Kiva nähdä kommenttien osalta aktiivisempaa menoa ja päätin tukea sitä, kun raadin taso vaikutti yllättäen erityisen hyvältä.

Yksi aiempi kuuntelukerta takana ihan vaan taustalla ja nyt tarkempaa perehtymistä ensimmäisen kerran. Olen vähän myöhässä junasta, kun perehdyin ensin All Starsiin ja tein sille jo alustavat pisteet valmiiksi.
Kommentit kirjoitettu useassa osassa, ja tutustuin ryhmiin rauhassa. Onneksi tutustuin, koska muuten tulisi varmaan kiire näiden raatien kanssa.
1.
One Direction - Diana
Järjestys on varmaan arvottu, mutta kuulostaa varsin passelilta aloitusnumerolta. On siis löytänyt oikean paikkansa. Perushyvä ja varma, eli ei tarvitse sen enempää jäädä miettimään että mitä mieltä tästä oikein on.
2.
Kraftklub - Songs für Liam
Saksa ei ole kaunis kieli. Itse asiassa se on tökerimpiä mitä tiedän. Mutta kuten kaikkien muidenkin korvaan sattuvien kielten kohdalla, niin on olemassa poikkeuksia, joissa kielen näkee paremmassa valossa. Tämä biisi on todiste siitä.
3.
Movetron feat. Poju - Nyt on jatkot
Onpa paljon näyttökertoja, en edes muista kuulleeni kuin ehkä etäisesti. Kertsiä haluaisi fiilistellä mukana mutta kun en ole oppinut milloin pitää ottaa paita pois ja milloin taasen luopua housuista.

Kaipaisinkin enemmän vuorottelua ja miksausta näiden välille, kun tekee mieli hyräillä juuri toisinpäin miten sanotaan. Ja olisihan se vähän monipuolisempaakin ettei toisteta samaa vaatekappaletta kymmentä kertaa peräkkäin.
4.
Kloster - Benjamin's Song
Raadin taso on hyvä, joten pidetään jatkoonmenijöidenkin suhteen tolkullinen raja. Kaikessa tunnelmallisuudessaan ja rauhanomaisuudessaan en näe tällä mahdollisuuksia omille pisteilleni. Ihmettä odotellessa muut löytäjät saavat pitää. Kuuntelin kuitenkin mielellään loppuun asti.
5.
Antti Tuisku - Jesse on mun frendi
Antti Tuisku on sellainen jonka tuotantoon pitäisi ehdottomasti tutustua enemmän. Erilaista ja persoonallista, mutta kuitenkin helposti lähestyttävää. Radiosoiton ehdoton valopilkku. Toki Tuiskun voi nähdä menestyksensä puolesta laiskana valintana, mutta niin kauan kun liikkeelle on lähdetty ei-hitillä, niin en koe aiheelliseksi valittaa.
6.
Marion Rung - Oi, Jaakko
Kuuntelin biisit kerran aiemmin TAUSTALLA - enkä edes sen kummemmin keskittynyt - ja kuulostaa jo niin tutulta. En kuitenkaan löytänyt mitään viitteitä sille että olisin todennäköisesti kuullut aiemmin. Kaipa Marion on vain niin ääneltänsä tuttu? Ja miellyttävää kyllä kuunnellakin häntä.
7.
Florence + the Machine - Jenny of Oldstones
Tätä pitäisi yrittää kuunnella tunteella. Olen atm levollinen eli en yhtään oikeassa moodissa. Voihan se toki kertoa jotain biisistäkin ettei koe saavansa niitä tunteita irti mitä se hakee, mutta aistin tässä kuitenkin jotain sellaista mikä voisi toimia paremmin tiettynä hetkenä. Nyt ei vaan ole oikea hetki.. ja me kaikki tiedämme ettei tuon sanominen ole kovin uskottavaa, joten ehkä totuus tässäkin tapauksessa on se, ettei oikeaa hetkeä tule.
8.
Freddie - Mary Joe
Opin tykästymään tai jopa rakastumaan
Pioneeriin ihan vasta about vuosi sitten. Viisujen aikaan en pitänyt lainkaan. Uskon että se johtui Freddien aksentista, jota piti aikansa sulatella. Tämä biisi toimii ihan ensimmäisellä kuuntelukerrallaan ja pääsee oikeuksiinsa heti. Kiva kuulla välillä viisuartistien muutakin tuotantoa, kun ei tule muuten kuunneltua kuin hyvin satunnaisesti. Itsekin olen paria käyttänyt.
9.
BEHM - Frida
BEHM on hyvä. En kuitenkaan rakasta niin paljoa mitä monet muut tuntuvat hehkuttavan. Tarjoaa biisejä, jotka soivat radiossa tietyn ajan ja niitä on miellyttävä kuulla, mutta joihin ei juuri palata myöhemmin jos ollenkaan. Hei rakasta olen soittanut pari kertaa paremman puutteessa ja pidän tästäkin jotakuinkin yhtä paljon, joten saa nähdä mitä tälle käy. Jos nyt kysyttäisiin kumman laittaisin soimaan, niin vastaisin että tämän.
10.
Cockney Rebel - Sebastian
Kuulostaa ajoittain vähän rikkinäiseltä, mutta se on toki ymmärrettävää 70-luvun biisiltä. Se luo tähän omanlaista tunnelmaansakin: ja onnekseni pääsin kerrankin todistamaan ennakkoluulojani vääräksi, sillä olin alussa käytännössä varma ettei tälle ole lisäkuunteluja tarjolla. Toisin kuitenkin kävi, sillä havahduin pitäväni tästä dramaattisuudesta.

Pitää vielä vähän tunnustella tuota pituutta.
11.
Freddie Aguilar - Magdalena
Oho, mietinkin että kuulostaako tsekki muka tältä, mutta lippuhan on Filippiinien. Pisteet siis rikkaasta valinnasta kulttuurisella tasolla, ja biisikin oli kelpo. Riittää tai ei, niin ei ainakaan jää paremmasta samankaltaisesta vastustajasta kiinni.
12.
Sara Jo - Lava
Serbiakaan ei nyt kielenä ole se puutarhan kaunein ruusunen, mutta varsin toimiva jos sitä käyttää oikein. Se joko toimii tai ei toimi, mutta tässä se enemmän toimii kuin ei toimi. Antanut ehkä omat mahdollisuutensakin tähän terävyyteen mikä pukee biisiä. Saralla on munat!
13.
Gjallarhorn - Ella Lilla (Ella, 10.2.)
Videokuva antaa viitteitä Oonagh..ihtavaisuudesta, joten roolimallinsa on ainakin pätevä. Ei valitettavasti yllä mainitsemani roolimallin tasolle, eikä ehkä olekaan niin vertauskelpoinen sen kanssa. Ihan nätti, helposti kuunneltava, muttei tarjonnut itselle juuri mitään mitä olisin kaivannut.
14.
Kai Lind ja Erik Lindströmin orkesteri - Tanssiva lehmä (Hertta, 4.11.)
Hauska. Kai.
15.
Broken Back - Jack & Jill (Jack, 24.6.)
Kun ennakkoluuloista oli aiemmin puhetta, niin tästä uskon pitäväni mahdollisesti paljonkin. Eihän tuollainen kansikuva voi tarjota mitään epämiellyttävää? Joo, ihan kiehtova eikä instrumenttirimputtelut iske häiritsevästi päälle. Mutta onko tässä mitään, mitä erityisemmin fiilistelisin? Kaipaa lisäkuunteluja päästäkseen todelliseen arvoonsa tai vajotakseen alemmas.
16.
Lydmor - 四 Claudia (Claudia, 7.7.)
Taas enteillään hyvää. Ja tarjolla onkin silkkaa laatua! Sanotaan nyt suoraan, että jos pitäisi tutustua johonkin näistä biiseistä lisää nyt heti, niin tässä olisi valintani. Pidin tästä mystisyydestä jo ensimmäisellä (kunnon) kuuntelukerralla, ja tiedän, tai suorastaan odotan sen tarjoavan lisää tulevilla.

Ja kas vain laitoin sen vaistonomaisesti uudelleen pyörimään. Teki pahaa keskeyttää, mutta elämässä on pakko mennä vain eteenpäin.
17.
Marita Taavitsainen - André (André, 30.11.)
Andren on parasta olla edellisen keskeytyksen arvoinen. Eikun jaa, tämähän on tämä? Ikivihreä, jota ei koskaan kuuntele mutta jostain se vaan on mielen syövereihin jäänyt. On toki ikivihreytensä ansainnut, ja nyt ainakin osaan etsiä, jos tekee mieli kuunnella jotain klassista ja tuttua. Kaipuudenkipeä kertsi on tässä se juttu.
18.
Pyhimys - v!@#mikko (Mikko, 29.9.)
En tiedä Pyhimyksestä mitään muuta kuin että menestynyt on. Biisiä en edes muista kuulleeni. Se paljastuu edetessään paremmaksi mitä antoi aluksi olettaa. Onhan tää nyt aika mood. Sellanen jonka lyriikat vituttavat hyvällä tavalla.
19.
Highland - Bella Stella (Stella, 16.10.)
Paljastuukohan Eurodanceksi? Ei näköjään ainakaan ihan tyypilliseksi sellaiseksi. Aika euromainen kuitenkin (t. melkein genreasiantuntija). Mutta toisin kuin monet niistä, niin tämä erottuu joukosta ja tarjoaa jonkinlaista uutta muistikuvaa. Eritoten Eurodance-raadissa tuli sellainen olo että kaikki on jo nähty.. vaan kuinkas sitten kävikään.
20.
Pedro's Heavy Gentlemen feat. Pave Maijanen - Kleo (Kleo, 3.3.)
Hämmentävä. Onneksi Kleo löytyi!
21.
The Fratellis - Chelsea Dagger (Joanna, 21.7.)
Tiedän monta samankaltaista kappaletta, joihin on tunneside ja ovat sitä myötä jääneet elämään. Tätä kohtaan ei ole tunteita. Tulee lähinnä mieleen pelkästään aikansa elänyt perushyvä rallatus. Luulen, että monet tämänkaltaiset kappaleet tarvitsevat nimenomaan sen nostalgisen fiiliksen jotta voisivat tarjota vielä nykypäivänäkin jotain. Kenties kappale onkin lähettäjälleen jo vuosia elänyt tuttavuus. Uskon, että itsekin rakastaisin tätä, jos olisi sattunut olemaan se luukuttamani biisi vuosien takaa.
22.
Evitceles - Eva's Blue Dream (Eva, 24.12.)
Kulutin aikaani katsomalla kuvaa ja pohtimalla mitä se esittää. Alienia? En tiedä. Kuulostaa siltä, että eri planeetalta ainakin.
23.
Falco - Der Kommissar (Jill, 12.4.)
Vähän samat fiilikset kuin Joanna-nimikkobiisin kohdalla hiljattain. Pitäisi olla jotain uutta tai erittäin hyvää jotta nämä vähän vanhemmat biisit iskisivät näin jälkikäteen itseeni. Mutta varsin kelvollinenhan tämä on ja ehkä jopa hieman edelläkävijä? Olisin veikannut ysäriksi.
24.
Spekti feat. Titta - Vain yksi sinä (Eino, 17.11.)
En juuri kuuntele Spektiä, mutta olen raadeista pitänyt ja yhtä raatien ulkopuolistakin biisiä olen kuunnellut häneltä. Biisi ei suinkaan ole poikkeus tälle pitämisjatkumolle. Helppohan tästä on pitää ja Tittan laulama kertsi on huikea!
25.
Filipp Kirkorov - Leila (Leila, 5.3.)
Apua, nyt on Leila eksynyt ihan randomiin paikkaan

Eihän tälle voi muuta kuin hymyillä. On muuten myös ihan hiton iskevä. Kertsiä on helppo fiilistellä näin vieraskielisenäkin. Tällainen huumori yleensä uppoaa, kun sitä ei olla vedetty överiksi ja tuodaan jopa uskottavasti esille.
26.
Kelemen Kabátban - Niki Lauda (Niki, 6.12.)
Nikilauta on hänkin jättänyt mielikuvan. Kuvailisin jopa bängeriksi.

Biisissä oli omat vaaransakin, kun nuo hiljaiset ja robottimaiset nikilauta-sanelmat häiritsivät. Niitä oli kuitenkin onneksi vain parissa kohtaa eivätkä täten häirinneet fiilistä liikaa. Muutoin on erittäinkin mukaansavievä!
27.
CMX - Matti (Matti, 24.2.)
Ennakkoluulo: en tule pitämään tästä. CMX:llä on toki yksi hyväkin tuttavuus.. ai se loppui.
28.
M - Kaarina (Kaarina, 25.11.)
Kaarina vaikuttaa pelottavalta. Ja niin hän näköjään onkin. Sain näköjään ihan kylmät väreetkin.

Mutta eihän tästä tunnelmasta voi olla pitämättä, ihan jotain uutta ja vierasta itselle.

Erityisesti alun ensimmäiset sekunnit olivat jopa kiehtovia. Mielenkiinnolla odottelen miten kestää kuuntelua eli rikkoutuuko biisin viehättävyys siihen kun se tulee tutuksi.
29.
The Streets - Blinded by the Lights (Dan, 11.12.)
Tästä tuli aito olo. Aito sen takia, koska ei kuulosta sellaiselta jolle löytyisi paikkaa tulostaulukon vasemmalta puolelta. Voin toki olla väärässäkin. Tuo mielestäni jotain erilaista mukaan tähän kattaukseen, joten siitä plussaa.
30.
Sir Iivo Alone Orchestra - Sateenvarjo (Esteri, 16.5.)
Ei itselle oikein sitä iskevintä huumoria. Ei nyt huonoakaan, vaan lähinnä mautonta. Varmasti jonkun toisen huumoriin iskee paremmin.
31.
Rebecca Mader - Wicked Always Wins (Regina, 7.9.)
Tutunoloinen. Tällainen biisi oli jokaisessa musikaalileffassa. Varmaan siksi niin ihana ja nostalginen, vaikkei entuudestaan tietäisikään.

Once Upon A Time on tosin etäisesti tuttu.
32.
Kliff - Maija (Maija, 2.7.)
Aa, tää on tää. Kertsistä muistuu mieleen jotain. Helposti uppoaa ja pidän erityisesti tuon räpähtävän kohdan tuomasta fresheydestä: ilman sitä olisi paljon tavanomaisempi ja useaan otteeseen jo kuultu biisi. Tuntuu, että mainitsen usein tämän "useaan otteeseen kuultu" mutta siis se ei ole yleensä lainkaan paha asia, mikäli genre on miellyttävä. Tarkoitan siis lähinnä sitä että yleensä ne biisit eivät jää kuunteluun, joiden kaltaisiin on jo kyllästynyt eivätkä ne tarjoa mitään uutta. Tämä biisi on juuri sellainen, josta pidän, mutten koe tarpeelliseksi jäädä luukuttamaan.
33.
Mira Luoti - Kun me diskossa suudeltiin (Manu, 26.3.)
Tästä coverista olen aina alitajuntaisesti pitänyt, vaikken tosin koskaan omatoimisesti kuunnellut. Yllättävän hyvin jäänyt mieleen erityisesti säkeistöt. Harmi vaan kun kertsin en yhtään muistanut olevan tuollainen jumputus, whyyyy?

Vaikea arvioida näitä joissa on paljon hyvää, mutta myös jotain, mistä ei pidä. Onko tässä raadissa edes varaa pisteyttää muita kuin jotakuinkin täydellisiä kokonaisuuksia?
34.
Cecilia - Ave (Maria, 2.7.)
Kaunis alku, joka jättää heti odotuttamaan miten tästä edetään. Toivon pikku hiljaa mukaan tulevan jotain uutta ja kiinnostavaa.. ja parasta olisikin, kun kestoakin löytyy. Kuoro ainakin on aina plussaa. Mitään mahtipontisia ja suuria eleitä en havainnut, mutta se ei häirinnyt, koska aloin pitämään kovasti tästä pelkistetystä harmoniasta. Eikä biisi oikeastaan missään vaiheessa tuntunut junnaavan paikallaan.
35.
Business City - Seppo Räty Berghainissa (Seppo, 10.6.)
Odotin jotain raskasta. Odotin, mutten toivonut, koska oletin tämän olevan kovin räyhäävää sellaista.

Pääsin kyllä sisälle tähän ja viihdyin jonkin aikaa: onhan näissä deejiirillutteluissa oma jytäisä tunnelmansa. Alkoi pikku hiljaa kuitenkin tulla sellainen fiilis, ettei ihan loppuun asti jaksa. Voi siis todeta, että biisillä oli hetkensä.
36.
TGD feat. Kasia Cerekwicka - Noel (Noel, 23.12.)
Hei, tästä muistan pitäneeni jo taustakuuntelulla.

Aluksi en muistanut että mikä tässä niin ihmeellistä oli, mutta se olikin tuo kertsi joka vie mukanaan.

Vielä kun säkeistöihin tutustuu paremmin, niin paketti on valmis. Toivottavasti siis säkeistöt eivät tule Noelin hyvien pisteiden tielle.
37.
TR/ST - Iris (Iris, 14.11.)
Lähettäjä olisi voinut viime raadissa imitoida Teräsbekonia, tai ainakin näen hänen musiikkimakunsa hyvin tämänkaltaisena maailmana. Jatkaa toiselle kuuntelukierrokselle, mutta vaatii lisäkuunteluilla enemmän avautumista jotta pisteille asti on asiaa. Melankolisuus & arvoituksellisuus on aina hyvä lähtökohta näissä raadeissa menestymiseen. Uskon siis, että tästä pidetään täällä.
38.
Litku Klemetti - Mona (Mona, 15.6.)
Kuulostaa niin toiveikkaalta ja haikealta samaan aikaan jos keskittyy sanoihin. Ikään kuin yksipuolista ihastumista ja nimenomaan haaveilua siitä, että voisi
höpötellä, leperrellä, kikatella, sekoilla peiton alla. Iloisia ja rempseitä sanoja, mutta ne ilmaistaan laulussa ihan eri tyylillä. Se tekee tästä biisistä symppiksen: kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut mahdottomia.
39.
Suzanne Vega - Tom’s Diner (Tom, 21.12.)
Maailmassa tehdään paljon täysin instrumentaalisia biisejä, mutta mieluummin kuuntelisin enemmän näitä, joissa ei käytetä niitä. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla lisääkin. Tässä oli pelkällä laululla saatu paljon tunteetonta tunnetta mukaan. En tiedä juuri yhtään biisiä, joissa ei käytetä musiikkia ollenkaan. Jos tulisi siis sellainen raati, jossa olisi vastaavanlaisia kappaleita, niin todellakin ulpparoisin sen vaikken löytäisikään itse miellyttävää biisiä.
40.
Kirka - Igor (Igor, 5.6.)
Viimeistä viedään. Kirka on sopivan kevyt lopetus raadille. Ja on muuten nimenomaan sellainen biisi, johon olisin voinut hyvin törmätä lapsuudessani vanhempien soittaessa levyltä. Olisi varmaankin ollut levyltä se biisi, mikä ei ollut valikoiman parhaita, muttei huonoimpiakaan. Eli ei herätä ainakaan halua skipata.
--
Voin nyt virallisesti todeta, että yksi lempiraadeistani biisivalikoiman suhteen. Odotan pisteiden muodostumista innolla, mutta myös kauhulla.
