Viisukuppila

Otsikko kertoo kaiken...tässä ketjussa voitte esitellä lehtileikkeitä: hauskoja, järkyttäviä, huvittavia, mielenkiintoisia, uskomattomia, surullisia, kuohuttavia, hellyttäviä - oikeastaan ihan mitä vaan haluatte...! Muistakaa kuitenkin mainita leikkeen lähde...!

7_2_111:

Seuraava uutinen oli tämän päivän Turun Sanomissa:

Mato ei kärsi koukussa eikä rapu kiehuvassa vedessä

Oslo (STT-Reuters)
Ongenkoukkuun pujotettu mato ei kärsi tuskaa, eikä kiehuvaan veteen pudotettu rapu tunne kipua, kertoo Norjan hallituksen rahoituksella tehty tutkimus.

- Tavallisen kastemadon hermosto on niin yksinkertainen, että madon voi panna keskeltä kahtia, ja se jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, professori Wenche Farstad muistuttaa.

Norjan hallitus olisi saattanut harkita kieltoa kastematojen käytölle kalastuksessa, jos tutkimus olisi osoittanut niiden kär­sivän kipua. Ehkä ne tuntevat jotain, kun ne pujotetaan koukkuun, mutta kipua se ei ainakaan ole, Farstad kiteyttää.

Farstad tutkijaryhmineen on vakuuttunut siitäkin, että hummerit tai ravut eivät kiehuvaan veteen joutuessaan tunne tus­kaa. - Toisin kuin nisäkkäillä, ravuilla ja hummereilla on niin pienet aivot, etteivät ne ehdi lukea kipusignaaleja, professori Farstad sanoo.


Mä olenkin aina uskonut toisen kotimaani tiedemiesten pätevyyteen sekä tutkimuksen korkeaan tasoon ja ajan hermolla oloon...!

crazy.gif: crazy.gif: crazy.gif:

Ravuista kun tuli puhetta, niin just ennen Joulua syötiin koulussa rapuja. Kyllä on siinäkin tosi sitkeessä se syöminen. Ennenkuin siitä mitään edes saa irti niin on jo muutamaan otteeseen käynyt mielessä Heset ja Kotipizzat.

No mutta tämä "tutkimustieto" meiltä vielä puuttuikin, nyt se on siis todistettu.

Leike tämän päivän Turun Sanomista:


Argonauttien taru joutuu testiin

Ateena (DPA)
Mykeneläisestä kuningashaudasta länsikreikkalaisen Volosin kaupungin liepeiltä viime vuonna löydettyjen kultakorujen mahdollinen yhteys antiikin Kreikan taruun argonauttien retkestä tutkitaan, raportit kertoivat keskiviikkona.

Aarre on peräisin 1300-luvulta eKr., ja se sisältää kultaisia kaulaketjuja sekä kullasta ja puolijalokivistä tehtyjä koruja, joiden vierellä oli maljakkoja ja muita uhrilahjoja. Ne löydettiin tholos-nimellä tunnetusta hautakammiosta, jonka mehiläiskeon muotoinen maanalainen rakenne liitetään tavallisesti myöhemmän pronssikauden kuningashautoihin.

Argonautit olivat mytologian kreikkalaisia sankareita, jotka kuningas Jasonin johdolla purjehtivat Kolkhis-maahan, nykyiseen Georgiaan, anastaakseen kultaisen taljan.


Meikäläisen latentti "Indiana Jones"- sivupersoona herää aina henkiin lukiessani tällaisia uutisia...! Kiehtovaa...! Olisinpa sittenkin jaksanut olla hereillä niillä aikaisilla arkeologian luennoilla Turun yliopistolla...! Mä en vaan jotenkin jaksanut kestää niitä uuvuttavia typologisia kivikirvessarjoja, joita professori Unto Salo esitteli kello kahdeksan aamulla - mä nukahdin melkein joka kerta...eihän siitä tullut mitään; arkeologia meikäläisestä ei siis tullut...!

Muutama kuva Volosin kulta-aarteesta:

Pikku-uutinen päivän Turun Sanomista:


Norjalainen opiskelija
vaihtoi
nimensä
Batmaniksi

Tromssa (STT-NBT)
Tulevaisuudessa voi jossakin päin Norjaa viedä lapsensa lääkäri Batmanin vastaanotolle, sillä lastenlääkäriksi tähtäävä norjalainen opiskelija on vaihtanut etunimekseen ihailemansa supersankarin nimen.

Idea nimen vaihtoon syntyi luentotauolla, kun Anders Mjelle, 22, harjoitteli nimikirjoitustaan

- Se ei ollut ihan yhtä hieno kuin lääkärien nimikirjoitukset yleensä ovat.

- Kokeilin kirjoitusta sankareista suurimman eli Batmanin nimellä. Se näytti heti paremmalta. Batman Mjelle kertoo Nordlys-lehden verkkosivuilla.

Mjelle tähtää lastenlääkäriksi ja uskoo, että uudesta etunimestä on etua nuorten potilaiden luottamuksen voittamisessa.

Norjan viranomaiset ovat hyväksyneet nimenvaihdoksen.

Päivän pahin:

Perhe löysi peniksen ketsuppipullosta

Ruotsalaisen perheen ruokahetki sai viikonloppuna äärimmäisen epämiellyttävän käänteen, kun perheen äiti Victoria Ed ruuvasi ketsuppipullon korkin auki. Ketsupin seasta löytyi noin viisisenttinen lihanpala, joka paljastui alustavien tutkimusten perusteella penikseksi.

- Tämä on kammottavaa. Emme voi sanoa, onko se ihmisen, mutta olipa se minkä tahansa, se ei kuulu ketsuppipulloon, Ed sanoi eilen Aftonbladetille.

Äiti ei ehtinyt maistaa ketsuppia, mutta perheen isä ja kaksi lasta kylläkin. He ilmoittivat heti löydöstään Gävlen poliisille, joka tutkii jo tapausta ja on vienyt peniksen tarkempiin tutkimuksiin.

Ketsuppi on valmistettu Turkissa. Perhe oli ostanut pullon viime perjantaina Rengsjön paikallisesta kaupasta.

(IS)

^ Voi ketsuppikoneenkäyttäjä-parkaa. :lol:

Lentävät pakastekanat tekevät tuhojaan
15.2.2005 15:48
Poliisi Newcastlen kaupungissa Australiassa myöntää olevansa ymmällään lentävien pakastekanojen kanssa. Pakastekanat ovat aiheuttaneet vaurioita kolmelle esikaupunkialueella sijaitsevalle talolle.

Lentävät pakastekanat tulevat kuin ohjukset. Ne ovat jopa tehneet kattoihin reikiä taivaalta alas mätkähtäessään.

- Jos ne osuvat ihmiseen, ne saattavat tehdä pahaa jälkeä, vanhempi konstaapeli Tony Tamplin pelkää.

Poliiseilla on lentävistä pakastekanoista kaksi teoriaa. Toisen mukaan linnut ovat varastaneet ne, mutta lintujen on ollut pakko pudottaa jäiset möhkäleet nokastaan, kun voimat eivät ole riittänet niiden lennättämiseen pidemmälle.

Humoristit asialla?

Toinen teoria on sillä kannalla, että asialla ovat paikalliset humoristit, jotka pommittavat taloja käyttäen pakastekanoja katapulttinsa hyytävinä ammuksina.

Uuden Etelä-Walesin osavaltion pääministeri Bob Carr on jo innostunut vitsailemaankin lentävien pakastekanojen kustannuksella.

- Eräs mielenkiintoisista asioista meidän elämässämme tällä planeetalla on se, että joskus kaikkein vähitenkin odotettu asia tapahtuu. Lentävät pakastekanat ovat yksi olemassaolon mysteeristä, mutta minä en osaa sanoa mistä ne tulevat. Minulle ei ole pakastekanojen lentämisessä osaa eikä arpaa, pääministeri sanoo.



Että silleen. Sataa näköjään muutakin kuin sammakoita

Ei helvata....

laughing-smiley-014:

Hazel kirjoitti:Lentävät pakastekanat tekevät tuhojaan

laughing-smiley-014: Ja vielä enemmän nauroin, kun otsikon nopeasti luettuani luulin jutun kertovan lentävistä pakastekaloista :oops: laughing-smiley-014:

barbarossa kirjoitti:Päivän pahin:

Perhe löysi peniksen ketsuppipullosta

Menin sitten jostain syystä kertomaan tästä tänään ruokapöydässä

Heh, joo mäkin olin aloittaa jutun lounaspöydässä, mutta tajusin onneksi lopettaa ennen kuin aloitinkaan. Ja kun juttu tuli vielä mieleen siitä, että lounasseuralla oli ketsuppia lautasella. :oops: :lol:

Mutta tämän täytyy olla joku vuoden uutisankka, on se siinä määrin absurdi.

Tumpelon kuskin tilitys

Autolla ajamisen sanotaan olevan helppoa. Kun sen kerran oppii, aina sen taitaa. Ja mikäs mies se sellainen on, jolla ei ajokorttia ja komeaa autoa ole?
Minun täytyy reilusti tunnustaa, että tässä rallikuskien ja kimiräikkösten luvatussa maassa olen selkeä poikkeus.
Meikäläisen ajokokemuksista saisi hupaisan tarinan johonkin sketsisarjaan. Toisaalta on traagista käydä autokoulu ja jättää autoilu sikseen.
Mutta minkäs teen- olen surkea, ajokammoinen ex-autoilija.

Autokoulun apuluokkalainen

Vaikka pikkupoikana lelulaatikko pursusi toinen toistaan upeampia paloautoja, maastureita ja pihan kakaralauman kanssa leikittiin sneppiskabaa, en ollut mikään autofriikki.
Muiden ikäisteni mennessä 18-vuotiaana autokouluun, minua asia ei kiinnostanut pätkääkään, lähinnä kauhistutti.
Pielisentien kartsarundailukin sujui ihan mallikkaasti apukuskin paikalta. Joskus toisin taidettiin poiketa syrjätielle, jossa minutkin pakotettiin kokeilemaan "autoilun ihanuutta".

Meni monta vuotta, kunnes jostain kummasta sain päähäni ilmoittautua viimein autokouluun. Taisinpa ottaa sen lähinnä sen syksyn harrastusprojektina.
Jo alku oli shokki. Parin teoriatunnin jälkeen sain auton avaimet käteen, rattiin ja Pielisentielle. Apua!
Seuraa siinä liikennettä ja vaihda vaihdetta. Herrajestas, mikä on kaasu ja mikä kytkin? Ja vaihdekepin sijasta tarraan opettajaa polvesta. Aika kammottava alku...

Ihme kyllä, sain kirjallisen kokeen läpi ensi yrityksellä, mutta pahin painajainen olikin vasta edessä.
Ensimmäisessä inssissä ajoin kolarin! Oikeasti! Vaikka vahingot jäivät pieniksi, ärränpäät ja raivo puskivat minusta ulos ja päätin lopettaa koulun kesken.
Eikä se toinen yrityskään aplodeja kerännyt. Muistan ikäni kauhistuneen lapsiperheen ilmeet, kun olin törmätä heihin suojatiellä. Usko ajotaitoihini oli nolla, mietin oikeasti, voiko kukaan olla näin huono?
Kolmannella kerralla koko katsastuskonttorin väki toivotti minulle onnea yritykseen. Maineeni oli siis heidänkin tiedossaan. Inssiajo oli kauheaa.
Rystyset valkoisina kiinni ratissa tuskin hengittäen koko matkan aikana päästiin vihdoin maaliin. Uskomatonta! Kolmas kerta toden sanoi. Minä sain ajokortin.

Tunsin ylpeyttä seuraavaan aamuun asti, jolloin totuus ajotaidoistani paljastui ystävilleni. Olin ajaa työkaverin Saabin aidan läpi talon seinään.
Siihen tyssäsi autoiluinto. En aja enää koskaan!
Koska minulla ei ollut omaa autoa, en koskenut rattiin reiluun vuoteen, eipä kyllä kukaan uskaltanut pyytää minua kuskiksikaan...

Parin vuoden päästä koitti autokoulun kakkosvaihe. Kuvittelin pääseväni opettajan kyydissä Nurmeksen ajoradalle, mutta järkytyksekseni minun pitikin ajaa sinne yksin. Eikö kukaan tule kyytiin avuksi?
Voitin pelkoni ja selvisin perille, jossa olikin Mister itsevarmuus harjoitellessani liukkaan kelin olosuhteita. Ensimmäistä kertaa luotin omiin taitoihini ja uskalsin lähteä vapaaehtoisesti ajamaan.

Kertausharjoituksiin?

Minulla on ollut ajokortti nyt kahdeksan vuotta. Olen ajanut näinä vuosina alle 500 kilometriä. Tällä hetkellä en ole koskenut rattiin kahteen vuoteen.

Edellinen kokemus oli niin traumaattinen, että kärsin siitä vieläkin.
Ajovarmuuteni oli kadonnut ja pökkelöin liikenteessä kuin ensikertalainen. Apukuskin paikalta kuulunut parkaisu "Miten sinä olet voinut saada ajokortin" ei ainakaan kannustanut ajamaan.

Eipä ole päässyt minuun iskemään tuttavapiiriä vaivaama ajoittainen autokuume. En haaveile upeasta omasta autosta, kun en uskaltaisi sillä ajaa.
Tunnen lähipiiristäni muutaman kohtalotoverin. Kortti on lompakossa, lähinnä henkkarin tehtävissä. Pitäsiköhän meille ajokammoisille järjestää jonkinlaiset autoilun kertausharjoitukset? Perustetaanko Lieksan ajokammoiset ry? Voitaisiin kokoontua jollekin syrjätielle yhdessä treenaamaan...
Tätä juttua varten kävinkin tiedustelemassa paikalliselta autokoululta asiasta. Siellä kannustettiin ottamaan muutama lisätunti ajo-oppia. Vain ajamalla taito pysyy hallussa ja kammosta voi päästä eroon.
Näinhän se taitaa olla. Ehkä sitten tänä kesänä teen comebackin ratin taakse, jos joku uskaltaa kuskiksi pyytää. Varautukaa Pielisentiellä.

-Martti Heikkinen
Lieksan Lehti huhtikuussa 2003- :oops:

Tunnistan hiukan itseäni tuosta kuvauksesta. En ole syntynyt auton rattiin- todellakaan. Työn puolesta oli pakko autoilla suhteellisen paljon. Lisäksi monen sattuman kautta sain automaattivaihteisen auton käyttööni, sepä olikin hyvä ratkaisu. Voin keskittyä paremmin liikenteen seuraamiseen, kun ei tarvitse miettiä vaihtamista. Kaupunkiajossa automaatti on verraton! Pelko ei kyllä mielestäni poistu kuin ajamalla. Hanki oma auto ja rohkeasti rattiin! smilie_daumenpos:

Chris kirjoitti:Pikku-uutinen päivän Turun Sanomista:
Norjalainen opiskelija vaihtoi nimensä Batmaniksi

Muistinkin, että kyllä minäkin tunnen yhden tyypin, joka on vaihtanut ihan viralliseksi etunimekseen Tarzan. Tarzanin tuntevat/tietävät varmaan jotkut teistä muistakin, samassa yliopistossa samaan aikaan samoja aineita opiskelleet... Kaverista jää ainakin nimi mieleen.

Joo, minäkin muistan joskus olleeni tiedekuntatentissä kyseisen Tarzanin kanssa. Kuvittelin ensin tenttikuorie jaetteassa kuulleeni väärin, mutta useamman keran jälkeen oli pakko uskoa että kyllä sitä vain jonkun nimi ihan oikeasti oli Tarzan...

Tosta tuli mieleen se Frendien Phoeben nimenmuutos: Princess Consuela Bananahammock :lol:

JeSSSe kirjoitti:Princess Consuela Bananahammock :lol:

Se olikin yksi parhaimmista frendit-vitseistä, vetää vertoja jopa filangille vai filangielle, riippuu kääntäjästä.

Niin, ja Phoeben poikaystävähän uhkasi sitten muuttaa nimensä Crap Bagiksi :lol:

JeSSSe kirjoitti:Tosta tuli mieleen se Frendien Phoeben nimenmuutos: Princess Consuela Bananahammock :lol:

Must silti parhaita nimiä on tän entisen Miss Universumin nimi "Pornthip Nakhirunkanok" :lol: :oops: Sekä Turkin viisukarsintoihin biisin tehnyt "Kartalkanat"... Mahtuuhan näitä... Alppiämmämmissä kilpailu yks nainen, jonka sukunimi oli "Haliulina" :lol: Mulla sitä "haliulinaa" ilmenee päivittäin.

Entäs suomalaisten vanhempien älynväläykset, Miina Kenttä tai Kukka Keto?? speechless-smiley-022:

Me suomalaiset voimme onneksi väläytellä ilman pysyvää muutosta puhelinluettelossa, jonne voi vissiin ilmoittaa ihan mitä vain. Esimerkiksi Arnold Schwarzenegger löytyy osoitteineen päivineen.

Onhan se afrikkalainen pikajuoksijatarkin sukunimellä paiskattu:
Ojokolo. :lol: :lol:

Ja Tampereen puhelinluettelossa oli vielä pari vuotta sitten Jaffa Veripää ja Lempi Patja .

Itse asiassa tuo Lempi Patja ei edes ole keksitty nimi - olen tavannut hänen sukulaistyttönsä joka kertoi tapauksesta. Lempin tyttönimi oli jotain muuta, mutta huonoksi tuurikseen hän vain sattui menemään naimisiin Patja-nimisen herran kanssa.

eepu4 kirjoitti:Onhan se afrikkalainen pikajuoksijatarkin sukunimellä paiskattu:
Ojokolo. :lol: :lol:

hah: laughing-smiley-014:
Ihan ratkesin...! :lol: :lol: :lol:

Aikanaan törmäsin itse sellaiseen sukunimeen (naisella) kuin Yli-Hellä-Rehuttu... :P

Noh kun on jo aiheesta livenny nii jatketaan vielä yhden verran: entisessä oppilaitoksessani työskenteli henkilö nimeltä Aarni Metsä, joka toimi kaiken huipuksi vielä puunjalostustekniikan professorina...

NOMEN EST OMEN tietää kertoa eräs herra AUTIO blonde2: :lol: :lol: :lol:

Sämpy kirjoitti:Noh kun on jo aiheesta livenny nii jatketaan vielä yhden verran: entisessä oppilaitoksessani työskenteli henkilö nimeltä Aarni Metsä, joka toimi kaiken huipuksi vielä puunjalostustekniikan professorina...

No eikö Turun Yliopiston ylipuutarhuri ole nimeltään Aarno Kasvi. Ja kaikkihan tietävät Pekka Poudan. Aarni Metsä on kyllä mainio nimi myös!

Minä olen joskus haastatellut lehtijuttua varten urologian dosenttia, jonka sukunimi oli Ala-Opas.