Viisukuppila

Tässäpä pieni äänestys.

Hauskat vaihtoehdot, ja kyllä, näyttävä ulostulo varmaan taitaa olla syypää... :oops:

(Kuuluukohan tämä kuitenkin Pulinaa-osastolle? )

:lol:

Mullakin toi ykkösvaihtoehto tuntui ehkä omimmalta. Synnyin keisarinleikkauksella, en siis käyttänyt sitä luonnollisinta ulospääsyä siinäkään yhteydessä.
Lastentarhassa en koskaan ollut, mutta hoitopaikassani 70-luvulla oli teinejä, jotka olivat tosi kovia viisufaneja.
Jo ala-asteella lauloin "muka" oikeilla sanoilla eri maiden edustusbiisejä ja pidin tytöille välitunneilla missikisoja...
Jaa-a MELKEIN olisi oikeestaan ruksia minkä vaihtoehdon tahansa...

Valitsin lastentarhaiän, vaikka sillä rajalla mennään etten jo ollut ala-asteella. Mieleeni jäi kun Kojo ketkui lavalla ja äiti ja isä manasivat häntä paheksuvasti "hyi kamala kun tuo tuolla tavalla, kyllä saa hävetä...noin järkyttävän näköinenkin..." Siitä asti se on ollut menoa joka ikinen vuosi. Meillä on tosin todistettavasti katsottu viisuja aina, siis jo ennenkin, ja olen ollut mukana sohvalla, mutta ei valitettavasti ole jäänyt mieleen ennen Kojon nahkahousu-esitystä. Varsinaisesti harrastus räjähti 80-luvun alkuvuosina Carola Häggqvistin ja Herreyn poikien tultua mukaan kuvioihin. Oi, tuota vaaleankeltaisten otsapantojen ja säärystimien kulta-aikaa.

Tjaa, kyllähän niitä viisuja tuli katsottua jo ala-asteikäisenä ja sen jälkeen aina, kun Suomi oli mukana (mä kadehdin teidän aiemmin syntyneiden nuoruutta, Suomikin oli silloin joka kerta mukana) mutta en mä mikään fani ollut, kisa oli vain vuosittainen show, johon suhtauduin aivan neutraalisti. Faniksi sitä tultiin vasta lukioiässä (eikös sen pitäisi olla epätodennäköisintä aikaa?) intterneettissä surffaamisen myötä. Viattomasti etsiskelin vain tietoa lähestyvästä Suomen viisukarsinnasta ja sitten kun olin haluamani löytänyt, juolahti mieleen etsiskellä, mitenkäs ne muut osallistujamaat mahtavat viisujaan valita. Täten eksyin EuroNetin sivuille ja sain todeta, että kilpailulla on oikein fanejakin (se oli ihan uusi tieto), mutta vierailin sitten noilla ja muilla sivuilla myöhemminkin ja hurahdin samana vuonna faniksi.

Minulla on aika samansuuntainen stoori kuin Timoteuksella... Aina olen Eurovision laulukilpailua tykännyt katsoa, myös ihan pienenä jolloin en vaan yleensä jaksanut valvoa äänestyksen loppuun asti Ensimmäinen selkeä muisto oli se, kun neljä pörröpäätä edusti Suomea, esiintyi viimeisenä enkä minä jaksanut valvoa pisteidenlaskua. Kyseessähän oli toki Beatin vuosi 1990 ja minä olin seitsemän.

Mutta kyllä viisufanius varsinaisesti alkoi kunnolla vasta sitten, kun sain netin käyttööni eli vuonna 2002 :oops: Vuonna 1998 muistan jo tosin tunteneeni ennennäkemätöntä intohimoa kisaa kohtaan, mutta se ei siitä sen pidemmälle edennyt... vielä. Suomen karsinnat vuosina 1998 ja 2000 olivat minulle kuitenkin hartaasti odotettuja tapahtumia, viisufinaalista puhumattakaan!

Myöhäisherännyt olen siis minä.

Onpas oudot vaihtoehdot... En tiedä, nuorena aloin vain seuraamaan ja seuraamaan enemmän.

Kun kerta muutkin niin mä kans. Vuonna -81 ylpeänä ekaluokkalaisena kuljin pitkin Savonlinnan katuja kaupungin luultavasti ensimmäiset korvalappustereot korvillani ja kitarisat tuulessa lepattaen vetelin 'Rekei Okeita' ja Abban 'sikitiittaa sämpyläsi syötä'. Uskomaton fiilis, tukka hulmusi, kitarisat vinkui ja elämä oli laiffia! 8) Paremmasta ei väliä.... kunnes se tapahtui .... lavalle asteli Herreys säihkyvine kenkineen ja elämäni tarkoitus kirkastui minulle. Siitä päivästä lähtien tiesin, että tulisin voittamaan euroviisut Herreysin laulusolistina, koko euroopan hurratessa. Elämäni täyttyi tulevan yhtyeeni poikien unelmoinnista. Kultaiset juhlakengätkin odottivat kaapissa tulevaa debyyttiäni euroviisulavoilla. Nolona unelmistani ja häpeillen käytin jäätelötikkua mikrofonina laulaessani Diggiloota. Onhan jäätelötikku sopivan pieni ja huomaamaton taskuun sujautettavaksi muiden lähestyessä. Pihan pienimpänä ja kakkaisimpana minulle ja unelmilleni olisi luultavasti vain naurettu röyhkeästi. :oops:

Noin 20 vuotta myöhemmin Diggiloo pauhaa yhä edelleen korvalapuissani, mutta unelma euroviisujen voittamisesta Herreysin poikien kera on kuollut. Pieni tyttö kultaisine kenkineen asustaa yhä sisälläni ja herää keväisin euroviisuaikaan unelmoimaan jos ei nyt aivan euroviisuvoitosta enää, mutta edes uusien sopivamman kokoisten kultaisten kalossien hankinnasta!

Elämä on laiffia ja viisujen kanssa sitäkin enemmän!

Lilli, älä luovuta! Kenties voitat viisut ensi vuonna...

Tuskin! Meidän akvaariokalatkin laulaa paremmin kun mie! Mutta kultaisista kengistä en luovu! :lol:

Kai se oli Herreys ja ne kultaiset kengät. Kymmenvuotiaana veljeksistä Richard teki yllättävänkin vaikutuksen.
Sitten noita viisuja kasetilta kelailtiin ja opeteltiin diggiloo-koreografioita. Ja ikää oli 11 vee.

Itse faniuduin joskus 10-vuotiaana. Äiti yllätti mut "esittämästä" kaivon kannella Fångad av en stormvindii. Ensimmäiset viisumuistot taitaa olla kyllä jo vuodelta 1985 (jolloin olin 4-vuotias). 8)

Joo-o, kyllä se meikäläiselläkin ajoittuu ala-asteelle ja Herreysin aikaan. Joitain muistoja edelliseltäkin vuodelta tosin on, mutta varsinaisesti vasta siis vuodelta 1984.

Meidän taantuneeseen kotiimme saatiin videot vasta vuonna 1987, joka on siis ensimmäinen videoitu ja siten uudelleen miljoona kertaa katsottu vuosikerta ja siksi erityisasemassa sydämessäni.

Mä en varsinaisesti ole Euroviisu-fani (siis en muista pahemmin asiaan liittyvää triviaa, tms), mutta aina ne on tullut seurattua - paitsi kerran nukuin ja missasin, kun oli ollut tosi vaikea päivä, ja joskus pari vuotta sitten meillä ei ollut telkkaria yläkerrassa.

Hoilasin mäkin pienenä Euroviisu-biisejä (väärin sanoin, totta kai), ja vissiin 1983 viisut taisi tulla nauhoitettua c-kasetillekin :lol:

Stello kirjoitti: Hoilasin mäkin pienenä Euroviisu-biisejä (väärin sanoin, totta kai), ja vissiin 1983 viisut taisi tulla nauhoitettua c-kasetillekin :lol:

"mutta en mä fani oo kuitenkaan..." 8) Ei kai sitä mikään triviatiedon keräily määritä, pikemminkin tuo ylläoleva kertoo oleellisen :lol:

Euroviisuista en oikein vielä ymmärtänyt mitään '83, kun äitini toi minulle Ruotsista Främling lp:n. Hurjasti kuitenkin Carolaan tuolloin ihastuin.

Seuraavana vuonna, eli 1984, Herreys sitten räjäytti kohdallani varsinaisen viisupankin ja siitä saakka olen viisuja seurannut.

Carola-albumi aloitti myöskin hienon tradition; joka vuosi sen jälkeen äiskä toi minulle Ruotsin viisuedustajan vinyylin, ja nyt kun tuo hieno juttu on olosuhteiden pakosta päättynyt, jatkaa siippa sitä vuosittain CD-muodossa.

Katsoin ensimmäisen kerran Euroviisuja vuonna 1991 ollessani 8-vuotias, mutta menin nukkumaan jo muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen. Vanhempani nauhoittivat minulle videolle vuoden voittajabiisin ja Fångad av en stormvind'ia tulikin sitten katseltua ja kuunneltua (sekä tietysti laulettua mukana) useaan kertaan seuraavien kuukausien aikana.
Varsinaisen viisuherätyksen koin kuitenkin 11-vuotiaana vuonna 1994, jolloin otin Euroviisut ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan videolle ja katselin niitä lähes kyllästymiseen asti.

Toni kirjoitti:Itse faniuduin joskus 10-vuotiaana. Äiti yllätti mut "esittämästä" kaivon kannella Fångad av en stormvindii. Ensimmäiset viisumuistot taitaa olla kyllä jo vuodelta 1985 (jolloin olin 4-vuotias). 8)

(Ulvoo naurusta), tätä mä en susta tiennytkään... Pitääkin joskus kysäistä sun mutsilta, mitä se ajatteli tuossa tilanteessa?

[quote=""Katten-Gustaf"] (Ulvoo naurusta), tätä mä en susta tiennytkään... Pitääkin joskus kysäistä sun mutsilta, mitä se ajatteli tuossa tilanteessa? [/quote]

Saattoi olla mummokin. Äiti tuskin muistaa tuota tapahtumaa... Minulle se sen sijaan jätti elinikäiset traumat :lol:

5-vuotiaana! Äiti osti videot ja nauhotti kisat ja meikäläinen katto niitä useammin kuin piirrettyjä!! Aiku meitin pianon tuoli meni huonoon kuntoon kun esitin erästä koreografiaa...... siinä sillen niinku kaadutaan tuolin kanssa! :lol:

9 ja puoli -vuotiaana katsoin ekat kisani! Voitte päätellä nykyisen ikänikin siitä... arvatkaas mistä sinä vuonna tuli suosikkikappaleeni? :lol:

Sitten seuraavana kesänä serkkuni äidin autossa joku laittoi päälle kasetin, jossa soi tutulta kuulostavia biisejä... Seuraavana vuonna sain sitten syksyllä syntymäpäivälahjaksi juuri serkkuni perheeltä erään tätäkin uudemman kasetin ja siitä se alkoi...

Kuin muilla Herreysit sun muut "legendat" ovat toimineet henkilöinä, jotka edesauttoivat viisufaneuden syntymiseen, niin minulla se taitaa olla Sarit Hadad maailmansyleilyballadillaan :oops:

Viisuja on tullut seurattua siis vuodesta 1998 lähtien (itse asiassa v. 98 viisut Ranskassa!!). Vuonna 2002 ystäväni pyysi, että nauhoittaisin viisut ja hän sitten lainasi videon myöhemmin. Sitten video jäi minulle ja sitä tulikin katsottua kesällä uudelleen ja uudelleen ja sitten tajusin, että minustahan on tullut jo jonkinsortin euroviisufani.

Ennen Riikan 2003 kilpailua, "faneus" oli hieman laskenut, mutta kyllä Riikan finaali taas palautti kiinnostuksen euroviisuihin, mutta ehkä lopullisesti minusta tuli fani näiden viisutapaamisten myötä

Keskustelufoorumeillehan tulin jo loppukesästä 2001, kun halusin osallistua joihin Suomen euroviisuja koskeviin keskusteluihin. Yhtäkkiä huomasin, että eksyin sivuille yhä useammin. Kiinnostus viisuihin ja kosketus fanikultuuriin oli siis olemassa ennen Tallinnan finaalia, joiden myötä minusta sitten tuli viisu-innostunut!

Kyllä mää petyin katkerasti kun Katri-Helenan
Katson sineen taivaan ei pärjännyt paremmin ja revanssin haku Tule luo
ei myöskään pärjännyt.
A-ba-ni-bi ja muutama muu ihanuus 70-luvun lopulta sai jotenkin seuraamaan tätä" lumottua" kisaa vuosi vuodelta.
Edean Aavan floppi pisti uskon koetukselle ja pidin vähän taukoa
hörhöilyssä mutta uudella tulella se jatkuu nyt sitten vaan.(tää hörhöily).

Muistin nyt lopulta (tämä ketju tavallaan muistutti) käydä tarkistamassa yhden Euroviisu-biisin esittäjän ja nimen - se on pyörinyt monta kertaa päässä sitten '91.. Esittäjä oli Amina, ja biisi "C'est Le Dernier Qui A Parle Qui A Raison" (siis Ranska). Hmmm.. oliskohan tuo jossain mp3:na..

Meillä on viisuja katsottu aina (äiti on jonkin sortin fani ollut lapsesta asti), mutta ensimmäisen kerran ne nauhoitettiin vuonna 1996. "Ooh aah, just a little bit" oli 8-vuotiaalle kova sana :lol: Varsinaisesti mä en kuitenkaan tuolloin vielä ollut fani, tykkäsin vaan katsella Euroviisuja videolta. Vuoden 1997 viisut iskikin sitten kunnolla (hyviä biisejä mm. Tanskan "puhelinlaulu", Italia, Turkki ja Kypros), ja niitä tuli huudatettua. Harmikseni äiti nauhoitti molempien kasettien päälle, ja sitä mä suren vieläkin
Dana International kolahti muhun, ja sain hieman oudon maineen kun hehkutin "Divaa" ja koko esitystä kavereilleni. Pitivät jonain friikkinä Vuoden 1999 viisuja mä en edes katsonut kokonaan, eikä niitä nauhoitettukaan, mutta uudella vuosituhannella muuttui ääni kellossa. Upeat vuoden 2000 viisut teki musta viisufanin, ja varsinkin Kyproksen kappale "Nomiza" kolahti. Siitä lähtien mä olen ollut fani, ja nauhoittanut sekä katsonut viisut joka vuosi. Sekä tietty surffaillut kaikenmaailman keskustelupalstoilla , ja ostanut ne cd-levyt. Kaverit alkaa vihdoinkin hyväksyä sen tosiasian, että mä tykkään Euroviisuista! En ole kyllä saanut "käännytettyä" niitä...vielä

Mä päädyin lopulta tuohon teinivaihtoehtoon. Viisuja olen kyllä seurannut niin kauan, kun olen saanut yli yhteentoista valvoa. Hämärästi muistan Herreysin sekä Carolan ja Aminan kädenväännön, mutta varsinainen valaistus tapahtui vasta Norjan viisuissa 1996. (ikää 18v) Kelailimme videota kaverini kanssa ja opettelimme viisut ulkoa (silloin oli vielä lisähaasteena koko kielien kirjo). Pitkillä sauvakävelylenkeillä järjestimme sitten toisillemme pistokokeita :oops: Kaverini viisuinnostus on jo hiipumaan päin, mutta kyllä se vetäisisi vieläkin pitkät pätkät Konstantinoksen Monoja maassa tai isäntämaan Evighetiä. Mulla taaseen rupeaa jo muisti pätkimään (vanhempi kun olen).

Tuo muistin varassa pelaaminen kuvaa edelleen viisuharrastustani. En jaksa säilytellä vanhoja videointeja enkä lataile tiedostoja koneelleni. Yritän elää ne tärkeimmät ja koko kansalle välittyvät hetket täysillä. Trivioiden sijaan minua kiinnostaakin eniten viisujen tunnelmaan eläytyminen, ja tietysti tällaista urheilijaluonnetta kiehtoo myös kilpailuelementti. Lisäksi huomaan nykyään samastuvani laulajien suorituksiin. Mietin, mitä riskejä mikäkin biisi sisältää, ja miten itse mahtaisinkaan tehtävästä selvitä. Taannoin en esimerkiksi osannut vielä jännittää sen oopperatädin kiekaisua Kroatian Nostalgiassa. Ajattelin vain, että kyllähän oopperalaulaja hommansa hoitaa, vaikka taisi se loppunousu vähän roikkuvaksi jäädä.

Kaveriani lukuunottamatta viisuharrastukseni on ollut varsin yksinäistä puuhaa. Näillä foorumeilla olen toki notkunut Lauran innoittamana, mutta mieli tekisi joskus piipahtaa kuppilatapaamisissakin.

Mä valitsin NOISTA VAIHTOEHDOISTA ton ekan, sillä kyllä mä ihan pienestä pitäen olen viisuja jorannut.. Suurin sykäys tapahtui kuitenkin keväällä 1983, jolloin esikatseloissa ihastuin Englannin lauluun ja veneilyvideoon... :lol: Aiku tää mökkinaapureilleen esittikin sitten miltei koko kesän niitä euroviisuja.... :lol: Ja ootti jo Munchenin kisan loputtua heti uusia lauluja... :lol: OGAEeseen liityin 1996, ja ensimmäinen viisumatkani tapahtui Tukholmaan armon vuonna 2000. Istanbulin geimit ovat siis jo 4. viisuviikkoni.. Eihän tää mikään hörhö oo, eihän.....?! :multi:

Samainen ohjelma on mulla syynä tähän hörhöilyyn keväältä 83 , tosin mä ihastuin silloin dramaattiseen Fantasian videoon, aiku nää on molemmat Tom Tom Tomin lapsia :lol:

Hassua kuitenkin on se, että meille monille juuri vuoden 1983 viisut ovat tärkeät. Ne muistan itsekin, sillä itse äänitin radiosta silloin ensimmäisen kerran radiosta - ja olin silloin 5,5-vuotias. Pitäisiköhän meidän joskus faniporukalla tuijottaa nuo viisut?