Samasta asiasta pitää näemmä ajoittain avautua, viime kerrastahan ehtikin vierähtää kolmisen kuukautta. Siis miksi, oi miksi käännettävän kappaleen genrestä riippumatta juututaan tekemään kliseisiä iskelmätekstejä? Täällä on sanataitureita, jotka varmasti saisivat aikaan minkälaisia tekstejä hyvänsä, ja niilläkin, joilla sanoitustekniikka on ehkä vielä vähän hakusessa, luulisi olevan parempia mahdollisuuksia erottua joukosta positiivisesti edes tekstin sisällöllä. Ihmettelen vain, johtuuko käännöstekstien "pliisuus" siitä, että perusiskelmä tuntuu olevan biisistä riippumatta äänestäjien suosiossa vai siitä, että alkuperäistekstitkin ovat usein pliisuja?
Ylläolevasta avautumisesta lienee jo selvää, että olen erittäin pettynyt Islannin kilpailun tasoon. Yleensä näin suuri osallistujajoukko on taannut sen, että kisasta löytyy useampikin teksti, joista löytyy todellisia oivalluksia ja kadehdittavaa sanataituruutta. Nyt en voi sanoa näin yhdestäkään tekstistä, parhaatkin tekstit olivat vain teknisesti taidokkaita iskelmätekstejä - discopopkappaleeseen.
Äkkiseltään ei tule mieleen ainuttakaan suomenkielistä pophittiä, joka olisi sanoiltaan mitäänsanomaton. Okei, käännettävän kappaleen alkuperäisessä tekstissä ei todellakaan sanottu mitään mutta alkuperäisestä tekstistä voi luopua kokonaan ja kehittää jotakin aivan muuta, jotakin omaperäistä, jotakin eläväistä, korvanvangitsijoita, jotka herättävät mielenkiintoa. Konkretioitakaan ei pidä pelätä, ei, vaikka niitä ei alkuperäisestä tekstistä löytyisikään. Ne ovat usein parempi vaihtoehto kuin epämääräisessä, sisällöttömässä abstraktiudessa leijuminen. Myönnettäköön, valitettavasti se ei aina pistetaulukossa näy.
Islannin kappale pääsi osoittamaan myös teknisen haastavuutensa. Laulettavuusongelmia oli useiden ellei jopa useimpien tekstien kanssa. Erityisesti ihmettelin, miksi selvä enemmistö oli halunnut käyttää alkuperäisen nimilauseen paikalla aina samaa fraasia, vaikkei sen erilainen rytmitys eri kohdissa ollenkaan moista ratkaisua tue. Nimilause ei kuitenkaan ollut ainoa ongelmia tuottanut kohta. Joissakin teksteissä oli sijoitettu pitkille nuoteille liikaa lyhyitä tavuja (niin säkeistöissä kuin kertsissäkin), joita sitten sai venytellä epäluontevasti. Vielä yleisempi ongelma oli kertsin säkeiden alun lyhyet nuotit, joille sijoitettuja diftongeja tai pitkiä vokaaleja ei voi kunnollisesti artikuloida.
Jotta tulisi jotakin positiivistakin sanottua, niin osallistujamäärä oli toki ilahduttava ja kaikki tekstit olivat ainakin kehityskelpoisia, mitään umpisurkeaa viritystä ei ollut mukana ollenkaan. Yksittäisiä tekstejä en nyt kuitenkaan aio kommentoida, koska kommenteista tulisi joko toistensa kopioita tai pelkästään lyttääviä arvioita, näinkin samankaltaisesta tekstijoukosta on vaikea löytää kullekin tekstille erityisiä yksilöllisiä ansioita. Jos näyttää, että olen arvostellut jonkun tekstin tai joitakin tekstejä yleisestä linjasta poikkeavasti (kuten hyvin mahdollisesti olenkin), voin niistä sitten erikseen jotakin kirjoitella.
Mitä omaan tekstiini tulee, niin valitettavasti en voi brassailla sillä, että sekään olisi mikään malli siitä, millainen poptekstin tulisi olla. Olen siihen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen lukuun ottamatta viimeistä säkeistöä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tekstini sijoittunee jonnekin keskijoukkoon, kun siinä oli, ARGH, jotain konkreettistakin mukana. Keskijoukon sijoituskin tulee vain siksi, että muutama konkari palkitsee tekniikasta, vaikka sisältö olisikin heidän mielestään vastenmielinen tai kappaleeseen sopimaton tai mitä milloinkin. Näin on käynyt ainakin niissä aiemmissa kisoissa, joissa olen ollut vahvasti eri linjoilla sen suhteen, mitä genreä käännettävä kappale edustaa (tai mitä genreä ko. kappaleen käännöksen pitäisi edustaa). Jos siis haluatte menestyä, voi olla parempi, että unohdatte kaiken äsken lukemanne ja väsäätte kaikkien kappaleiden käännöskisoihin sisällötöntä ja merkityksetöntä iskelmähöttöä ja sillä ehkä joskus tärppää.
Ugh.