latviassa, Sveitsissä
24. Virossa
25. Albaniassa
26. (toisiksi viimeinen) Islannissa, Tanskassa
26. (viimeinen) Azerbaidzanissa, Norjassa, Serbiassa, Sloveniassa
27. (viimeinen) Irlannissa, Maltalla, Portugalissa, Suomessa

Eli joo, melkeinpä kaikki pisteet perinteisiltä tukijoilta, ja sitten alueilla vailla omien tukea jäädään viimeisten joukkoon. Ei kai minkään "rehellisesti" puhelinäänestyskannatusta saavan viisun sijoituksissa pitäisi olla näin kovaa hajontaa. Eli ehkä ihan hyvä, että raadit pudottivat tämän sijoitusta lähemmäs sitä, mitä tämä olisi ansainnut.

Studioversiona jokseenkin siedettävä. Livenä aivan hirvittävää huutokilpailua.

1.5/5.0

Britannian ohella kivan vuotensa ainoa yhden tähden viisu.

Tylsä biisi, jossa on ilmeisesti menty enemmän sanoma kuin sävellys edellä. Erityisesti kertsi kuulostaa kamalalta saarnaamiselta, säkeistöt sentään vähän miellyttävämpiä. En ole kuunnellut tai katsellut tätä varmaan kertaakaan viisujen jälkeen, siispä yksi tähti lienee tarpeeksi.

Pienoinen sekametelisoppa.

Tolkuttoman raskassoutuinen, liian monen ja liian heikosti yhteen laulavan artistin sekametelisoppa sekä ennen kaikkea liian osoitteleva viisu. Pidän Armenian kansanmurhaa paljon vakavampana juttuna kuin Krimin tataarien karkoitusta asuinsijoiltaan vuonna 1944, mutta Jamala teki "vanhojen muistelu"/poliittisen viisunsa" valtavan paljon paremmin.
En valitettavasti pysty antamaan tälle kuin sen yhden tähden.

Ideana ihan kiva, että laulajat ovat armenialaistaustaisia eri maanosista, mutta itse biisi on vaan niin kamala huutokisasekamelska.

Pari tähtöstä heilahtaa. Ei sykähdytä, väliosa lienee teoksen parasta antia.
Vieläkin ärsyttää kun muistelen maan viisutiimin julkaisutaktiikkaa.

Tää on sellanen ihan kiva, mutta ei tälle nyt enempää kuin vahvat kolme tähteä voi antaa. Sekava kuvaa tätä hyvin ja hyvin ristiriitaiset fiilikset myös tästä, kun muutamassa kohdassa tykkään tästä älyttömästi ja jossain kohtaa en tykkää yhtään.

Kiitos Viisulan, olen kuunnellut tätä pläjäystä nyt enemmän kuin tätä ennen yhteensä. Selvittääkseni, missä oikein mättää.

Biisi itsessään ei ole totaalisen onneton, se vain on täysin väärässä paikassa. Ei niin että viisut välttämättä olisivat sille väärä yhteys, vaan se ettei biisi kuulosta pätkääkään kansanmurhalta, jonka uhreja sen kai piti kunnioittaa? En tosin tiedä miltä kansanmurhan pitäisi kuulostaa - ehkä Jamala oli suunnilleen oikeillä jäljillä - mutta ei ainakaan tältä! Kaikki arvokkuus ja suru puuttuu, asia latistuu juupas - eipäs -kinasteluksi. Toi löi ensin! Lällällää, olet väärässä!

Biisi voisi olla ihan pätevä osa jotain musikaalia, jossa aiemman perusteella tiedämme, mitä näiden ihmisten välillä on tekeillä. Nyt ei kuitenkaan ole se tilanne. Oli varmaan hieno konsepti roudata lavalla armenialaisia ympäri maailmaa, mutta nyt heidän erilaiset (ja valitettavan eritasoiset) äänensä eivät palvele mitään musiikillista päämäärää, vaan he latistuvat lavasteenkaltaiseksi rekvisiitaksi kertomaan, että kansanmurhan seurauksena armenialaisia asuu kaikkialla. Vertailukohtana joku Non mi avete fatto niente onnistuneesti yhdisti erilaiset äänet musiikiksi ja tarinaksi.

En vastusta näin poliittista aihetta sinänsä, nyt käsittely vain ei teknisesti onnistunut. Koska biisi voisi jossakin ihan muussa yhteydessä toimia ja koska osa esittäjistä osasi laulaakin, niin saakoon kaksi tähteä tämä sanan kummassakin merkityksessä pateettinen sekamelska tänään.

Koskettava aihe ja samalla poliittisesti värittynyt kaikesta nimenvaihdosta huolimatta. Kuusikko muodostui armenialaislähtöisestä artistista joka mantereelta, mielenkiintoista symboliikkaa. Näissä kuudesta artistista kootuissa yhtyeissä on aina vaara, että se koostuu kuudesta individualistista, joista jokainen haluaa loistaa kirkkaimmin valokeilassa. Tässäkin välillä siihen sorruttiin, mutta pysyivät juuri ja juuri ruodussa. Inga oli kuitenkin nostettu pääsolistiksi. Kertosäe on melodialtaan oikein hieno, melodinen ja vahva säkeistön ollessa tasaisempi. Muistin tämä olleen vieläkin sekavamman, nythän se kuulosti oikein hyvältä. Loppusijoitus kutakuinkin kohdallaan. Heikko nelonen irtoaa armenialaisviisulle.

Huikea ja aliarvostettu. Tämä oli ehkä liian vaikea viisuporukalle. Kappale on tajuttoman kohtalokas. Tässä on juuri sitä oikeaa tunnelmaa... synkkyyttä ja mystisyyttä. Kappaleen sanoma on todella pysäyttävä. Esitys oli kaunis ja tyylikäs. Rakastan myös musiikkivideota. Biisi nostaa edelleen ihon kananlihalle.

Tämä vangitsi hyvin kuuntelemaan ja katselemaan tuon kolmen minuutin ajaksi. Todella dramaattinen esitys ja varsin vahva biisi. Mielestäni on hyvä, että näitä poliittisia lauluja tehdään, onhan tässäkin todella järkyttävästä asiasta kysymys. Don't deny, kuten kuulemma tekevät ainakin turkkilaiset jotka ovat eri mieltä ja nimenomaan kiistävät koko asian ja koulussakin opetetaan lapsille asiasta vallan muuta. Annan tälle laadukkalle kokonaisuudelle neljä tähteä, tosin hieman himmeää sellaista.

Ihme_Mies kirjoitti: ↑05 Elo 2018, 22:12 Jamala teki "vanhojen muistelu"/poliittisen viisunsa" valtavan paljon paremmin.
En valitettavasti pysty antamaan tälle kuin sen yhden tähden.

Kummallista. Minusta Jamalan biisi oli melodialtaan aivan yhdentekevä, Jamala toki itse hyvä.

Rousku kirjoitti: ↑06 Elo 2018, 23:17 saakoon kaksi tähteä tämä sanan kummassakin merkityksessä pateettinen sekamelska tänään.

Kummallista tämäkin. Olihan mukana Janjan-typy Inga. Siinä on kyllä kuvankaunis neito, joka osaa laulaakin hienosti.

^Olihan? Eli tarkoitatko, että jos Inga on mukana, kyseessä ei voi olla pateettinen sekamelska?

Inga olisi voinut olla enemmän kuin mukana, eli päätähti. Silloin sekamelskavaikutelma ehkä olisikin vältetty. Nyt ei toiminut kun oli tuo niin hieno idea että armenialaiset ympäri maailmaa tekevät tämän.

Rousku kirjoitti: ↑06 Elo 2018, 23:17 Biisi itsessään ei ole totaalisen onneton, se vain on täysin väärässä paikassa. Ei niin että viisut välttämättä olisivat sille väärä yhteys, vaan se ettei biisi kuulosta pätkääkään kansanmurhalta, jonka uhreja sen kai piti kunnioittaa? En tosin tiedä miltä kansanmurhan pitäisi kuulostaa - ehkä Jamala oli suunnilleen oikeillä jäljillä - mutta ei ainakaan tältä!

Mulla on täysin päinvastainen mielipide tästä, eli mielestäni tämä suorastaan huutaa kansanmurhaa (ja jotenkin sellaista kaiken menettämisen pelkoa.) Tekee sen eri tavalla kuin Jamala, mutta mulle tämä on silti tunnelmaltaan oikeanlainen kuvatakseen jotain niin raskasta. Biisinäkin kyllä vielä parempi kuin Jamalan.

Jos jostain pitäisi vähän miinusta antaa, niin kaikki näistä laulajista ei ole erityisen hyviä. Toiset taas on sitten senkin edestä, enkä tiedä miksi tässä esityksessä mua ei häirinnyt se huonompien laulajien kuunteleminen, vaikka joskus tällaiset asiat on mulle suorastaan kynnyskysymys. Ehkä tässä sitten kaikkien lauluääni miellytti mua jollain tasolla tai näin paatoksellisessa biisissä se ei ole mulle niin justiinsa. En osaa itsekään sanoa miksi tässä ei mikään pilaa mun fanitusta.

kuten tuossa jo joku aiemmin mainitsi, kaikki wähänkin haastawampi, waikeampi ja esim. jatsahtawampi on niiiin kowin tai LIIAN haasteellista, LIIAN WAIKEAAAA ... tälle yleensä aiwotnarikkaan-jumputusta (onko se musiikkia!??) suosiwalle bilehileViisulan ja Kuppilan porukalle...



kts. esim. Belgian agapellaesityksen tai Nor -73:n tahi Ruotsi -66:n saama NIHKEÄ wastaanotto tällä foo..rumilla ja Viisula-yhteisössä siis ...



---




Videolle enimmät pisteet, valokuvausfanina se iski... osittain... entisten esc-videoiden fanina ... siis noin vuoteen -89, ennen kuin ne meilläkin alettiin täysin pilata ränsistyneillä autiotaloilla ja tehdashalleilla, päiväsaikaan hangelle laitetuilla pääsiäiskokoilla, pelkästään urbaaniin ympäristöön sijoitutella juppimenolla (esm. Fin -94 yök...) yms:llä aivottomuuksilla ... - 92 ( -ja -93) oli meillä viimeisin ns. tolkun esikatselufilmi, erityisen hywä mut se olikin Heikki Hector Harman ohjaama ...

ja koska pidän myös vokaaliyhtyelaulannoista... sekakuoroista nyt ainakin, wanhan mallisista... niin räväytän tälle ehkä ... noin... jopa... tällä hetkellä... n. 3.3 pist. ja se on kuulkaa todella paljon -00 luvun "viisulle" ...


jk. siis nykyaikana ne eivät suo enää juurikaan nautintoa koska miehet pyrkiwät laulamaan korkeammalta kuin mitä naiset... kts. mainos tv:n laulukisailu, vain elämää sarja ... ym. evvk -jutut ...

^ Mun on kyllä oltava sun kanssa vähän samaa mieltä tästä mitä viisukansa usein tuntuu suosivan.
Usein jos joku biisi/esitys ei erityisen hyvin menesty (saavuttaa vaikkapa sijan 19) siitä aletaan puhua että ei kolahtanut ihmisiin tai mikä siinä oli pielessä. Se vaan, kun valtaosa menestyvistä on helppoja ja tarttuvat heti, vaikka ne kuulisi vaan sen 1-3 kertaa, kun taas moni laadukkaampikin voi olla keräämättä ääniä. Youtubessa usein näkeekin kommenttia, että joku biisi on liian hyvä viisuihin.

Eikä se väärin ole jos ei pidä esimerkiksi tästä, mutta toivoisin aina näille erilaisille biiseille menestystä, jotta eri maat uskaltaisivat jatkossakin tehdä jotain upeaa.