^^ Tuo oli ehkä kaunein viesti minkä olen hetkeen lukenut.
Kiitos myös kaikille, jotka ovat minut maininneet omissa viesteissäni. Tulen teidät takuulla vielä mainitsemaan itsekin jossain vaiheessa, mutta aloittakaamme silti aivan alusta.
Euroviisukiinnostukseni alkoi vuonna 2006. Toitotan ielä tässäkin viestissä, kuten kaikissa muissakin asiaan liittyvissä viesteissäni, että ei, kiinnostukseni ei herännyt Lordin takia, vaan Maltan ja Saksan. Rakastuin niihin kappaleisiin, ja rakastan edelleenkin. Ensimmäiset muistoni euroviisukeskusteluista internetissä ovat jostain vuodelta 2008 ja Radola-nimiseltä Sims-foorumilta. Siellä oli muutamia semi-innokkaita viisuilijoita, ja ehkä jotkut heistä tunnustavat eksyneensä myös Kuppilan puolelle.
Mutta niin siis: sinne tuli kirjoiteltua kaikenlaisia heikkotasoisia viestejä alle viisitoistakesäisenä. Jossakin vaiheessa tein myös Viisukuppilaan tunnuksen, nimellä TomppaJr, mutta en ikinä saanut aktivoitua sitä, koska olin laittanut sähköpostiosoitteekseni jotain kukka.kikkare@plööplöö.argh -tyylistä. (HUOM: Tämä kohta on tärkeä jatkon kannalta, joten pistäkää se muistiin.
)
Koska en saanut surukseni aktivoitua nimimerkkiäni, niin tyydyin epäilyttävään seuraan Sims-pelifoorumilla. Tunsin tosin oloni liian viisaaksi sinne: tiesin kaikkea hauskaa viisuista, ja siellä kukaan ei tiennyt mitään. Joku esimerkiksi jakoi eräänlaisessa viisupelissä pisteitä sen mukaan, mitä ajatteli maista. "Islanti on sympaattinen maa, biisiä en tosin edes ole kuullut, 12 pistettä!"
Koin ääretöntä turhautumista! Turhauduin tuskissani vielä parin vuoden ajan, ennen kuin mittani täyttyi. Viimein vuonna 2010 olin erkaantunut aivan liikaa Radolan maailmasta, ja tiesin, että nyt olisi muutoksen aika! Tulin siis takaisin Viisukuppilaan. En uskaltanut vielä rekisteröityä, mutta aktiivisesti seurasin sivusta, ja muutamien ihmisten huikea tiedon määrä sai minut valtoimenaan ihailemaan tätä paikkaa. Erityisesti nimimerkin
Serduchka viestimäärä ja tietotaso saivat minut täysin ymmälleni. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin, että en tiedä euroviisuista paljoakaan. Jokin kipinä leimahti liekkeihin sisälläni. Tänne minun olisi pakko päästä! Tahdon tietää lisää! Yritin rekisteröityä, mutta yllätys yllätys TomppaJr oli varattu nimimerkki. Miksiköhän?
Noh, päätin olla nokkela, ja tehdä nimimerkikseni _TomppaJr_.
5.4.2010 alkoi uusi aikakausi elämässäni. Liihottelin pitkin vaaleanpunaisia foorumeja ja syöksähtelin joka puolelle kuin ekstaasin vallassa. Ensi töikseni päätin tursauttaa viestejä ihan väärään paikkaan, mutta ystävällisesti
Timoteus siirteli viestini niille parempaan paikkaan ja vielä semiystävällisesti toivotti minut tervetulleeksi.
Pahoitteluni. Tämän jälkeen alkoi armoton spämmi joka paikkaan, ja muutamassa viikossa olin kirjoittanut jo noin sata viestiä. Aloin myös osallistua Käännöskisoihin. Ensimmäinen kilpailuni oli
szigetin valvoma
Valko-Venäjän kilpailu, jossa jäin ylivoimaisesti viimeiseksi. Mutta tästä kuitenkin alkoi rakas harrastukseni, joka on kestänyt läpi vuosien ja katkerien epäonnistumisien. Tuon ensimmäisen kilpailun yhteydessä myös nimimerkkini muuttui nykyiseen muotoonsa, kun käskin Timoteuksen ihan viattomasti vain jättää alaviivat pois pistetaulukosta tai tulostenjulkistusketjusta, mutta hänpä poistikin ne koko tunnuksesta. Kiitos vaan.
Kaivelen nyt ehkä vähän vanhoja, mutta satutko, Timoteus, muistamaan, että herjasiko sivusto jotain kun vaihdoit nimimerkkini alaviivattomaan muotoon? Ja että jouduitko poistamaan sen 2008 tekemäni tunnuksen, koska sitä ei ainakaan mistään löydy. Olisi ihan vain kiva tietää. En siis voi vaatia, että muistaisit, mutta jos muistat.
Nyt jälkikäteen luettuna liki kaikki 2010 kirjoittamani viestit ovat aivan kamalia ja noloja. Toivon ja painotan, ettei kukaan muistelisi niitä enää tosissaan tai minun tämänhetkisinä puheinani. Minä en todellakaan ajattele enää liki mistään asiasta samalla tavoin kuin tuolloin, enkä muutenkaan voisi olla ihmisiä kohtaan noin töykeä mitä joskus olin. Tahdonkin pahoitella tässä kappaleessa kaikkea, jota vanhoissa viesteissäni olen kirjoittanut. Erityisesti tahdon pyytää anteeksi heiltä, joita olen sekavissa ajatuksissani vahingossa loukannut. Olin tuolloin aivan kummallinen, sosiaalisesti melkein täysin syrjäytynyt nuori, joka omisti typerän huumorintajun ja huonot mielipiteet. Enkä kunnioittanut muita ihmisiä lainkaan. Erityisen pahoillani olen siitä köyhyys-kriisistä ja sitä seuranneista kamalista asioista. Näen edelleenkin painajaisia säännöllisin väliajoin kyseisistä viesteistä, ja ne eivät todellakaan ole mitään järin kivoja unia. Näiden kaikkien kriisien seurauksena saan edelleenkin välillä hassuja sarkastisia kommentteja päälleni, mutta ehkä minä ne ansaitsen. Tai olen liian herkkä huomaamaan sarkasmia sielläkin missä sitä ei ole...
No joka tapauksessa, siirryttäköön eteenpäin ja hieman positiivisempiin asioihin.
Vuonna 2011 sosiaalistuin suuressa ujoudessani ja syrjäytyneisyydessäni (Taipuuko tuo noin?), sillä osallistuin ensimmäisen kerran esikatselutilaisuuteen. Siellä olin kyllä elämäni suunnalle tyypilliseen tapaan todella syrjäytynyt ja yksinäinen, ja sainkin osakseni sääliviä katseita mm. Serduchkan ja
jee euroviisutin suunnalta. Kyllä, minä näin ne sormella osoittelut ja supinat, vaikka käänsinkin katseeni pois.
Onnistuin myös keräämään suuresti rohkeuttani, ja uskaltauduin puhumaan nimimerkille
akuankka13... Kukapa olisi uskonut, että siitä kiusallisuuden multihuipentumasta versoisi vielä lopulta kaunis ystävyyssuhde, joka kulminoitui viisumatkalla Søren Kierkegaardin haudan viereisen puun juurelle jossa makasimme päällekkäin ja puhuimme syvällisyyksiä. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle! Nyt olemme vasta kiusallisesti viisuesikatselutilaisuudessa, ja päädymme lopulta vierekkäisille penkeille. Emme tosin puhuneet mitään koko tilaisuuden aikana, koska emme uskaltaneet... Voi niitä aikoja! Esikatselutilaisuudesta seurasi myös vähemmän kiusallisia asioita, sillä seuraavaksi elämääni saapasteli nimimerkki
Mattokauppias, ja me tapasimmekin ensimmäisen kerran Porvoossa joskus heinäkuun puolessa välissä 2011. Se oli kiva tapahtuma, ja sain käytännössä ensimmäisen liveviisuystävän. Jee!
Ja söin ensimmäistä kertaa elämässäni vaahtokarkkijäätelöä.
Vaikka Mattokauppias olikin ensimmäinen liveviisuystäväni, olin minä nimimerkkien
Samiasd ja
Tontsa/Tirppa kanssa keskustellut jo pidemmän aikaa Facebookissa ja Messengerissä. Myös nimimerkki
+ Viisut + oli alkanut tulla tutuksi. Noin vuoden ajan en nähnyt ketään livenä, kunnes tuli jälleen viisuesikatselut. Silloin tutustuin paremmin Serduchkaan ja muihinkin, en edes muista ketä kaikkia siinä oli. Myös
ESC93 tuli tutuksi, koska hän toimi muutamissa tilaisuuksissa henkilökohtaisena autokuskinani. Saapuipa esikatseluihin myös akuankka13, mutta vähän myöhässä. Joka tapauksessa: 2012 kesällä alkoi tapahtua. Toimin nokkamiehenä järjestämässä ensimmäistä nuorisomiittiä, ja se sujuikin oikein mainiosti. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, ja sain nettitutuille kasvot ja vartalot. Ihanuutta!
Kesän mittaan oli Helsingin miitin lisäksi pari muutakin nuorisomiittiä, yksi myös talvella, ja lähennyimme porukkana aivan valtavasti niiden aikana. Tässä vaiheessa oli myös aika selvää, että Malmön lähtisimme. Lopulta porukaksi valikoitui minä, akuankka13, Samiasd ja Serduchka. Ei muuta kuin innokkaasti odottamaan matkaa! Kaikki meni kuitenkin alusta pitäen ihan pieleen, koska suostuin maksamaan velaksi mitä ihmeellisempiä asioita. Onneksi selvisimme kuitenkin lähtövalmiuteen, vaikka ihmisillä olikin vaikeaa. Matkaan änkeytyi myös ylimääräinen henkilö, Kuppilasta epätuttu
Edward Sibelius.
Niin tuli viisumatkan aika! Myös matka meni minun osaltani melko pieleen kaikilta osin, enkä muista reissusta päällimmäisinä asioina mitään muuta kuin hemmetinmoiset rakot jaloissani, liian aikaiset herätykset, väsyneet harhailut Kööpenhaminan kaduilla ja väkivaltaisen irroittautumisen Valentina Monettan halauksesta. Onneksi pienellä kaivelulla muodostuu mieleeni myös hyviä asioita, kuten kakkossemin kenraaliharjoitus, Pallero-hetki, Emporia sekä viisuvesi. Mutta yleiskuva on silti negatiivinen, valitettavasti.
Edward Sibelius ja
Ansarin tosin toivat reissuun ihmeellisiä ulottuvuuksia, ja uskonkin, ettei kenenkään muun viisumatka ollut lähelläkään minun kokemaani. Kukapa muu voisi sanoa harrastaneensa roolipelausta Kööpenhaminan Omenahotellissa tai etsineensä vanhoja antiikkikirjakauppoja samaisen kaupungin pikkukujilta? Noh, toivottavasti ensi vuonna menee paremmin ihan yleiskuvallisestikin.
Nyt viisumatkasta tointuneena voin kuitenkin sanoa, että olen alkanut saada elinikäisiä ystäviä ihanista kuppilalaisista. Elämäni olisi melko erilaista ilman teitä: tuskin yhtä iloista tai sosiaalista. Ja olenhan tämän foorumin kautta saanut huikeasti lisää itseluottamusta ja rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin. Tuoreimpana esimerkkinä
Hazard, jonka luona tänään kävin spontaanisti piipahtamassa. Onneksi on Viisukuppila!
ps. tahdon myös kiittää seuraavia henkilöitä, joita en saanut ujutetuksi tarinaani:
Kosti-71: sinä olit käytännössä ensimmäinen kuppilalainen, jolle uskalsin puhua. Sinun kanssasi oli vain helppoa tuolloin pienenä ja ujonakin rupatella.
Tiina: sinun huikea positiivisuutesi ja pirteytesi on pelastanut joka kerta päiväni, kun sinuun olen vähänkin ollut tekemisissä (esim. esikatselut). Sinä vain tartutat iloasi muihin ihmisiin ihanan tehokkaasti.
Toni: sinä olet tyyliin ainoa kuppilalainen, jonka koen uskoneen minuun jopa pönöilevinä alkuaikoinani, jolloin kaikki muut pitivät minua ärsyttävänä kakarana.
Margot ja
Violette: suurimpien surujeni ja masennuskohtauksieni aikana teiltä kahdelta olen saanut ne lohduttavimmat kommentit.
romualdo: ihana rompsu on piristänyt hauskoilla viesteillään täällä kuppilassa aina
, kun taas Facebookin vastaavanlaisena tyyppinä on nimimerkki
AntSa: tuollaista positiivista elämänasennetta ei voi oppia, sen on pakko olla syntymänlahja.
Aintsu ja
Jonnuli: Facebookin puolella teidän päivityksiin on varmaan tullut eniten kommentoitua kaikkea ihan hupsuakin.
Erityiskiitos myös jokaiselle, joka on näiden vuosien varrella hyväksynyt minut Facebookissa ystäväkseen. Minä arvostan todella viisuystävieni päivityksiä, ja minusta on ilo tietää mitä teille kuuluu ja kommentoidakin joskus jotain. Enkä ole vihainen teillekään, jotka ette ystäväpyyntöäni ole jostakin syystä hyväksyneet, teillä on pakko olla hyvä syy siihen, ja minä kunnioitan sitä. Erityisen suuret pahoitteluni tahdon sanoa heille, jotka ovat kokeneet, että minä olen ansainnut tulla poistetuksi kaverilistaltanne (joskus suoraan estolistalle). Teille minä olen varmaan tehnyt jotakin, joka on pahoittanut teidän mielenne kunnolla. En todennäköisesti ole tehnyt sitä tietoisesti, mutta jotakin pahaa varmaan olen tehnyt. Anteeksi siitä.
Ja jos joku jaksoi lukea tänne asti (ihmettelen, jos jaksoi), niin pakko minunkin on tursauttaa tämä sama ilmoille mitä kaikki muutkin ovat tursauttaneet:
SUURET ONNITTELUT VIISUKUPPILALLE JA PITKÄÄ IKÄÄ!
(Pahoitteluni tönköhköstä kielestä, en jaksa nyt ihan oikolueskella tätä kovin montaa kertaa.
)