Well, mennäänpä asiaan taas. Yleisesti teksteistä voi sanoa sen, että jotkut "kliseet" toistuivat useassa käännöksessä. Jotkut niistä pitävät, minä en. Ja laulujen otsikointiin kai ei koskaan voi liikaa kiinnittää huomiota. Tämä koskee kyllä eniten ehkä itseäni. Lopetan viisasteluni tähän...
1. Varjo vain
-rytmiä pitäisi tarkistaa paikka paikoin
-joissakin kohdissa olisi lisäsanalle käyttöä ja toisaalta jotakin saisi karsia pois
-kielikuvat enimmäkseen abstraktioita: lukijan mieleen ei herää konkreettisia mielikuvia, joten tekstiä ei koe oikein omakseen
+ riimit ok
+ toisto "En jaksaisi enää" toimii hyvin johdantokappaleiden yhteenvetona
+ se hyvä mielikuva syntyi tästä: "Olen kuin varjo vain ja liikun piilossain" - tarantellahan se siellä!
2. Neiti Armoton
-sanojen painot eivät ole aivan kohdillaan, rytmikään ei siten voi olla
-kertsin tuplakonsonanttisanat lauseen lopussa "nappaavat" korvaan
-pari epämääräistä ilmaisua: mikä oikeastaan on
taivainen ("mut taivaisiisi veit"? Ja kuinka vannotaan ikuisuutta?
+melko hyvin seuraa alkuperäistekstiä
+riimit natsaavat
+ hieno syy-seuraus -suhde: "...ja sormillensa saa... Niin sattuu, niin koskee..." Auts! Hyvä!
3. Vanha suola
+riimit toimivat paitsi samassa säkeistössä, myös säkeistöjen kesken!!!
+rytmillisesti hyvä, helppo laulaa
+hyvää kieltä (aikamuodot, taivutus)
+mahtavan konkreettinen, suolalle keksitty monta käyttötarkoitusta, jotka tekevät tekstistä aistielämyksen: se polttaa kurkkua, hiertää haavaa, janottaa, haavoittaa ynnä sen symboliikka ihmissuhteiden tasolla.
+kaiken tuskan keskelläkin tämä urhea henkilö pitää yllä oikeaa asennetta: "sua silti tahdon salaa"
-varsinainen tarina ei pääse kehittymään, mutta se ei tässä tekstissä haittaa yhtään; suolassa kärvistely riittää jo sinällään kantavaksi teemaksi
4. Nevari
- Huoh... Anteeksi maalaisuuteni, mutta mikä %&#& on "nevari"?
-rytmityksessä ongelmia, vaikea laulettava
-tarina jää etäiseksi
-sanajärjestykseen voisi kiinnittää huomiota
-miksi -sana kokee inflaation laulun/tekstin etenemisen myötä
+riimit sinällään toimivat keskenään
5. Etsin kunnes löydän
-konkreettiset ilmaisut vähissä
-objektit hukassa kertosäkeessä: "etsin kunnes löydän"(minkä?) ja " niin kauas kauniiseen" (mihin?). Ja sama kysymys kuin tuossa ylempänä: mikä on se taivainen?
-kertosäkeen loppupuoli pisti kyllä miettimään, mitä kamalaa on tapahtunut - onko joku kuollut.
+toisto johdantokappaleiden lopussa hieno...
+...ja samaisen toiston asenne on oikea!
6. Yksin
+tasapainoinen riimitykseltään ja painoiltaan, siis laulettava
-kerronta kliseiden varassa, missä konkretia!
-tässä on sitä ylevää paatosta, josta joko tykkää tai ei. Minä en.
+aikamuotojen vaihtelu
7. Koska hän katoaa?
-jätetty henkilö puhuu -mutta kenelle? Minulle vai kuulle?
-sanojen painotusta voisi tarkistaa, laulaminen näet paikoittain tahmoo
+riimit ok
+kertosäe toimivin osa
8. Epätoivoinen
Oma tuotos, lyhyt alustus aiheesta. Laulun otsikko on huono, yleensä jätän sen viimeiseksi, eikä silloin synny enää yhtään kuningasajatusta.
Pyrin kirjoittamaan tarinan, vaikka alkuperäisessä sitä ei juuri ollut. Tämä määränpää tähtäimessäni muokkasin viimeisen kertosäkeen erilaiseksi kuin kaksi ensimmäistä kertosäettä. Joitakin osia (hmm...) olisi voinut muokata lisää, mutta rajansa se on tämännii emännän jaksamisella.
9. Vastaa!
+ihanaa, aivan toinen näkökulma asiaan kuin toisilla: pettäjän näkökulma
+hyvä tarina
+sopivasti kliseitä ja konkretiaa
+kertosäe vahvin osa, siinä (tahatonta?) komiikkaa: loppulauseista tulee huvittava mielikuva tämän petturin eräänlaisesta mentaalisesta kaupankäynnistä (okei, tunnustan, jos annat anteeks`)
-riimit hakusessa
-painoissa toivomisen varaa
-laulettavuus heikko paikka paikoin
Edit: poistin väsyneen horinoita