Bulgaria osoittautui kahden tavun "säkeineen" ja muine kummallisuuksineen ilmeisen vaikeaksi käännettäväksi. Mitään nappiosumakäännöksiä en valitettavasti löytänyt. Ihan toimivaa ideaa löytyy kyllä useista ja yllättävänkin monentyyppistä teemaa tässä on kokeiltu. Kiva kisa siis kaikesta huolimatta.
Sanoitus 1. EN LUOKSES JÄÄ
Hassu teksti. Viehätyin ensimmäisestä säkeistöstä ja taustalaulujen käytöstä suuresti. Odotin mielenkiinnolla, minkälaista vertauskuvaa tai vastaavaa näillä maisemakuvauksilla rakennetaan. Ihmetyksekseni ei sitten minkäänlaista. Tämä onkin puunhalaaja-kertojan epäonnisesta ihastumisesta kertova luonnonsuojelukappale.
Se nyt ei vain ole oikein tämän biisin juttu. Pisteet tekniikasta ja kauniista ensimmäisestä säkeistöstä mutta kokonaisuus on enimmäkseen kummallinen.
Sanoitus 2. HAAVE
Eroottisempoo tekstiä. Tekstin ja biisin tunnelma täsmäävät. Teknisestikin sanoitus on pääosin onnistunut ja sanavalinnat ovat osuvia. Redundantti "kai lie", etenkin kun lausetta epäluonnollisesti jatketaan kertosäkeessä, on kuitenkin epäonnistunut ratkaisu. Ensimmäisen kertsin pitäisi olla samanlainen kuin muiden ja säkeistöä pitäisi muokata, tarvittaessa luopumalla riimistä. Puoliriimi jäisi ratkaisulla "sä liet". Muutenhan teksti on siis mainio mutta siirtymä ensimmäisestä säkeistöstä kertsiin edustaa vaihteeksi liiallisuuksiin vietyä riimit ennen kaikkea -ajattelua.
Sanoitus 3. VAIN MULLE SOI
Tunnelmaltaan onnistunut ja sanavalinnoiltaan sopivan voimakas teksti. Ympäripyöreyksiä on kuitenkin epämukava määrä. Ensimmäinen säkeistö on preesensissä eikä kertoja vaikuta kovin vapaalta, kertosäkeen mukaan vapaus on jo kuitenkin saavutettu? On tämä mahdollisesti ihan tarkoitettukin juttu mutta enemmän se näyttää riimitaudilta (on pitänyt saada kertosäkeeseen
toi, vaikka siinä kuuluisi olla
tuo). Lisäksi ensimmäisessä säkeistössä sivulause jää irralliseksi. Pitkän tauon takia edeltävä pimeään piiloutuminen ei voi olla sen päälause (kuulija ei sitä ainakaan osaa niin tulkita). Ja miksi vapauden tuovat laulut
voivat kertoa rohkeudesta? Eikö kertoja muka tiedä, kertovatko ne siitä vai eivät, vaikka nämä laulut soivat vain hänelle? Joo joo, riimiä, riimiä, mutta ei riimitys saisi mennä logiikan edelle. Laskimena minun pitäisi jättää tämä teksti häntäpäähän, koska tämä jättää tulkintansa täysin kuulijan hyvän tahdon varaan. En kuitenkaan tee niin, koska sanoituksen yleistunnelma miellyttää suuresti draamantajuani eikä sitä draamaa ole monessakaan tämän kisan tekstissä tarpeeksi. Ja toisaalta, kyllähän käsittämätön biisi ansaitseekin käsittämättömän tekstin.
Sanoitus 4. TURHAAN
Kuolema on sanoituksessa vaikea teema, jos halutaan tehdä teema selväksi mutta välttää kornius. Teema sinänsä sopii kappaleeseen mutta se on tuotu liian suoraan ja teatraalisesti esille. Vähän kuin ylinäyteltyä mykkäelokuvaa katselisi.
Kertosäkeen alku ("Muisto vain jää, en ehtinyt hyvästelemään") on onnistunut ja sen ensimmäisen säkeen olisi voinut nostaa otsikoksi asti. Säkeistöt olisivat voineet olla parilla metaforalla höystettyä tunnekuvausta mieluummin kuin konkreettinen kuvaus hautajaisista.
Sanoitus 5. EILISEEN
Taitaap' olla tulokas asialla, kun käännöskisojen konventiot eivät ole hallussa.
Tapana on siis kirjoittaa tekstit kokonaan auki eikä merkitä kertosäkeen toistoja lyhennysmerkinnöillä. Tapa on kai syntynyt lähinnä selkeyden ja täsmällisyyden vuoksi. Kaikissa kappaleissa kertosäe ei matkan varrella pysy samana ja lyhennysmerkintöjä käytettäessä olisikin "kiva" arvailla, mitä niissä muuttuvissa tai lisätyissä osissa sitten pitäisi laulaa. Ja yhtä kaikki, kun tapa on olemassa, lyhennysmerkintöjen käyttäminen on melkein sama asia kuin että liittäisi nimensä tekstiin mukaan.
Arvosteluuni en kuitenkaan (ainakaan tietoisesti) anna konventioiden noudattamisen tai noudattamattomuuden vaikuttaa. Teemaltaan ja tunnelmaltaan teksti on hyvä.
Kertosäkeen liiallinen toisto kuitenkin häiritsee. Kai se, että tapahtumat kiertävät kehää, saadaan ilmaistua vähän vähemmälläkin kuin että kolmessa säkeessä asiat tapahtuvat
siis uudelleen,
taas,
kertaalleen,
vihdoin ja
taas. Korva odottaa myös verbiä lähtöruutu"lauseeseen". Mutta etenkin tämä teemavalinta on tosiaan kisan onnistuneimmasta päästä. Pidin.
Sanoitus 6. JÄÄN VANKEUTEEN
Oma. Siltä varalta, että joku näkee ongelman valkeassa ratsussa tai ei ymmärrä sitä, se ei tarkoita tässä mitään konkreettista hevosta, vaan viittaa yleisesti tunnettuun kliseeseen prinssistä valkealla ratsullaan. Vielä enemmän rautalangasta: tämä nainen oli siis löytänyt prinssinsä mutta tämäpä karautti valkealla ratsullaan pois, on se "valkea ratsu" sitten konkreettisesti mikä tahansa tai ei mikään. Itsekin näen ongelman siinä, ettei kertoja suostu eroamaan mutta on kuitenkin hetkistä myöhemmin selityksettä yksin. Olisin halunnut ympätä
mutta-,
silti- tai
kuitenkin-sanan mukaan mutta en vain löytänyt siihen mitään tapaa. Loogisestihan ongelmaa ei ole. Eroaminen ei vaadi kertojan suostumusta, kun prinssi karauttaa karkuun salaa yöllä. Silti käänne on liian yllättävä.
Sanoitus 7 . OON TOSISSAIN
Alkuperäinen teema on pidetty ja loogisesti teksti pysyy kasassa. Tyyliä on kuitenkin kevennetty - liikaa. Teksti sopii pikemminkin johonkin kevyeen tyttöbändipoppikseen kuin balkanilaiseen draamaan, biisin dramaattisuustasosta se jää kauas. Luultavasti ongelma piilee liian puhekielisissä ja "tuttavallisissa" sanavalinnoissa. Laulettavuus on kuitenkin hyvä.
Sanoitus 8. KOIN TUSKAA VAIN
"Sydämein on melkein rippeet" on hädin tuskin suomea. Ihan oikeasti, ihmiset, hylätkää riimit, jos ette saa niitä mukaan käyttämättä tönkköjä kielenvastaisia ilmauksia tai rikkomatta tekstin logiikkaa. Tässäkin esim. "Jää sydämestäni vain rippeet" olisi paljon parempi. "Suhteen kumous" oli tämän tekstin toinen erittäin paperinmakuinen ilmaus. Näin lyhyessä tekstissä homma karahtaakin sitten varsin täydellisesti noihin kahteen ilmaukseen. Vastapainona kertosäe on suhteellisen onnistunut. Siinäkin viimeinen säe voisi olla vähän elegantimpi ("näin päin" särähtää), ehkä sisällöltäänkin eri. En pitänyt alkuperäistekstinkään kertosäkeen viimeisestä rivistä. Jos kertoja kerran tiesi lopputuloksen alunperinkin, miksei hän pistänyt suhdetta poikki heti alkuunsa? Vai tarkoittaako se tietäminen ennemmin jotakin tyyliin "olisihan se pitänyt tietää"?