Viisukuppila

Tällaista keskustelua varsinaisesti en löytänyt, joten nuo Kiovan oheiset laitetaan tähän.

Mistä löysit kampaajasi tai parturisi? Kuinka usein käyt ja mitä sinulle silloin tehdään? Vai hoidatko itse kokonaan hiustesi asiat?

Miulla on vakioparturi vielä hakusessa. Olis kiva löytää sellainen. Kriteerit:

-perusleikkaus alle 30 euroo
-leikkaajan täytyy olla muotitietoinen, omaa karderoopiaan myöten
-paikka pitää olla siisti
-ja olishan se kiva jos se leikkaaja olis joku söpöläinen


Onks vihjeitä?????

Heh, vähänkö mä olen tylsä: käyn vain Prisman kampaamossa, eikä mua edes kiinnosta KUKA mun hiukset leikkaa! Vaikka monethan saattaa luoda oikein pysyvänkin suhteen kampaajaansa, mulle on taas pääasia että JOKU leikkaa tukan, ettei itse tarvitse

Ai, minulla on sama edullinen parturi, jota tervehdin aina puolen vuoden välein. Hän päivystää viidenkymmenen kilometrin päässä. Hän taatusti tietää myös trendit. Koska minulla on oma tyyli, niin en tarvitse muoteja ja trendejä. Hän on leikannut minun hiuksiani jo kuuden vuoden ajan.

Hiuksiani ei värjäillä (se on jatkuvasti itseensä tyytymättömien hommaa). Perusleikkaus ja malli on aina sama, joskin kaljuuntumiseni teettää pieniä hankaluuksia. Mutta toistaiseksi sama malli sopii minulle.

Mä oon ihan pikkupojasta asti käyny periaatteessa tuolla samalla parturilla. Tai siis isän kanssa käytiin aina samalla reissulla molemmat parturissa jonkun isän tuttavan vaimon omistamassa parturiliikkeessä jossa oli kaksi parturitätiä töissä, ja yleensä oltiin siinä samaan aikaan leikattavana No myöhemmin sit tää toinen täti perusti oman liikkeen, joka sijaitsi melkeinpä naapurissa ja siellä on tullut käytyä sitten viime vuodet. Siellä vaan on niin tuttua ja turvallista. Eikä tarvi tuppisuuna istuskella, niinkuin parissa muussa paikassa, mitä on tullut kokeiltua.

Yleensäkään en ota muuta kun hiustenleikkuun, ja värjäilen sitten itse kotona. Kerran kävin Hairstoressa värjättävänä, kun sain puoleen hintaan. Semmonen kaksvärivärjäys. Lopputulos oli kyllä varsin kiva ja plussaa oli se, kun sieltä sai kahvia Liian kallista touhua silti mulle.

Mulla on Turussa vakiokampaaja, Trixie-parturin nuori ja kaunis Eeva. Sattui tuo parturi olemaan ihan entistä asuntoa vastapäätä, joten minä ja Eeva löysimme toisemme ja heti synkkasi.

Pidän parturissa siitä, ettei mun tarvitse puolta tuntia selittää, mitä päälleni haluan tehtävän. Haluan että parturi näkee sen heti, saa vision ja sitten kertoo mulle, mitä päälle tehdään. Ja tähän asti Eeva ja minä olemme aina olleet samaa mieltä, ja lopputulos on upea. Hinta on ollut 23 euroa yleensä, ja joskus kaupan päälle olen saanut vielä ison kasan osis-näytteitä.

Nyt kun olen Liettuassa, Eeva synkronoi äitiyslomansakin samalle vuodelle Suomessa ollessani muutama viikko sitten mun piti nopeasti päästä parturiin. Tein "syrjähypyn" toiselle parturille, eikä olisi pitänyt. Yritin kasvattaa hiuksiani pitemmäksi, ja nimenomaan painotin tälle "toiselle naiselle" että EI leikata pituutta pois! Ja tottakai se otti monta senttiä ja mua todella sapetti, ja eka kerta kun olen hankala asiakas enkä maksanut.

Liettuassa samassa asuintalossa toimii kauneushoitola/hieromo/parturi/solarium, jonka komea Mindaugas mun hiuksia leikkelee. Sillä on sama tyyli kuin Eevalla, eli se heti näkee mikä sopii ja mikä on nyt "in". Puhelias ja komea Mainitsinko sen komean jo?
Liettuassa maksan parturista n. 8 euroa, paljon halvempia ja paljon kalliimpiakin paikkoja löytyy. Parturissa saa täällä usein samaan hintaan myös kasvohieronnan, ja yleensä käyn samalla myös 5 min. pikasolariumissa hintaan 20 eurosenttiä minuutti.

Oon käynyt samassa parturissa kohta kymmenen vuotta, pienessä parturiliikkeessä Kalliossa. Löysin sen kun asuin naapurikorttelissa, ja lähes päivittäin tuli käveltyä ohi. Noin viiden vuoden kohdalla liikkeessä vaihtui parturi toiseen.

Aina välillä olen käynyt muualla, mutta koen lähinnä rasittavaksi jos pitää selittää. Nyt on niin helppoa kun voi sanoa vaan että samanlainen (tai sitten jos haluaa muuta niin voi selittää enemmän). 15 euroa maksaa tavallinen leikkaus ilman pesua. Yhteen aikaan oli harrastuksena käydä parturissa aina kun oli jossain matkalla, mutta jotenkin tuohon innostus on loppunut.

Tuttu ja edullinen, siinä varmaan syyt miksi olen pysynyt vakioparturillani.

Kuontalon kanssa on vähän sellainen juttu, että on aina parempi, jos sitä leikkaa sama henkilö. Silloin ei tarvitse olla niin huolissaan, mitä karvoille tapahtuu. Henkilökohtainen suhde kampaajaan on tietenkin vielä parempi - silloin trimmaaja tietää vähän persoonaakin, jolle tukka leikataan. Itse olen nyt ainakin kolme vuotta käynyt samalla kampaajalla (mr G:lla) ja tyytyväinen olen ollut aina. Joskus välissä jouduin käyttämään vierasta kampaajaa. Tukkani oli sen jälkeen myös melko persoonattoman näköinenkin.

Tosin on myös huomattu, että vaikka kuinka hyvä leikkaus tukassa olisikin, ei siitä ole paljoa iloa, jos ei sille jaksa tehdä itse mitään.. Siksipä välillä olen ollutkin ihan nahkatukkainenkin! Helppo on ollut hoitaa!

Käyn äidillä puolivuosittain leikkauttamassa hiuksiani. Minulla on pitkät suorat hiukset ilman värjäystä, joten lähes kuka tahansa pystyy leikkaamaan hiukseni. Äiti on kiva, halpa ja nopea.

En oikeastaan pidä kampaajalla käymisestä. Olen liian usein joutunut keskustelemaan oudoista aiheista (keskitysleirikirjat!!), eikä minulla ole nykyään varaa maksaa liikoja kuontalostani. Koska omasta mielestäni minulle riittää hyvin kaksihaaraisten ja kuivuneiden latvojen leikkaus, on nykyinen systeemi toimiva. Kiitti äiti

Mun tukka ahistaa mua :pomp: <- tarvitsee tukkaterapiaa

Olen keskiviikkona menossa permanenttiin... täällä ei hyvin montaa vaihtoehtoa ole, olen pari kertaa käynyt tuossa kotimatkan varrella olevassa kampaamossa ja sinne olen nytkin menossa. Leikkaa ihan ok, mutta haluaa ehdottomasti vääntää minulle hillittömän tätikampauksen aina permanentin päätteeksi. Olenkin oppinut sanomaan, että kiitos, ei tarvitse kampausta laittaa

Tää on ollut aika uskollinen aina partureilleen, joita vakipartureina on ollut 3-4 koko elämän aikana. Aina kaupunkia vaihtaessa on parturi kuitenkin loppujen lopuksi myös vaihtunut. "Vieraissa" täytyy kuitenkin käydä kerran-pari vuodessa, jotta sitä omaa osaa taas arvostaa...

Nykyinen parturi-suhde lähti käyntiin pari vuotta sitten, kun kaveriporukalla pähkäiltiin tälle lookkia kesäteatteriin, eli kuinka tehdä silloisesta siloposkisesta blondipojasta parrakas ja tumma juutalainen. Onneksi kaveriporukassa oli teatteri-lookkejakin tehnyt Gekko mukana, ja samalla alkoi uusi parturisuhde (kun se olemattomien naamakarvojenkin värjäys oli aika huvittava operaatio), edellinen kun oli Helsingissä asti, eikä sinne aina parturiin jaksanut kulkea.

Aina saa sitä, mitä tilaa - räväkkää tai hillittyä. Nykyään annan G:n toteuttaa itseään aika vapaasti kaikkine villine ideoineen, vaikka alun alkujaan pidin hänen leikkauksia "aika rohkeina"... Mutta olen huomannut, että kyllä ne hiukset takaisin kasvaa, jos ne liian lyhyiksi kynitään, ja että väriä maailmassa riittää, jos "hieman" väärä sävy ensi yrittämällä päähän ilmestyy...

Mutta tää ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tän päätä saisi tulla pörröttämään. Jos hiukset on laitettu, niin niihinhän EI KUKAAN KOSKE, oli ne katsojan mielestä kuinka huonosti tahansa!

JukkaV kirjoitti:Hiuksiani ei värjäillä (se on jatkuvasti itseensä tyytymättömien hommaa).

Hmmjaa, enpä ole tuollaiseksi vielä toistaiseksi itseäni kokenut. Ehkä sekin on vielä tässä edessä. Heittäisinpä takaisin, että värien vastustajat ovat vaan ahdistuneita tai muuten tylsiä

Mutta niin, asiaan. Minäkin arvostan pitkäaikaista suhdetta. Nykyisen hiusteknologini kanssa on yhteistyötä tehty jo päälle neljä vuotta, mitä ennen käytin puolisen vuotta etsien soveliasta edelliseni kadottua kuin mustaan aukkoon eräänä kauniina yönä. Suunnittelen yleensä vähintään puoli vuotta eteenpäin, aina seuraavaan puolivuosittaiseen värinvaihtoon asti. Yhdestä väristä saa sitten vaihtelevan määrän erilaisia leikkauksia ja muotoiluja. Ja ah, kysyttiin vielä käyntitiheyttä. Riippuu mallista, tällä hetkellä neljän viikon välein.

Suurimmat haasteet hiussuunnittelulle asettavat harrastukset ja työ, joista edellinen sanoo, että pitkät hiukset ovat epäkäytännölliset, ja jälkimmäinen, että konservatiiviset yritykset eivät neuvottele viherpäisen markkinointipäällikön kanssa No mutta, eipä se mitään, senpä jännempää. Teknologitkin lähes poikkeuksetta arvostavat haasteita ja outoja ideoita huomattavasti enemmän kuin banaaleja "rajalla vai ilman"-asiakkaita.

Tällä hetkellä päälaellani pesii haisunäätä, mäyrä, seepra tai tiukasta mutkasta varoittava liikennemerkki, tulkintatavasta riippuen, kun taas sivut ovat hyvin lyhyet. Leikkaus on sikäli ovela, että siitä saa pienellä vaivalla hyvinkin radikaalin, tai toisaalta pseudokonservatiivisen tärkeitä tapaamisia varten.

Pohjaviivana sanottakoon, että mielestäni ihmiset, varsinkin suomalais- ja mies-sellaiset, uskaltautuvat nykyään eksperimentoimaan hiuksillaan enemmän kuin jokin aika sitten, mutta yhäkin liian vähän. Porkkana olkoon kanssanne!

Mun lapsen kummi on parturi-kampaaja ja meidän perheen eniten käytetty näissä asioissa. Olemme toki kaikki muut syrjähyppyilleet, paitsi isäntä, jonka kuontalo taitaa olla muutenkin kaikkein helpoin ja joka meistä käyp useiten siellä. Ja koska olen tällaisen jatkuvasti itseeni tyytymätön, niin kyllähän jonkunlainen väri on tukkaan aina saatava. Olen siirtynyt blondista punaiseksi noin kymmenisen vuotta sitten ja kestoväristä kevytväriin ja tukka voi hyvin. JA SITÄ ON IHAN LIIKAA!!!!!!

Minulla on niin omituinen, itsepäinen ja suomalaiselle epätyypillisen paksu tukka, että käyn mieluiten tutulla kampaajalla joka osaa todellakin käsitellä sitä oikein. Olen saanut tarpeekseni kampaajista, jotka tuoliin itsuttuani päivittelevät tukkani paksuutta vartin ajan ennen kuin alkavat tehdä mitään. Ei vaan kerta kaikkiaan jaksa joka kerta sitä samaa "hirveen paksu tukka"-valitusta ja päivittelyä On myös sattunut kohdalle kampaajia, jotka hiuksiani värjätessä sekoittavat AINA liian vähän väriainetta ja joutuvat lähtemään sekoittamaan sitä kesken kaiken lisää (vaikka nimenomaan ovat juuri alussa sanoneet, että tähän tarvitseekin paljon väriainetta). Tuloksena saattaa tällöin olla epätasainen väri.

Löysinkin vihdoin mukavan kampaajan, mutta en ole nyt viime aikoina käynyt kampaajalla. Syynä tähän on rahanpuute ja se, etten ole oikein jaksanut nähdä vaivaa tukkani eteen Suosin nykyään pitkää perusmallia. Kaverini joskus saksii latvat siisteimmiksi, mutta ei muuta. Ehkä intoudun sinne kampaajallekin taas joskus, olisi kiva vaihteeksi värjätä tätä kuontaloa ja saada vähän keventävää leikkausta.

Olen vähän huono käymään kampaajalla sekä uskollinen yhdelle. Pitkät hiukset sopivat laiskalle. Käyn 2-4 kuukauden välein ottamassa ilmettä eli väriä. Kampaajani tietää, että mun tukkaa ei leikata. Vain typistellään ja vähän saatetaan muotoilla.

Jouduin kamalan tehtävän eteen kun muutin Savonlinnaan aikanaan: mistä kampaaja?! Häiden kynnyksellä soittelin eri kampaamoihin ja vain nykyisellä kampaajallani oli aika vapaana. Siitä alkoi suhteemme, joka sisältää paljon pervoja vitsejä ja hulvattomia värjäyssessioita.

Kampaajani on keski-ikäinen mies. Miehuuden etuja ovat täsmällisyys ja juoruamattomuus sekä puheenaiheiden laaja-alaisuus. Kampaajani on ammattilainen, vuosikymmenien kokemus takataskussaan. Silti hän ei ole jämähtänyt vaan edelleen opettelee ja kouluttaa.

Olen kerran ollut uskoton kampaajalleni. Kampaajani jaksaa edelleen hyväntahtoisesti muistuttaa minua tuosta syrjähypystä. Yhdessä olemme kokeneet myös muita kriiseja. Näistä parhaiten muistamme vuoden 2003 permanenttikokeilut, joista Anita Hirvonenkin olisi ollut kateellinen.

Koko perheemme käy samalla kampaajalla. Hän uhkailee toisinaan jäävänsä pois työelämästä. Yhtenä talvena olin paniikissa, kun hän oli pitkällä sairaslomalla. Mihin menisin, jos hän lopettaisi?

ashanti kirjoitti:vuoden 2003 permanenttikokeilut, joista Anita Hirvonenkin olisi ollut kateellinen.

Uteliaisuus heräsi. Nyt ehdottomasti kuvia kehiin

Ne on niin pahat. En ehkä koskaan pysty.

Justjust, senhän takia niitä hiuksia värjätään, että ollaan jatkuvasti itseensä tyytymättömiä! sallikaa mun nauraa ensin nää päivän hysteerisimmät naurut ennen kuin jatkan...

No niin ja nyt, kun pahin hysteerinen nauruvaihe on ohi ja silmät ovat lakanneet valumasta naurunkyyneliä, niin asiaan...

Olen käyttänyt samaa kampaajaa usean vuoden ajan lähes samasta syystä kuin Violette. Satun omistamaan sen verran paksut hiukset, ettei sitä päivittelyä jaksa kuunnella kovin usein (vielä vähemmän äiudinpuoleisten sukulaisten kateutta, kun se virsi veisataan joka kerta samaan tyyliin: piru kun sattuis olemaan ton isän puoleinen sukulainen, niin ois hiukset muuta kuin tämmönen hiirenhäntä... jne). Sitäpaitsi, kyseinen kampaaja tekee hyvää työtä, nopeasti, siististi ja kohtuuhinnalla. Parasta jutussa on, että kampaaja on samassa talossa, jossa itse asun, joten matka ei ole turhan pitkä.

Miinus on se, että tämä vakiokampaajani lopetti kuun vaihteessa just kyseisessä kampaamossa, mutta onneksi toinen vakiokampaajistani omistaa paikan, eikä ole ainakaan puheidensa mukaan harkitsemassakaan lopettamista vielä.

Kiva, että on kohtalotovereita Mulle sattui muuten kerran kohdalle kampaaja, joka kutsui oikein duunikaverinsakin päivittelemään hiuksiani (oloni oli tuossa vaiheessa kuin jollakin näyttelyesineellä, jota kilpaa ihmetellään), ja sen jälkeen tokaisivat että "kuule, meillä ei ainakaan ole näitten hiusten kanssa kuuma kesällä!" Tuosta kommentista tuli vain jotenkin sellainen olo, että anteeksi nyt kauheasti että mulla sattumalta on tällainen tukka ja teillä tuollaiset hiirenhännät Nykyisin mua ei tuollainen kyllä haittaisi, mutta satuin juuri tuolloin olemaan herkässä murrosiässä, jolloin vähän kaikesta tuli otettua itseensä. Pikkujuttujahan tuollaiset ovat.

Kyllä varmaan ihan mielellään antaisin näistä hiuksistani vaikka kolmasosan pois, niin elämä ehkä helpottuisi Hiustenpesuun ja kuivatteluun ei kuluisi niin paljon aikaa eikä väriainettakaan tarvitsisi aina ostaa kolmea pakettia ja varata kotivärjäystä varten tuhottomasti aikaa...

Minä olen kulkenut klanina jo öö.. kuusi vuotta. Suurinpiirtein. Sitä ennen kuontalo vaihtoi väriä ja mallia kerran kuukaudessa -voi luoja sitä elämätä silloin- ja kieltämättä parturi on asia jota on ikävä. Se on niin kovasti rentouttavaa. Tämä nyt kuitenkin sopii minulle tuhat kertaa paremmin kuin kaikki ne hattarat yhteensä joiden malliin olen hiukseni antanut leikata.

Vaihtelun kaipuun ajaa sitten parran värjääminen. Omasta takaa punertava goatee oli melko pitkään valkoinen ja nyt kesän tullen rusketuksen myötä mentäneen vaihteeksi mustaan. Huvinsa kullakin.

Tuli mieleen yks juttu. Kävin ennen Kiovaan lähtöä yhdessä parturissa ja oli erittäin "muotitietoinen". Mutta kun sitä lopputulosta sitten katselin, niin se kampaus ei sopinut ,miun päähän ei ollenkaan. Elikkä miun oli pakko mennä parantelemaan jälkeä sitten toiseen paikkaan. Kalliiksi tuli. Eli parturilla / kampaajalla pitää olla silmää siihen, että mikä tyyli sopii kellekin ihmiselle.

Mä meen tänään laittaan lyhyen pystytukan ja siihen vaaleita raitoja ...

Mulle paras vakikampaaja on kostea tihkusade. Siitä tää musta säkkäräpää tykkää. Menee niin kiharaan ja kiiltää kivasti. No ns. tyylikästä kampausta mulle ei saa millään. Samat kiharat on ollut syntymästi asti.
Onhan mulla vakikampaajakin jonka luona käyn pari kertaa vuodessa. Silloin leikataan kakshaaraset pois ja laitetaan öljyhoito päähän. Soppis sävyttää tarvittaessa.

Kävin ehkä 14 vuotiaaksi saakka yhdellä lähiparturilla, jolla meidän vanhemmat on kai käyneet koko ikänsä. Sitten aloin käydä kaverini äitin parturissa ja sain sieltä hieman alennusta... Nyt ne sitten muuttavat pois ja parturitoiminta lopetettiin jo noin vuosi sitten niin olen käynyt meidän kylän yhdessä parturissa vaan.. Huomenna sinne uudestaan! Parturi tekee aina mulle semmosen kilttityttö lookin, vaikka itse aina kuitenkin teen sen hillityn sotkuisen näköiseksi....

Itse taas alan miettiä, mitä tehdä, kun ns. mikkihiiret vain syvenevät: hankkiako peruukki vai hankkiako rahaa (mistä sitäkin tulisi?) ja mennä hiustensiirtoon.

Mieti JukkaV mitä haluat. Hiustensiirto on ihan ok,toki se maksaa. Mut musta kalju on komee. Pääasia on se päänasia. Jotain iloo täytyy kokee kun peiliin kattoo. Oli siellä sitten massiivinen hiuspehko tai kiiltävä kalju.

No juu... siis ennemmin menisin silmien laserleikkaukseen kuin päänahkaani viillättämään. Tosin näyttäisin kaljuna vanhemmalta kuin olenkaan.

Aiku tää menee tänään parturiin ja sit käy näyttämässä töyhtöään (taitaa olla enää tupsu jäljellä siinä vaiheessa) eräälle toiselle kuppilalaiselle jolta käy hakemassa lainavideot takaisin....

JukkaV kirjoitti:Itse taas alan miettiä, mitä tehdä, kun ns. mikkihiiret vain syvenevät: hankkiako peruukki vai hankkiako rahaa (mistä sitäkin tulisi?) ja mennä hiustensiirtoon.

Tai aloittaa pysyvä lääkehoito em. vaivaan?