Viisukuppila

Oletteko katsoneet tätä uutta sarjaa, jossa nimenmukaisesti etsitään joka jaksossa jotain kadonnutta henkilöä? Ensimmäinen jakso tuli 13.9. ja siinä suomalainen Emmi etsi unkarilaista isäänsä, jonka oli nähnyt viimeksi 3 vuotiaana. Viime sunnuntaina taas tuli jakso, jossa 68 vuotias Esko läksi Kanadaan etsimään 50 vuoden takaista adoptioperhettään.

Mä olen katsonut boksilta molemmat jaksot, kun samaan aikaan tulee Talentti. Kyllä on saanut itkeä samalla, kun tuota katsoo. Tämä Eskon tarina oli vielä todella liikuttava. Vaikka jonkun mielestä tämä saattaa olla vähän "tekemällä tehtyä", niin kyllä mun mielestä nämä aidot tarinat on niin koskettavia. Millaisia ihmiskohtaloita onkaan... Ja muutenkin kun mua on aina kiinnostanut tavallisten ihmisten arki ja historia, niin tämä ohjelmahan on kuin mulle tehty. Millaisia ajatuksia teissä ohjelma on herättänyt?

Oma ketju!

Mää oon itkenyt kummankin ohjelman aikana aika tyhjentävästi. Ensimmäinen jakso oli mielestäni huomattavasti vaisumpi, kun se Emmi oli aika hiljainen. Toinen jakso oli jo huomattavasti parempi, eikä vähiten sen vuoksi, että maana oli Kanada!

Jenni Pääskysaari viisuja juontamaan! (Jos koomikot eivät kelpaa.)

Mun mielestä myös eka jakso oli paljon vaisumpi, vaikka itku tuli siinäkin silmään kun Emmi löysi isänsä. Tää viime sunnuntainen jakso oli niin hyvä, kun Esko soitti adoptiosiskolleen: "Muistatko kun lähdin kesälomalle Suomeen? Nyt olen tullut takaisin." ja "Olet aina ollut minulle kuin sisko." Sniif.

Tänään on mielenkiintoinen jakso luvassa, kun Päivi etsii siskoaan, joka adoptoitiin vauvana Tanskaan.

Täytyy pistää boksille. Viime viikkoistakaan en ole vielä ehtinyt nähdä, se vielä odottaa boksilla.

Mulle tapahtu viime viikolla ihan mieletön juttu. Kattelin digiboksilta tuota tallennettua toista jaksoa, jossa tuo tamperelainen mies meni sinne Kanadaan. Itkin ihan hirveästi ja sen jälkeen siskon kanssa lähdin kaupoillle. Heti ensimmäisen kaupan jälkeen (eli vajaa puoli tuntia ohjelman katsomisesta) tää ohjelman mieshenkilö käveli vastaan Aloin siskolle sönköttään, että "t-t-t-t-toi mies....."

Mutta joo, ihan huippu sarja. Aina saa olla tippa linssissä.

Nyt katsoin 4.10. esitetyn jakson, jossa Päivi etsi Tanskaan lapsena adoptoitua siskoaan. Kyllä sai taas itkeä. Onneksi sisko halusi myös tutustua Päiviin ja suhtautui häneen hyvin. Kohta katson viime viikolla esitetyn jakson.

Tuo 3. jakso, jossa Laura etsi Saksasta isäänsä, oli vähän tylsempi. Johtuu kai siitä, kun isä ei ollut kovin kiinnostunut Laurasta eikä ollut kiinnostunut pitämään yhteyttä. No, ainahan tällaisiinkin pitää osata varautua, että ehkä se toinen ei ole kiinnostunut pitämään yhteyttä. Vähän sellainen erakko vaikutelma Lauran isästä tulikin, että hän haluaa vain elää yksin.

Entä jos Tonywernerillä olisikin aikuinen tai lähes täysi-ikäinen lapsi jossakin, ja sit se lapsi yrittäisi etsiä tän ohjelman kautta isäänsä...

Nyt katsoin tuon viime sunnuntain jakson. Älytöntä, kuinka erilaisia nuo jaksot ovatkaan. Hyvältä tyypiltä vaikutti tuo Janne.

Mä katoin nyt viime viikon jakson. Olipa taas hyvä! Aika herttainen oli tuo veljesten kohtaaminen. Aika helposti veli kuitenkin sitten loppujen lopuksi löytyi, mutta noinhan se oli oikein hyvä; jätetään kouluun yhteystiedot, koulu kysyy äidiltä ja äiti ottaa selvää mikä on homman nimi.

Weewa kirjoitti:Mä katoin nyt viime viikon jakson. Olipa taas hyvä! Aika herttainen oli tuo veljesten kohtaaminen. Aika helposti veli kuitenkin sitten loppujen lopuksi löytyi, mutta noinhan se oli oikein hyvä; jätetään kouluun yhteystiedot, koulu kysyy äidiltä ja äiti ottaa selvää mikä on homman nimi.

Mä pelkäsin pitkään että häntä ei löydy Ku yhteyden otto ei ollut helppoa. Mutta ihana kun kohtasivat Kaikista koskettavin jakso oli musta kun ne kaksi sisarusta (Kadonnut osapuoli asui Tanskassa) kohtasivat. Niin ja tämä toisen jakson Esko asuu Tampereella ja olen törmännyt häneen usein

Minäkin pidän tästä sarjasta kovasti. Koskettavia kohtaamisia. Ja ihana Jenni Pääskysaari.

Tää sarja taitaa olla kyllä parasta, mitä töllöllä on tarjota tällä hetkellä!

Kaikkein paras jakso on ollut se, kun Esko etsi adoptioperhettään. Se oli niin hyvä ja kaikkien kasvoilta paistoi se ikävä ja helpotus, kun vihdoin kohtasivat. Sniif!

Toni kirjoitti:Tää sarja taitaa olla kyllä parasta, mitä töllöllä on tarjota tällä hetkellä!

Yllättävää kyllä olen itsekin pitänyt niistä parista jaksosta, jotka olen nähnyt, vaikka aluksi kuultuani ohjelman idean pyörittelin vain silmiäni. Yllättävän hyvällä maulla tehty ohjelma

Oli kyllä ihana jakso tänään.. Emilia oli ihana .. Tuli kyllä itkettyä.

Itkettyä tuli kaksi edellistä jaksoa. Yllättävän vuolaasti. Jälkimmäisessä itketti tuplasti se, ettei Emilia ikinä ehtinyt edes tavata äitiänsä, kun se oli kuollut auto-onnettomuudessa.

Siis tämähän on aivan ihme sarja - olen raavas mies saanut vuodatella kyyneliä miltei joka jakson aikana!!! Se Lauran jakso ei ollut ihan samaa tasoa kuin muut, ehkäpä koska etsitty isä oli epäsympaattinen eikä ollut oikein kinnostunut tyttärestään. Mutta on tämä kyllä parasta kotimaista mitä telkusta juuri nyt tulee - ja Jenni on rautainen ammattilainen, juuri sopivan empaattinen juontaja tähän formaattiin. Suosittelen LÄMPIMÄSTI kaikille - veri on todellakin vettä sakeampaa...!

Ohjelman tuottajalle ISO kiitos eli mummojen suosikille ja lehtijutun mukaan ns. homoikonille Petteri Ahomaalle.

Mahtavaa kyllä, että se viime jakson kadonnut veli on nyt läheisissä väleissä siskojensa kanssa. Hän on käynyt siskojensa luona jo kaksi kertaa, ja hän aikoo viettää heidän luonansa myös ensi joulun.

Edellisessä jaksossa huvitti, että miten siitä etsimisestä pitää tehdä formaatin mukaisesti niin tajuttoman vaikeaa? Niinku nyt ihmistä ensin mennään kesämökiltä etsimään ja saadaan "vinkki" jostain liimatehtaasta. Sitten kyselemään portinvartijalta salassapidettäviä työntekijöiden henkilötietoja. Eiköhän se mies olisi löytynyt puhelinluettelon avulla kaikkein nopeimmin, mutta ilmeisesti valtava suomi-ruotsi-englanti -kielimuuri oli tehnyt lähestymisestä noille kolmelle ylitsepääsemätöntä. No, mutta hienoa, että vihdoin pääsivät kommunikointiväleihin.

^ Joo, samaa naurettiin meidänkin katsomossa.

Nyt sain katsottua boxilta pois kaikki Kadonneen jäljillä jaksot. On se kivaa, kun nää jaksot on kaikki niin erilaisia. Milloinkohan tulisi joku jakso, että sitä etsittävää ei löydy? Tai että hän ei halua tavata? No olihan se Saksaan muuttanut isä vähän sellanen jäyhä ja adoptoidun Emmin äiti oli kuollut, mutta sentään täti ja mummo halusivat nähdä. En nyt mitenkään toivo sellaista jaksoa, mutta kai nyt sellaistakin on tapahtunut, ei kai kaikki voi mennä putkeen aina?

Jostain luin, että sellastakin on totta kai tapahtunut mutta ettei niitä sitten näytetä. Voin kyllä muistaa väärinkin.

En jaksa uskoa, että noi etsintätilanteet ois kaikki ihan aitoja... Tai voi ne ollakin, mutta eiköhän tekijät oo jotenkin saanu tähän kadonneeseen (tai johonkin muuhun läheiseen kuten siinä Sambia-keississä oli täti, isoäiti, jne) yhteyden ennen kun lähtevät tämän kadonneen jäljille. Tuskin tuotantoyhtiö haluaa tuhlata rahojaan kustantamalla kuvausryhmän matkoja ympäri maailmaa vaan saadakseen selville, että kadonnutta henkilöä ei löydy.

Katsoin syksyn kaikki jaksot ja kyllä oli hyviä! Innolla odotan uusia jaksoja

Tänään tämä jatkuu klo 20.00!

Ihanaa, että alkaa taas!

Kesällä tuli uusintana se jakso, jossa Etiopiasta vai mistä lie Afrikan maasta adoptoitu nuori nainen yritti etsiä biologista äitiään, ja hän siinä ohjelmassa harmitteli sitä, miten katkera hän on ollut kun ei saanut elää biologisten vahhempiensa kanssa. Ihan tyhmää ajatella tuollaista, kun vertaa elintasoa Etiopian ja Suomen välillä. Jos ei häntä olisi adoptoitu, hän eläisi savimajassa, olisi ympärileikattu ja olisi naitettu jollekin tuntemattomalle miehelle.

blackburn kirjoitti:Kesällä tuli uusintana se jakso, jossa Etiopiasta vai mistä lie Afrikan maasta adoptoitu nuori nainen

Sambiasta hänet oli adoptoitu.