Viisukuppila

Tietoon ja tieteeseen liittyviä uutisia ja ihmettelyn aiheita. Luetteko lasten tiedekysymyksiä, joihin asiantuntijat vastaavat? Mitä olette oppineet? Onko teillä omia "lasten kysymyksiä", joihin haluaisitte vastauksen?

Eilen julkaistiin ensimmäinen valokuva mustasta aukosta. Se on musta, mitäpä muutakaan, mutta kuvassa näkyy aukon ääriviiva hetkellä, jolloin valo on katoamassa sinne. Ympärillä pörrää kaasua ja tomua, joka on tarpeeksi kaukana aukosta. Kohde on M87-galaksissa yli 50 miljoonan valovuoden päässä, vaikka lähempääkin näitä ryökäleitä löytyy. Oman Linnunratamme Sagittarius A* sijaitsee vain 26 000 valovuoden päässä!

Ihmettelen, ettei aikaisemmin ole näitä kuvia saatu mustista aukoista. Jos yksi sellainen sattuisi jonkun näkyvän tai muuten säteilevän kohteen eteen, sehän toimisi gravitaatiolinssinä ja näkyisi (tai "näkyisi", riippuen säteilyn taajuuksista) mustana täplänä sen edessä. Kuinka suuri se tapahtumahorisontti on? Jos kovin pieni, niin sit niiden kuvaaminen on varmaan hankalampaa.

Edit: huimaa ajatella, että säteily tosta kaukaisemmasta mustasta aukosta on lähtenyt matkaan silloin kun dinosaurukset ovat olleet kuolleina jo kymmenen miljoonaa vuotta...

Hesarissako niitä lasten teidekysymyksiä oli? Joku sellainen palsta on, ja minua ihmetyttää, miksi vain lapset saavat kysyä. Ihan syrjintää!

Mikä kaikki tässä ketjussa luetaan tieteeksi?

^ Lasten tiedekysymykset on Hesarin vakiopalsta vuodesta 2012. Kaksi kirjaakin on ilmestynyt, Ovatko kaikki esineet olleet joskus märkiä? (2015) ja Tietääkö karhu, että se on karhu? (2018). Ensin oli kuulemma Tieteestä kysymys -palsta aikuisille. Joskus sinne pyydettiin kysymyksiä lapsilta, ja niiden huomattiin olevan hauskoja ja oivaltavia. Aikuiset voivat kysyä lehden sunnuntaisivujen Torstilta melkein mitä vain. Torstin kanssa vuorottelee Sisko, joka keskittyy enemmän tapakulttuuriin.

Aivan huikeita ovat tiedetoimittaja Niko Kettusen Viikon eläin -pakinat samassa lehdessä. Valitettavasti niitä ei ole vielä koottu kirjaksi. Netti-Hesarista toki löytyy.

Alkuvuoden suosikkini: Miksi seepralla on raidat. Tiede-lehti kertoi jo vuonna 2014 amerikkalaisen ryhmän tutkimuksista, joissa raitakuosin pääteltiin suojaavan hyönteisiltä (Seepran raitojen syy selvisi). Uudet kokeet varmistivat asian.

Raidat sekoittavat paarmojen lennonohjauksen. Ne eivät osaa laskeutua seepran pinnalle vaan törmäävät tai lentävät ohi. Sama tapahtui, kun hevoselle pantiin raidallinen loimi. Nyt sienestysaikana joku voi miettiä, suojaisiko seepra-asu hirvikärpäsiltä. Niihin pirulaisiin ei taida tepsiä muu kuin hirvikannan harvennus, muuten raitahupparit olisivat jo käytössä.

Miksi ihminen voi itkeä myös ilosta? Onko näin aina ollut, vai onkohan ominaisuus/taipuvaisuus kehittynyt ajan myötä?

sziget kirjoitti: ↑08 Syys 2019, 18:03 Alkuvuoden suosikkini: Miksi seepralla on raidat. Tiede-lehti kertoi jo vuonna 2014 amerikkalaisen ryhmän tutkimuksista, joissa raitakuosin pääteltiin suojaavan hyönteisiltä (Seepran raitojen syy selvisi). Uudet kokeet varmistivat asian.

Raidat sekoittavat paarmojen lennonohjauksen. Ne eivät osaa laskeutua seepran pinnalle vaan törmäävät tai lentävät ohi. Sama tapahtui, kun hevoselle pantiin raidallinen loimi.

Mielenkiintoista & tätä täytyy nyt nostaa, kun niitä kirottuja paarmoja on kuulemma tänä kesänä ennätysmäärä!

sziget kirjoitti: ↑08 Syys 2019, 18:03 Nyt sienestysaikana joku voi miettiä, suojaisiko seepra-asu hirvikärpäsiltä. Niihin pirulaisiin ei taida tepsiä muu kuin hirvikannan harvennus, muuten raitahupparit olisivat jo käytössä.

Kaljuilla ei tiettävästi ole pienintäkään riesaa hirvikärpäsistä!
Sienestysaikana? Niin kova nälkä ei ole vielä elämäni aikana ollut, että suosiolla sieniä söisin.

Edit. löysin taannoin erinomaisen "tiedettä taviksille"-tyyppisen-sivuston Youtubesta, sieltä voisi jotain jutun juurta pistää tähän ketjuun...

sziget kirjoitti: ↑08 Syys 2019, 18:03 Raidat sekoittavat paarmojen lennonohjauksen. Ne eivät osaa laskeutua seepran pinnalle vaan törmäävät tai lentävät ohi. Sama tapahtui, kun hevoselle pantiin raidallinen loimi. Nyt sienestysaikana joku voi miettiä, suojaisiko seepra-asu hirvikärpäsiltä.

Nythän on runsaasti paarmoja, joilla testata. Ainakaan sentin levyinen tasainen sinipuna- tai tumman-vaaleansiniraidallinen kuosi ei toiminut, kun pintakäsittelin paarmoja kuhisevaa terassia. Onkohan vika värissä, raidan leveydessä vai siinä liiassa tasaisuudessa?

Ihme_Mies kirjoitti: ↑09 Heinä 2021, 14:40 Sienestysaikana? Niin kova nälkä ei ole vielä elämäni aikana ollut, että suosiolla sieniä söisin.

Sienillähän voi tehdä paljon muutakin kuin tyydyttää ruokahaluaan. Niillä voi värjätä, taulakääpää kuivata sytykkeeksi tai tehdä siitä hatun, ja tunnetusti tripillekin pääsee. Kärpässienellä tappaa kärpäset ja muilla sienillä muutakin. Lisäksi niitä kohtaan voi tuntea puhtaasti tieteellistä mielenkiintoa. (Tietty puhumattakaan hiivojen ansioista.)

Ja sienestysaikaahan on melkein koko vuosi! Jos haluaa välttää hirvikärpäset niin kerää vaikka talvijuurekkaita.

sziget kirjoitti: ↑08 Syys 2019, 18:03 Raidat sekoittavat paarmojen lennonohjauksen. Ne eivät osaa laskeutua seepran pinnalle vaan törmäävät tai lentävät ohi. Sama tapahtui, kun hevoselle pantiin raidallinen loimi.

Hevosilla käytetäänkin kesälaitumilla nykyään paljon seeprakuvioisia loimia. Tiedä sitten, miten mukavaa on kulkea hännästä turpaan loimitettuna ja huputettuna laitumella kesäkuumalla. Lienevätkö hevoset nykyään herkkähipiäisempiä kuin aikaisemmin - yksi tuttu hevosmies selitti kyllä ihan järkeenkäyvästi, että ennen kun ei tehokkaita suojakeinoja ollut eikä eläinlääketiede ollut yhtä kehittynyttä, polttiaisten aiheuttamasta kesäihottumasta kärsivät hevoset pantiin herkemmin monttuun eivätkä ne päässeet jatkamaan sukua ja periyttämään ominaisuutta.

Gaviaali on ehkä maailman söpöin eläin. Siitä kerrottiin sarjassa Intian ihmeelliset eläimet (2: 8/10, Areena). Gaviaalit ovat hyvin uhanalaisia, mutta niitä yritetään pelastaa. https://www.youtube.com/watch?v=jlXjfgCZEok

Ihme_Mies kirjoitti: ↑09 Heinä 2021, 14:40 Sienestysaikana? Niin kova nälkä ei ole vielä elämäni aikana ollut, että suosiolla sieniä söisin.

Korvasienet ovat hyviä, tosin turvallisuusohjeiden mukainen valmistus vie kuulemma maun. En mene vapaaehtoisesti metsään ötököiden takia ja muutenkaan. Nyt ei tarvitse kerätä edes mustikoita, kun kuivuus kutistaa ne olemattomiin.

Historiassa on paljon omituisuuksia. Isojaon toimittamiseen ryhtyttiin 1700-luvun puolivälissä, ja sen oli tarkoitus ratkaista silloisen maatalouden tuottavuusongelmia. Suomessa isojako saatettiin loppuun parisataa vuotta myöhemmin. Jotenkin sitä kuvittelisi, että hankkeesta olisi ajan myötä luovuttu. Kävikö siinä niin, että lakia ei vain ollut huomattu missään vaiheessa kumota, joten oli edelleen tarpeen noudattaa sitä? Löytyikö Kuusamosta ja Jurmosta lopultakin joku jakokuntalainen, joka halusi, että isojako on toteutettava, ja tilasi valtiolta maanmittarit sitä suorittamaan?

Noh, mitä edes tarkoittaa loppuun saattaminen. Ainakaan Hailuodossa ei isojakoa ole tähän päivään mennessä toimitettu, kuten voimme kunnan tämänhetkisistä kiinteistörajoista havaita. Kehitys kulkee joskus hitaasti.

^ Maanmittauslaitoksen Viisari-lehden numerossa 2/2008 väitetään, että kyllä Hailuodossa isojako saatiin toimitettua jo 1800-luvun puolella. Olettaisin, että se on aika pätevä lähde tällaisessa tapauksessa!

^Okei. Ilmeisesti sitten niin. Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista!

HAILUODON KIINTEISTÖRAKENNE perustuu vuosina 1775 – 1836 toteutettuun isojakoon. Jaossa kukin talo joutui ottamaan yhden tai useamman palstan kultakin kolmelta isojaon aikaiselta saarelta. Tämä teki Hailuodon kiinteistörakenteen alun alkaen hajanaiseksi. Kiinteistörakennetta ovat pirstoneet lisää isojaon jälkeen toteutetut tilojen osittamiset ja vesijättöjen jaot, joissa Hailuodon noin 100 km:n mittainen rantaviiva on jaettu 420 eri kiinteistön kesken noin 620 eri palstaan. Hailuodossa on 2 000 kiinteistöä ja noin 2 000 kiinteistön omistajaa

Mikäli oikein tätä ymmärrän, niin jokainen talo sai isojaossa sarkoja kolmelta eri saarelta sijainnistaan riippumatta, eivätkä samalle saarelle sijoittuvatkaan sarat välttämättä olleet vierekkäisiä. Mikähän idea tässä on ollut, kun isojaossa oli nimenomaan tarkoitus luoda suurempia kokonaisuuksia? Kovin isoja tiloja ei isojaossa Hailuodossa muodostunut, vaan sarkoja nuo edelleen ovat.

Jutussa esitellylle uusjaolle olisi tosiaan tarvetta, mutta hitaasti taitaa prosessi edetä.

Hesarista lainattuna taloustieteen nobelisti Daliel Kahnemanin muistokirjoituksesta:

VAIKKA Kahneman ei NYT:n mukaan käynyt elämänsä aikana ainuttakaan taloustieteen kurssia, häntä pidetään yhtenä talouden merkittävimmistä ajattelijoista. Hänen elämäntyönsä keskeinen teema on ihmisen irrationaalisuus.

Yhdessä taloustieteilijä Amos Tverskyn kanssa Kahneman mullisti 1970-luvulla käsityksen ihmisestä rationaalisena toimijana. Kaksikko osoitti, että olosuhteet vaikuttavat päätöksentekoon ja että erilaisten ajatusvinoumien takia ihminen ei välttämättä päädy omalta kannaltaan parhaisiin valintoihin.

Hän oli koulutukseltaan psykologi.

Joskus olen yrittänyt lukea jotain taloustieteen oppikirjaan, mutta aina se tyssää juuri tuohon, että en vain kykene näkemään ihmisiä omaa taloudellista etuaan optimoivina toimijoina, mikä niissä tuntuu olevan oletuksena. Jostakin syystä esimerkiksi fysiikan kursseilla ei ollut ollenkaan niin vaikea ajatella idealisoituja olotuhteita (koko maailmankaikkeudessa tasan kaksi kappaletta, äärettömän pitkä sähköjohdin ym.) Ehkä tuntuu, että fysiikassa idealisointien vaikutus tuntuu sentään olevan jotenkin lähempänä reaalimaailmaa kuin taloustieteessä. Taloustieteessä etäisyyttä tuntuu olevan niin paljon, että koko homma muuttuu järjettömäksi.

En sitten tiedä, mitä tuossa tarkoitetaan rationaalisella. Onko vain oman taloudellisen hyödyn maksimointi rationaalista, vai voiko myös muiden mahdollisten motiivien suhteen koettaa käyttäytyä rationaalisesti? Taloustieteellinen puhe pistää ihmettelemään. Esimerkiksi että kevyempi verotus tai lisää liksaa saisi automaattisesti työskentelemään enemmän. Minusta kun olisi loogista silloin todeta, että jaa, näköjään vähemmälläkin työnteolla saan tarvittavan määrän fyrkkaa, joten enpä viitsi raataa niin paljon.

Tuntuu, että taloustieteessä jotkut syventävät kurssit voisivat olla paljon perusopintoja helpompia juuri siksi, että niissä ehkä jo on realistisempi kuva ihmisten motivaation moninaisuudesta.