Viisukuppila

Nyt on hyvä tilaisuus raottaa äänitekokoelmasi sisältöä Kuppilalaisille, minkälainen on levykokoelmasi? Mikä oli ensimmäinen LP-, tai cd-levysi? Ostatko levyjä ihan ex-tempore, vai vain tarkkaan harkiten? Onko hallussasi keräilyharvinaisuuksia? Vieläkö löytyy LP:iden ystäviä vinyylisoittimineen, vai onko cd-formaatti lyömätön? Muita vaihtoehtoja voit kertoa itse lisää!

Oih! Juuri minulle sopiva topic Kokoelma on aika laaja, levyjä ja sinkkuja yhteensä yli 600. Kai niitä on kohta jo 700.
Ekasta levystä en oo ihan varma, mutta eka kasetti oli Nylon Beatin Nylon Beat
Kyllä multa joitain vähän harvinaisempiakin levyjä löytyy mm. t.A.T.u.:n levyn Japaninpainos ja Nylon Beatin Guiltyn Saksanpainos ym...
Levyjä tulee ostettua joskus aika ex-temporekin esim. Saksasta ostin levyn jota ennen ostamista kuuntelin kaupassa n.2 minuuttia

No nyt päästiin tän mieliharrastukseen

Cd-levyjä on kertynyt n. 2000 (aikamoinen määrä niistä viisuartistien levyjä ) ja lisää tulee hankittua ihan liian useesti Mutta minkäs teet
Vinyylejä on vielä jälellä n. 400-500 enkä raaski heittää pois kun osa varmaan jo aika harvinaisia.

Eka kasetti jonka penskana ostin oli Hurriganesien Roadrunner... Ekaa cd:tä en nyt millään muista, mahdollisesti joku Enigman levy....

Rakas ja kallis harrastus

En ole koskaan laskenut montako äänitettä miulla on, mutta HELEVETISTI!! Kasetteja, Vinyylejä, sinkkuja ja cd-levyjä.

Eka ostamani kasetti taisi olla joku Finnhits vuodelta 77 tai jotain?

Vuonna 79 liityin Fazerin Musiikkikerhoon ja tilasin kasetit:
Frederik: Tsinghis Khan
Boney M: Oceans of Fantasy
Amii Stewart: Paradise Bird

Ensimmäinen vinyylilevyni oli: Depeche Mode: Black Celebration

Ensimmäinen cd-levyni: Anna Hanski: Jos et sä soita

En pysy enää laskuissa mukana, mutta PALJON on levyjä. Eka vinyylihankinta taisi olla Audrey Landersin levy "Honeymoon in Trinitad" ja eka cd Joanna Johnsonin levy, jonka nimeä en muista... vai olikohan se Anja Niskasen cd ennen tuota Joannaa..

Suurin osa hankinnoista on viisuartistien levyjä, mutta joukossa on myös muita.

Varmaankin satakunta, ehkä parisenkin sataa. En ole laskenut vähään aikaan. Poltettuja levyjähän nyt ei tietenkään lasketa, eihän?

Hiphei, tulipa kiva aihe. Vastasin tietenkin tuhatmäärin. Yritetty on pitää kirjaakin, mutta laskut menevät aina sekaisin. CD:eitä on sellaiset kolmisentuhatta (ehkä) ja sinkkuja joku tuhat siihen päälle. ja sitten vinyylit ja nämä koneella olevat 6000 mp-kolmosta.
Ainiin ja vinyylisinkut ja maksisinkut... jonkun verran siis - muttei koskaan tarpeeksi. Enemmän olen sellainen musiikinystävä, että riitä että tietyt kappaleet on jossain muodossa - ei tartte olla ensimmäinen painos tai muuta vastaavaa.
Mikäköhän oli eka ostos? ei voi muistaa. Lasketaanko ne, jotka vanhempani ostivat kun tarpeeksi manguin. Eka omilla rahoilla ostettu oli kai James Bond -soundtrack "Goldfinger" ja yksi varhaisia oli Divinen kokoelma ja Eartha Kittin lp.

Mulla on levyjä suunnilleen 150:n luokkaa, mutta pikkuhiljaa se kokoelma siitä kasvaa. Ensimmäiset levyni sain silloin, kun liityttiin Fazerin musiikkikerhoon ja tilasin sieltä Captain Jackin The Mission-albumin sekä Hittibuumi 8:n. Captain Jack oli mun ehdoton lempibändi silloin vuosien 1996-1997 tienoilla. Onneksi en tajunnut niitten kappaleiden sanoituksista mitään. Levyn kansilehtikään ei ollut mikään kovin yksimielinen...

Ai niin! Ensimmäinen itse ihan ikiomaksi ostamani äänite... Niitä oli oikeastaan kaksi: Movetronin ensilevy "Romeo ja Julia" sekä Miran ensilevy "Mira". Olin 12-vuotias ja pidin tuolloin euroteknohumpasta

Ihan ihquja ensilevyjä porukalla Niistähän se kaikki lähtee! Minun ensimmäinen cd:ni oli Jason Donovanin Ten good reasons. leenalle siitä kiitos Taattua Stock-Aitken-Waterman -tuotantoa. Kestää kuuntelua vieläkin!



Samaan aikaan saatu toinen ikimuistoinen cd oli Sabrinan Something special

Sen jälkeen tuli hankittua tuota Violeten mainitsemaa euroteknohumppaa

Tämä oli meikäläisen ekoja lp-hankintoja. Kysyin paikallisesta levykaupasta levyn saatavuutta, ja myyjä huusi levytelineiden yli toiselle: "Onko meillä vielä sen hirveän äijän levyä varastossa?"

Noh, miä raksin tuon vaihtoehdon satoja. Levysoitinta tästä huushollista ei oo ikuna löytynyt (Okei, en miä tiedä mitä sedillä on joskus 50-luvulla täällä ollu, että se varaus täyty ny tuohon ottaa...) joten aluksi jotaan 150 äänitettä on tullu kasetteina, ennekun siirryttiin sitte CD-aikaan. Niitä on kertynny tuommoset parisataa kai, ei oo tullu vähään aikaan laskettua.

Suurin osa noista äänitteistä menee varmaankin kategorioihin kotimainen iskelmä sekä suomipop/rock. Viisulevyjen lisäksi miä en pariin vuoteen muista ostaneeni muita ulkomaisia levyjä kuin muutaman Shania Twainin äänitteen.

Jaa, ja niin; eka kasetti oli Jaakko Teppoa, nimeltään Onnen kerjäläinen (erilainen nuori, minäkö ). Ensimmäinen CD-äänite puolestaan oli Taikapeiln eka levy.

Ihana aihe!

Violette kirjoitti:Poltettuja levyjähän nyt ei tietenkään lasketa, eihän?

No ei ainaskaan minun mielestäni. (Ok, itse lasken levymäärääni kylläkin mukaan ne levyt, jotka olen vinyyliltä siirtänyt tietokoneen kautta cd-levylle.)

Mutta asiaan: Mikäli kirjanpito ei kamalasti heitä (ja heittäähän se kai aina vähän, huolimaton kun joskus on) niin cd-levyjä on tällä hetkellä hylly(i)ssä 3796 kpl, joista singlejä 1552. LP-levyjä löytyy 364 kpl (singlejä ja albumeita). C-kasettejä löytyy vielä muutamia kymmeniä, mutta vähenemään päin ne ovat.

Käsistähän mopo on lähtenyt jo aikaa sitten, mutta minkäs teet. Keräilyharvinaisuuksista en niin tiedä, mutta muutamia hiton hankalasti löydettäviä levyjä olen kyllä onnistunut vuosien varrella haalimaan. Levyjä, joita en ostamisen jälkeen enkä usein sitä ennenkään ole onnistunut näkemään (netti)kaupoissa, kirppareilla, divareissa.

Lastenlaululevyjen jälkeen varmaankin ensimmäiset c-kasettini olivat Irwinin tuotantoa, josta koko lapsuuteni musakuuntelu koostuikin. Mitä nyt siskot sitten tartuttivat vähän popimpaa makua pikkuveljeensä (Modern Talking, Raptori jne. )

Ensimmäistä cd-levyostosta en ihan varmasti muista, mutta jotakin Ace of Base / Abba / Golden Hockey Night -linjaa ne olivat.

C-kasetteja soittelin vielä 90-luvun lopulle saakka, kunnes siirryin totaalisesti cd-aikaan. Vinyylisoittimen hankin 2001 paikkeilla kun tuntui, että kaikki parhaat kappaleet löytyvät (esim hra Randelinin tuotannon helmet ) vain vinyylimuodossa.

Mä en kauheesti pidä levyjen ostosta, mieluummin vaatteita, kenkiä tai hiusvärejä. Onhan noita ehkä 10, ja ensimmäinen levy taisi olla Kiss Fm sellainen sekalainen.

minä oon levyhullu, mutten näköjään olekaan kun vertailee teitin kokoelmiin. Rahaa ei oo ja ne vähät mitä joskus tulee niin levyihin menee. Pari-kolme sataa taitaa olla levysaldo. Eka levy oli spaissareiden eka albumi ja sen jälkeen tuli Princessan esikoinen. Tänään viimeksi tuli shopattua Natasha St Pierin, Firevisionin ja PMMP:n albumit ja Alcazarin Here I am ja Hanna Pakarisen Kiss of life-sinkut. Dvd:t on myös lähellä sydäntä. Musiikkipuolelta löytyy vasta Catcatin, Vanilla Ninjan dvd:t melodifestival 2003-2005 ja euroviisudvd:iden rinnalta..elokuvia löytyykin sit rutkasti enemmän ja frendit-boksit on keräilyn alla, vielä pari niin sit on kaikki!

Tiedän että tää on tosi ulkona aiheesta, mutta JeSSSelle ja muille kerääjille tiedoksi; Frendit-boksit (kymppikin) on nyt Anttilassa 24,95.
Mars sinne.

Ja aiheeseen.. Taidan olla aika hyvin sen tonnin hujakoilla noiden levyjen kanssa.

Ensimmäinen vinyyli oli Carolan Främling, viimeiksimmäksi ostin ko. platan CDnä.

joo mä sieltä tänään ostinkin yhen boksin, kiitoksia kuitenkin siellä on muuten jopa se kymppiboksi tohon hintaan, joka muuten on hinnaltaan viiden kympin tienoilla..

Kotimaisista löytyy mm: Meijua ja Kakea (Näitä on siis tän ikäsellä oltava) sitten tietty Katria, Virveä, Merja Rantamäkeä, Anna Erikssonia, Jopea,Zen Cafea, Leevejä,Nylon Beatia, ....

Ulkolaisista mm: Mia Martinia(ehdottomana helmenä), Euroviisu kokoelmia ja covereitakin vähän, ... . Zeljkon ja Boriksen musaa aion kerätä kaiken saatavilla olevan ja enemmänkin.Näiden herrojen kokoelmat karttuvat hiljalleen kokoajan (oon vaikka syömättä).

Onhan noita jotain, kaiken maailman iskelmäkokoelmia, Sillanpäätä, Korisevaa, Kujua, Reijo Taipaletta , sitten noita euroviisukokoelmia, 60-luvun Simbly the best, Ultra Bra, The Who, Pertti Hietasta ym. ym.

Ihan ekat LP-levyt oli Beatlesia ja Rolling Stonesia, mulla näet on jo tuota ikää . Ne on vieläkin tallella jossain vanhusten vintillä, pitäisi mennä ne sieltä penkomaan pois.

Soppis saa kertoa sitten tarkemmin meidän levykokoelmista, kerron nyt omistani.. Mulla on ollut aina hyvin vähän levyjä. Kun muutin Soppiksen luo niin mulla oli n. 10 levyä mukana, cd:nä. Eka kasettini oli varmaan New Kids On The Blockin joku...Tärkeimmät levyni ovat ollet ( ja ovat edelleen ) Alanis Morissetten kaikki sekä Garbagen kaikki... Lisäksi rakastan Guano Apesia, No Doubtia, Cranberriesia sekä suomalaisista Emmiä, Maija Vilkkumaata, Jonna Tervomaata, PMMP:tä(uusinta levyä ) Kemopetrolia, Killeriä, Kwania ja monia muita! Huomatkaa! Kaikissa rakastamissani bändeissä ym solistina on nainen! Aikoinani kun tulin ulos kaapista niin isoveljeni sanoi että olisi se pitänyt arvata jo sun musiikkimausta..

Musiikkikokoelmani laskemisessa onkin tekemistä, mutta tässä jonkinlaista yritelmää:

Vinyylimaxisinglejä (12") n.600
Vinyylialbumeita n.100
Vinyylisinglejä (7") n.50
CD-singlejä n.200
CD-albumeita n.300
+joitakin dvd-levyjä, kasetteja ja vhs-nauhoja
+sekä poltettuja cd-levyjä pari sataa

Ensimmäiset omin rahoin hankitut levyt olivat 80-luvun puolivälissä pari K-telin kokoelmaa, toinen muistaakseni 'Superhits'. Ensimmäinen artistin levy oli Den Harrowin 'Overpower'

tonywerner kirjoitti: Tämä oli meikäläisen ekoja lp-hankintoja. Kysyin paikallisesta levykaupasta levyn saatavuutta, ja myyjä huusi levytelineiden yli toiselle: "Onko meillä vielä sen hirveän äijän levyä varastossa?"

Osuvasti sanottu Minäkin olen tuon samaisen levyn onnellinen omistaja ja onhan tuota kantta tullut 'ihailtua'. Äijän 'Hey you'-singlen kannessa on myös näin hemaiseva kuva

Mielenkiintoinen aihe! Itselläni CD:itä on nykyään n. 700-800, laskeminen on tällä hetkellä vaikeaa, sillä koko levykokoelma on äidin kotona pahvilaatikoissa, ja Liettuaan otin mukaan "vain" 300 levyn kansion. Erityisen ylpeä olen siitä, että piraattilevyjä en omista yhtään, ja itse poltettuja levyjäkin vain alle 10.

Vinyylisoitinta meillä ei kotona koskaan ollut, joten ainoat vinyylilevyt löytyvät artisteilta, jonka tuotantoa keräilen: Carola ja Sandra. Parhaimmat kasetit äänitin pari vuotta sitten minidisceille, ja heitin loput pois, kun kasettisoitintakaan en ole enää vuosiin omistanut. Kasetteja oli koossa n. 300. Ensimmäinen ostamani CD oli Sandran "Into a secret land", joka ilmestyi 1988 mutta ostin sen CD:nä 1993. Ensimmäinen saamani kasetti oli Vicky Rostin "Sata salamaa" ja sen jälkeen Jonnan (Tervomaa) kokoelma "Parhaat".

Keräilen muutaman artistin koko tuotantoa: Sandra, Enya, Enigma, Rita, Kasia Kowalska, Mango, Mylene Farmer, Moenia, ja varmaan joitain nimiä unohtui. Esim. Sandralta omistan tällä hetkellä kaikki levyt + sinkut, jotka on julkaistu CD-muodossa, myös sellaiset, jotka on julkaistu vain radiosinkkuina.

Levyihin menee vuodessa paljon rahaa. Aiemmin ostin kaikki haluamani levyt heti kuuntelematta, nykyään olen kriittisempi, ja jos en ole varma, kuuntelen aina levyn ennen ostoa. Viimeisin ostamani levy on Shakiran "Fijación oral vol. 1", johon kovasti tykästyin.

Tuhat määrin noita nurkissa pyörii. Lopetin laskemisen joskus 90-luvun puolella. Cd-formaatissa on muutamia poikkeuksia huomioimatta kaikki. Nykyään ostan vähemmän levyjä kuin "hulluina vuosina", mutta eipä siitä tavastaan ole aivan täysin päässyt irti vieläkään. Varsinkin edellisen vuosikymmenen house-sinkkuja keräilen edelleen loputtomaan kokoelmaani aina kun sellaiseen törmään (tietenkin hyvään sellaiseen ). Rahaa levyihin on uponnut elämän aikana paremmankin asunnon käsirahan verran - ei uskalla edes ajatella sitä.

Ihan ensimmäinen kasetti on ollut Pelle Hermannia, mutta musiikkikasettina on tainnut olla jotain Jonnan Minttu sekä Ville -tuotantoa. Ensimmäisen levyn (CD) paikkaa pitävät rinnakkain Madonnan True blue ja Like a prayer. Ja viimeisin hankinta on Röyksoppin The understanding.

Niin.. ja yhdestäkään levystä ei luovuta, eihän!

Ei meillä kai vielä tuhanteen cd-levyyn päästä mutta ihanhan näitä on riittävästi. Valikoima on laidasta laitaan. Noposen tavatessani minulla oli ehkä kymmeniä cd-levyjä, nyt meillä on cd-levyarmeija. Vinyyleissä jäädään satoihin. Ihan lonkka-arvio tämä.

Vaikka miten yritän pähkiä en muista ekaa omaa cd:tä tai vinyylliä. Vinyyli on saattanut olla Brosin se eka mutta cd:stä EOS. Eka kassu on ollut Jonnaa. Perässä tulivat Madonnan Like a virgin, Bruce Springsteenin Born in the USA sekä Jakosen Mikon Thriller.

Eikä meillä mitään erikoisuuksia ole, itselle noilla on suurin merkitys. Ex tempore ostellaan. Toki tiettyjen artistien levyjä odotetaan kuin kuuta nousevaa tai etsiskellään vanhempia, valikoimistamme puuttuvia.

Kaikenlaista levystöä löytyy kyllä minultakin ja laidasta laitaan... oopperasta 70-80 -luvun diskohittien ja melodisen popin ja Suomi-iskelmän kautta euroviisuihin. Kaikkien aikojen ensimmäinen vinyylini taisi olla Kikkaa ja cd-levyni Edu Kettunen. Nykyisin painopiste kokoelmissani on elokuvamusiikit, erityisesti Disney, sekä viisulevyt ja viisuartistit. Vinyylit virttyy jossain kellareissa kun soitinta ei enää oo.

CD-levyjä lienee perheessä yli viisi juoksumetriä, vinyylisinglejä on laatikoissa edelleen kellariin matkalla noin metri, älppäreitä oli myös metri mutta viime vuosina iskenyt biisimetsästys on tuonut jo parikymmentä senttiä lisää. Tarkoitus on kopioida parhaat vinyylit minidisceille tai tehdä tiedostoiksi. Lisäksi on mm. useita unohdettuja laatikollisia radiosta nauhoitettuja kasetteja.

Ekan singleni sain lahjaksi levysoittimen mukana, isäni valinta oli Fredin Napostellaan/Silmäsi odottavat minua. Kolme päivää sen jälkeen ostin alesta ekat omat levyni: Eeron Lontoo/Tyhjää ja Boysien Tuuli kuiskaa vain/Tyytymätön. Älppärikauteni avasi Beatlesien Abbey Road. Ekan CD:ni ostin varastoon n. 1987 ennen kuin minulla edes oli soitinta: Petula Clarkin Greatest Hits menneiden vuosien hitteineen oli ehdottomasti saatava.

Musiikkia on Sibeliuksen sinfonioista Motowniin, eniten kumminkin 50-80-lukujen iskelmää ja poppia. Uusimmat suuntaukset ilmestyvät yleensä lasten levyhyllyihin. Näköjään eniten tulee hankittua hyvältä näyttäviä nostalgisia kokoelmia, viimeksi edullisesti Musiikin tähtihetkiä -sarjaa.

Multa löytynee kaikkine vinyyleineen ja cd-sinkuloineen varmaan vähä vajaa tuhat musiikkia sisältävää äänitettä.. TAIDAN PITÄÄ MUSIIKISTA.....

Niitä on aivan liikaa ja masennun aina joskus kun katson mihin olen rahani pannut. Äiti laskee niitä aina kun on kylässä ja miettii paljonko niihin on mennyt rahaa, joten joudun piilottelemaan osaa laatikoissa. Nyyh...