Viisukuppila

Italian paluusta Eurovision laulukilpailuun kertoo nimimerkki lharju.
Maa: Italia
Vuosi: 2011
Kappale: Madness of love
Esittäjä: Raphael Gualazzi
Säveltäjä: Raphael Gualazzi
Sanoittaja: Raphael Gualazzi
Sijoitus finaalissa: 2./25
Pisteet finaalissa: 189
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2011it

Italia poistui Eurovision laulukilpailusta pysyvänluonteisesti vuoden 1993 kilpailujen jälkeen, poiketen ainoastaan vuoden 1997 viisuissa, jolloin Jalissen oli tarkoitus käydä hakemassa voitto Italiaan. Syitä Italian poisjääntiin esitettiin useita: väitettiin, ettei Euroviisut formaattina sopineet Italian yleisradioyhtiön RAI:n ohjelmistoon ja lisäksi italialaiset halusivat keskittyä ennemmin San Remon laulukilpailuihin. RAI kuuluu Eurovision suuriin rahoittajamaihin, joten Italialle olisi ollut 1990-luvun lopulta lähtien varmistettu joka vuosi automaattinen paikka viisufinaalissa.

Euroviisuharrastajat jaksoivat koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen haikailla Italian paluun perään. Aprillipäivinä euroviisusivustot julkaisivat säännöllisesti ”uutisia” Italian paluusta. Myös Euroviisujen ylin koordinaattori Svante Stockselius ilmoitti lehdistötilaisuuksissaan avoimesti eräänä tavoitteenaan saada Italia osallistumaan jälleen Eurovision laulukilpailuihin.

Italian paluu ei toteutunut Stockseliuksen aikana, mutta loppuvuodesta 2010 alkoi kuulua kummia uutisia: RAI olisi nyt ihan oikeasti osallistumassa vuoden 2011 Eurovision laulukilpailuihin Düsseldorfiin.

RAI ilmoitti, että Italian viisuedustaja valitaan helmikuussa 2011 järjestettävien San Remon laulukilpailujen kautta. Lähtökohtaisena oletuksena oli, että San Remon uusien kilpailijoiden sarjan voittaja valittaisiin viisuedustajaksi. San Remon laulufestivaaleilla on järjestetty vuodesta 1984 lähtien oma kilpailusarja artisteille, jotka eivät ole aikaisemmin kilpailleet San Remossa. Uusien kilpailijoiden sarjan voiton myötä läpimurron ovat kokeneet muun muassa Eros Ramazotti, Laura Pausini ja Andrea Bocelli. Vuonna 2011 voiton vei Raphael Gualazzi itse säveltämällään jazzahtavalla kappaleella Follia d'amore (suom. Rakkauden hulluus). Gualazzi valittiin Italian viisuedustajaksi. Follia d'amoresta muokattiin kolmeminuuttinen ja kaksikielinen versio viisuja varten, jossa laulu esitettiin nimellä Madness of love.

Raphael Gualazzi (oik. Raffaele Gualazzi, s. 11. marraskuuta 1981) oli julkaissut ensimmäisen albuminsa Love Outside the Window syyskuussa 2005. San Remon -voitto 2011 vauhditti Gualazzin uraa ja pian voiton jälkeen julkaistiin hänen toinen albuminsa Reality and fantasy, joka nousi Italian albumilistan neljännelle sijalle.

Düsseldorfin Euroviisujen finaalissa 14.5.2011 Italia oli arvottu esiintymään numerolle 12. Madness of love ei kuulunut kilpailun suuriin ennakkosuosikkeihin – lähinnä kappaletta pidettiin jazz-kuriositeettina, jonka uskottiin keräävän ihastusta lähinnä taiteellisemman musiikin ystäviltä. Taiteilijapersoona Gualazzi esiintyi koko viisuviikon hieman omissa oloissaan ja hänen managerinsa huoleksi jäi pitää kiinni siitä, että taiteilija saapuu ajoissa aikataulutettuihin harjoituksiin ja lehdistötilaisuuksiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään, kun päästiin vuoden 2011 viisufinaalin äänestykseen. Vuonna 2011 oli käytössä ensimmäistä kertaa käytäntö, jossa äänestyksen esiintymisjärjestyksen päätti ruotsalainen professori, joka tutki asiantuntijaraatien äänestystulosta ja pyrki sen perusteella luomaan järjestyksen, jossa jännitys säilyisi mahdollisimman pitkään. Italia oli voittanut raatiäänestyksen täysin ylivoimaisesti, ja niinpä pisteidenlaskun alussa pääsivät äänestämään sellaiset maat, joilta ei ollut odotettavissa korkeita pisteitä Italialle. Kun kymmenen ensimmäistä maata olivat jakaneet pisteensä, Italia oli tulostaululla vielä viiden viimeisen joukossa. Äänestyksen puolivälissä Italia oli siirtynyt jo tulostaulun vasemmalle puolelle, mutta äänestyksen jälkipuoliskolla Italia aloitti komeettamaisen nousun kohti aivan tulostaulun kärkeä. Pisteidenlaskun loppuvaiheilla Italia ja Ruotsi taistelivat ankarasti kilpailun toisesta sijasta. Lopulta Italia päihitti Ruotsin neljällä pisteellä. Madness of love keräsi yhteensä 189 pistettä ja sijoittui toiseksi. Kyseessä on yksi Italian kaikkien aikojen parhaiten menestyneitä viisuja, sillä Italia oli kahden voittonsa lisäksi saavuttanut hopeasijan viisuissa vain kerran aikaisemmin. Täydet pisteet Madness of love keräsi neljältä maalta, San Marinolta, Albanialta, Espanjalta ja Latvia. Kymppejä herui Puolalta, Kreikalta, Maltalta, Portugalilta ja Liettualta. Pisteittä Italian kokonaan jätti kuitenkin peräti 12 maata, joten ihan täysin paneurooppalaisesta suosikista ei voitane puhua. Vaikka Madness of love olikin selvästi raatilellikki, ei yleisöäänestyskään sujunut suinkaan huonosti, sillä sen perusteella Italia olisi saavuttanut sijan 11.

Raphael Gualazzi - Follia d'amore (Sanremo 2011)

Raphael Gualazzi Spotifyssa

Raphael Gualazzi YouTubessa
http://www.raphaelgualazzi.com

UPEA taidekappale ja käsittämättömän hieno paluu Italialta. Vaikka Azerbaidzanin voittoviisusta tykkäänkin ihan hirveästi, niin tämän voitto olisi tehnyt viisuille hyvää. Viisi!

Ihan hirveää sontaa... Luojan kiitos Azerbaidzan voitti tämän (ei Azerbaidzaninkaan biisi kauhean hyvä ollut). Kappale on tylsä ja rasittava.

Käsittämättömimpiä menestyjiä 2010-luvulla. Hyvä biisi ja hyvä esittäjä, mutta että parempi kuin Ruotsi... olen edelleen hieman katkera, vaikken sentään niin katkera kuin vuonna 2011.

Pidin tästä 2011 ja toivoin tämän voittoa, ja olin huolissani pistelaskun alkumetreillä. Onneksi kävi hyvin

Hyvää on se, että jotain valtavirrasta poikkeavaa lähetetään euroviisuihin. Tämä on ihan hyvä kappale, piristävä poikkeus. Ei tämä kuitenkaan kuulu tuon vuoden kärkisuosikkeihini.
Kyllä tälle kolme tähteä woipi antaa.

toella raikas, ennakkoluuloton, radikaalikin italoviisujen joukossa, 5 pist. wanhahtava swing-jazz-irroittelu on jotain niin kertakaikkisen riemastuttavaa... mm. tälläistä lisää ja agapellaa myäs... etnoilusta nyt puhumattakaan... och turhan-aikaiset,älyttömimmät ja turhimmat jumputukset minimiin! ...

Hyvä ja omaperäinen jazz. Hyvä,taitava laulaja. Upea paluu viisuihin!

Olin tietysti innoissani, kun entinen viisusuosikkimaani teki vihdoin paluun kisaan. Vaan oli tämä sitten suuri pettymys. Laulaja on symppis, mutta laulusuoritus käsittämättömän kehno. Sävellyskin on aika turhanpäiväinen ja väkinäinen. Omaperäinen tietty, mutta eipä se paljon lohduta. Ei tämä silti todellakaan mitään kamalaa kuultavaa ole, mutta en oikein pysty antamaan kahta tähteä enempää.

Sävellys on aivan loistava, aika amerikkalaistyylinen tosin vaikka italialaisuus kuuluu helposti läpi. Rakenne on monipuolinen vieden mukaansa loppuhuipennukseen asti, joka on erittäin tehokas. Jazzia tarvitaan Euroviisuissa enemmän, varsinkin näin kovalaatuista. Olisi ehdottomasti ansainnut voiton, mutta myönnettäköön, että tämän menestys tuli täysin puskista, joten pakko kai sitten on olla tyytyväinen.
Vuotensa paras viisu ja omalla listallani kaikkien aikojen parhaista koskaan korkealla. Selkeät viisi - voisin ehkä kirjoittaa romaanin pituisen viestin, mutta säästän hermojanne(-ni?).

Tämä kuuluu nykyään vakio-ohjelmistooni, mikäli minut joskus kutsutaan pianistiksi tapahtumaan X. Kukaan ei ole vielä tunnistanut euroviisuksi, tai ainakaan myöntänyt sitä.

Tyylikäs biisi ammattitaitoisella otteella, ja Raphaelkin näyttäisi olevan muusikko ihan isolla ämmällä. Poikkeaa kiitettävästi siitä perinteisestä viisukaavasta, mistä myöskin reilusti plussaa. Kohtalaisen harvoin tätä kyllä tulee kuunneltua, joten saa tällä kertaa tyytyä vain neljään tähteen. Toinen sija oli joka tapauksessa positiivinen yllätys, vaikka pessimisti sisälläni yrittääkin toisinaan väittää, että pisteissä oli mukana pientä tervetuloa takaisin -lisää... Hiiteen moiset ajatukset.

Arvostan tätä todella paljon, erittäin hieno paluu Italialta. Jazz ja Blues kuuluvat molemmat suosikkigenreihini, laadukas kappale. Raphaelin ääni on ihanan yksinkertainen, ja hänen omalaatuinen englannin lausumisensa on kiehtovaa. Viisi tähteä.

Minulle tämä on ollut aina hieman vaikea pala. Tykkään kappaleen yllätyksellisyydestä ja omintakeisuudesta, mutta silti kokonaisuus jää uupuvaksi. Hyville hetkille KOLMONEN. Jos oli Azereiden mitättömyyden voitto suuryllätys itselleni, niin tämän hopeatila oli seuraavaksi suurin. Tämähän soi jonkin verran tuolloin Radio Suomessakin, taisi olla Jorma Hietamäelle mieleinen menestys.

Oli kyllä aivan mahtava juttu, että Italia palasi Euroviisuihin! Olin pudota tuolilta ällistyksestä, kun asiasta täältä luin.

Oli myös aivan loistava yllätys, että tämä esitys pärjäsi niin hyvin! En todellakaan olisi etukäteen uskonut.

Kappale sinänsä ei oikein enää kiinnosta. Ihme, että edes joskus kiinnosti. Jazz kun ei ole koskaan kuulunut suosikkimusiikkigenreihini... Mutta yhä edelleen olen iloinen tämän komeasta sijoituksesta!

** tähteä.

Italian paluuviisu on kyllä oikein tunnelmallinen. Aitoa italiocharmia, ja kiva kuulla jazziakin viisuissa. Veikkaan kuitenkin, että voitti tuomariäänestyksen siksi, että tuomarit halusivat varmistaa Italian pysymisen kisoissa. Mutta meneehän tälle tunnelmapalalle minultakin mukavat neljä.

Vuonna 2011 muistan kyllä iloisesti yllättyneeni tämän menestyksestä.

Viisuissa vähän outo genre tämä 30-luvun gangsteri-Chicago, mutta niin nykyään. Outsider ansaitsee kuitenkin pisteensä, kun on aito muusikko esittämässä aitoa, tyylipuhdasta biisiään. 4/5.

Mukavan erilainen viisu, mutta genressään aika tavallinen. Kolme tähteä.

Italian paluu oli tietysti erittäin mieluinen, mutta valitettavasti jazz-kappale ei edustanut sellaista genreä, mitä Italialta olin toivonut viisuihin. Menestys oli täydellinen yllätys enkä toki olisi itse tätä noin korkealle sijoittanut musiikillisin perustein, hyvä buustaus sinänsä Italialle pysyä mukana myös paluuvuoden jälkeen, kun menestystä tuli heti. Positiivisina seikkoina mainittakoon kappaleen hyvä ja tasapainoinen rakenne sekä aitous. Tässä ei kikkailla eikä kerätä huomiota ulkomusiikillisilla seikoilla. Raphael pysyy myös flyygelinsä äärellä koko ajan, mikä ilahduttaa minua.

Kolme tähteä.

Kiva, että jazz-musiikkiakin on Euroviisuissa. (Pidän itse jazzista.)
Poikkeaa myönteisellä tavalla totutummasta viisuilumuotista.
Piristävän ennakkoluulotonta.
Ammattitaitoisen pätevältä kuulostaa.
Raphael on kaiketi kovan tason ammattimuusikko.

Mutta kappale ei suuremmin sytytä. Jää itselleni jollain tavoin hahmottomaksi ja sekavaksi.
Nuo rääkäisykohdat kuulostavat kamalilta. Rikkovat tavallaan kappaleen, minun korvissani.

Tässä viisussa lauletaan osin englanniksi. Taitaa olla hyvinkin harvinaista Italian kohdalla.
Muistaakseni Italian viisuissa on harvoin laulettu muulla kielellä kuin italian kielellä.......jos oikein muistan.

jee euroviisut kirjoitti: Veikkaan kuitenkin, että voitti tuomariäänestyksen siksi, että tuomarit halusivat varmistaa Italian pysymisen kisoissa.

Jep. Näin saattaa osin olla (?)

Kolme vahvaa tähteä.

niin, oiskohan vain kerran italiaviisu laulettu osittain englanniksi eli v. -76 Sen Eläisimme Uudelleen, enkuks koska toinen solisteista Romina "kuuluisan näyttelijän tytär" Power koki englanninkielen enemmän omakseensa... (!?) (löysin Seura-lehden nro 4/1969 josa parin sivun juttu hänestä otsikolla "Pikku Romina on paha tyttö." ja kuva Tyrone Powerin ja Linda Christianin jotka vihittiin Roomassa..., niin isänsä näköinen tyttö, tokaisi äitinikin silloin... artikkelin kirjoittajan mielestä "madonnan kasvot..."

Tervetuloa takaisin viisuihin Italia - vihdoin viimein .
Kappaleessa itsessään riitti aluksi nikottelemista, jazz kun ei ihan lempigenreihini lukeudu. Ensiksi sain kiinni kauniin melodisesta osasta, joka oli kuin suoraan jostain italialaiselokuvasta. Ja vähitellen aukeni täysin koko kappale kaikessa neroudessaan. Rakkauden hulluudesta kun lauletaan, niin kappaleessa kuuluukin olla rosoa, säröä, kaihoa, kaunista melodiaa ja sitten äkkivääriä käännöksiä suuntaan jos toiseenkin jazzin viitekehyksessä. Sovitus on mehevän maukas pianon lirutuksineen, jousineen, vaskipuhaltimineen kaikkineen. Eikä sordiinoa säästelty . Raphael kertoo tarinan hyvin uskottavasti ja laulaa eläytyen, vaikka äänellisesti käy välillä äärirajoilla. Viidentoista sekunnin loppufalsetti kruunaa komeuden orkesterin lopputöristyksineen .
Käsikirjoitettu äänestyksen kulku oli kyllä jännittävä ja yllätyksellinen, sillä en voinut ennakkoon kuvitellakaan Italiaa ihan hopeatilalle. Mutta loppujen lopuksi näinhän sen kuuluikin mennä. Ja jos nyt Azerbaidzhanin ja Italian väliltä olisi pitänyt valita, niin voitto olisi saanut kuitenkin mennä tälle Italian viisulle. Viimeksi viime viikolla tämä tuli radiosta .
Olen tykästynyt tähän kyllä ihan viiden tähden edestä.

Mattan kirjoitti:Sävellys on aivan loistava, aika amerikkalaistyylinen tosin vaikka italialaisuus kuuluu helposti läpi. Rakenne on monipuolinen vieden mukaansa loppuhuipennukseen asti, joka on erittäin tehokas. Jazzia tarvitaan Euroviisuissa enemmän.

Hieno valinta Italialta, olen jazz-fani ja pidän siitä, että välillä euroissa kuulee valtavirrasta poikkeavia musiikkityylejä: jazzia, soulia ,etnoa tai muuta potpuria. Ihmettelen myös tämän kappaleen sijoittumista kakkoseksi. Esitys ei ole mitenkään mediaseksikäs: hieman ylipainoinen, parransängessä pianoa soittava sotkutukka, jolla ei edes ole mahtavaa lauluääntä, tosin vivahteikas. Mutta ei näyttänyt haittaavan, kerrankin musiikki puhui enemmän kuin monimutkainen show lavalla. 4 tähteä

pmyllyma kirjoitti:Ihmettelen myös tämän kappaleen sijoittumista kakkoseksi.

Minä olen ajatellut, että Italia sai runsaasti jonkinlaisia "tervetuloa takaisin"-ääniä, mutta mene ja tiedä... Itse odotin jotain 15. sijan paikkeilla olevaa sijoitusta!
En voi sanoa suoraan, että: "tykkään jazzista" tai "En tykkää jazzista". Suurimmasta osasta jazz-genreen laskettavasta musiikista en perusta ja pääsääntöisesti tykkään enemmän modernista kuin traditioonalisesta jazzista, mutta siihenkin on poikkeuksia...
Jostain syystä tykkäsin tästä nyt paljon vähemmän kuin kisojensa aikaan. Musiikki ei tuntunut niin vakuuttavalta ja solisti vakuutti entistäkin vähemmän. Saapi tyytyä kahteen tähteen.

Raphael duetoi edustuskappaleensa Mikan kanssa hetki sitten rai2:lla

http://www.raiplay.it/video/2016/11/Mik ... 1ad1c.html

Yleisesti diggaan Italian viisuista, mutta tää on kyllä mun henkilökohtaisen Italia-puntarin selvästi viimeinen... niin eiköhän tää ota sen Italian parhaan sijoituksen paluun jälkeen


Ehkä kaksi tähteä annan tälle.

Ah, varmaan yksi suosikkiviisuistani ikinä Italian paluu tuntuu jotenkin aloittaneen ihan uuden aikakauden viisuissa

Varpunen kirjoitti: ↑06 Loka 2018, 22:18Italian paluu tuntuu jotenkin aloittaneen ihan uuden aikakauden viisuissa

Tämä on erittäin totta. Mielenkiintoista nähdä, miten tärkeänä mullistuksena tulevaisuuden viisuharrastajat näkevätkään vuoden 2011 ja Italian mukaan tulon. Toivottavasti maa saavuttaisi lähivuosina sen voitonkin.