Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 2019
Kappale: Wake up
Esittäjä: Eliot
Lauluntekijät: Pierre Dumoulin, Eliot Vassamillet
Sijoitus semifinaalissa: 13./17.
Pisteet semifinaalissa: 70
Sanat: https://eurovision.tv/participant/eliot

Tarina saattaa kuulostaa erittäin tutulta viimeisten vuosien ajalta, sillä tämän viisuviikon Viisula-edustajammekin on kykykilpailuja käynyt, lapsena musiikista innostunut artisti.

Vallonian Monsissa joulukuun lopussa vuonna 2000 syntynyt Eliot Vassamillet sai ensimmäisen kitaransa seitsenvuotiaana, ja opiskeli myöhemmin pari vuotta musiikin teoriaa. 17-vuotiaana, vuonna 2018, Eliot osallistui Belgian ranskankielisen television Voiceen, ja pääsi muuan Slimanen joukkueessa livelähetyksiin asti. Eliot tosin putosi jo ensimmäisessä show'ssa, mutta jo se oli tarpeeksi lauluntekijä Pierre Dumoulinille, joka oli vaikuttunut Eliot'n äänestä ja olemuksesta.

Tammikuussa 2019 viisuvetovastuuvuorossa ollut RTBF kertoi, että Belgiaa Tel Aviviin edustamaan lähtee juurikin Eliot yhdessä Dumoulinin kanssa kirjoittamallaan kappaleella. Lähtökohta oli ainakin lupaava, sillä Dumoulin oli myös valloonien edellisen, neljänneksi yltäneen, viisun takana. Melankolisiin poppiksiin samaistuva Eliot vaikuttui Pierren esittelemästä demosta, ja lyriikoiltaan paremman maailman rakentamiseen kannustava Wake up näki päivänvalon helmikuun lopussa.

Viisulavalle Eliot nousi kahden taustalaulaja-rumpalin kanssa stailattuna Walter Van Beirendonckin suunnittelemiin punamustiin asuihin. Jo harjoituksista alkaen Belgiaa ei pidetty kovinkaan potentiaalisena menestyjänä, mikä pitikin paikkansa; semifinaalista irtosi 13. sija 70 pisteellä, joista 50 tuli juryilta.

Viisuedustusta seuranneina vuosina Eliot vietti hiljaiseloa, ja olipa hän pitkään poissa someistaan, mutta taannoin hän julkaisi pari EP:tä, ja Instagraminsa perusteella uuttakin musiikkia saattaa olla luvassa.

Aiemmin Viisulassa: Belgia 2017: Blanche – City lights

Eliot Instagramissa

Niinku ny junassa areenalta majoitukseen julkaistaan viisuloita. Täytyy myöntää että mulla oli aiemmin mennyt ohi Eliotin Slimane-kytkös.

Niin, biisi on yksi omaperversioitani, ja Eliot oli muutenkin ihana.

No tässä nyt ei ole oikein mitään

Joo, hyvin vaatimaton tekele Tel Avivin melko hyvätasoisissa viisuissa. Laulajalla ei ääntä ja vielä vähemmän karismaa ja kappale lattea ja vaatteet kamalat. Joudun nyt antamaan vain yhden tähden. Olkoon sitten vahvemmanpuoleinen kun ei ollut sentään mitään pelleilyä.

Minun Elliot on parempi. Biisi on todella peruskauraa. Esitys oli vaatimaton. Todella harmiton kuitenkin. Ei ärsytä. Kolme.

Kertoo varmaan jostain, etten millään muistanut koko biisiä. Onhan tämä tietyllä tapaa ihan tyylikäs, mutta melkoisen tylsä ja unohdettava. Kaksi tähteä.

Ihan pikkukaunista, missä vaatimattomuus kaunistaa. Kolme.

Jossain mielenhäriössä tämä keikkui minulla viidessä tähdessä suht kauan, sittemmin on tultu alas rutkasti.
Livenä aika mitätön eikä mennyt laulukaan putkeen. Annan silti kolme koska studioversiona ihan symppis.

livessä oli jotain niin vilpitöntä nuoruuden ujoutta, hellyttävä
ennen viisuviikkoa taisin inhota tätä mut toi paljon parjattu live sai mun kunnioituksen.

Ai niin, tällainenkin flopannut raatirunkku Belgialla on ollut. Hyvä, etteivät ne raaditkaan aina ihan kaikkea osta, sillä aika olemattomaksi biisi jää. Parasta ovat säkeistöjen tummanpuhuvat taustat, joita olisi voinut hyödyntää kappaleessa enemmänkin. Eliot on esiintyjänä toisaalta sympaattinen, toisaalta vähän karismaton. Kaksi tähteä.