Ihan ensiksi totean, että pidän kappaletta tyystin rytmittömänä ja pidän tätä tavumääränipotusta tämän kappaleen osalta tarpeettomana. Omissa arvioissani laulettavuus ei painanut juuri lainkaan. Kaikki tekstit olivat laulettavissa kappaletta raiskaamatta. Oikeastaan kappaletta oli likipitäen mahdotonta pilata rytmitysmuutoksilla, ainoastaan TÄYSIN ylipitkät tai alimittaiset rivit voisivat sen tehdä.
Sanoitus 1. LUPAUKSIN
Tämän tekstin yksi viehättävimmistä oivalluksista oli kuitenkin juuri nimilause. Omaa sanoitustani kirjoittaessani pähkäilin pitkään, mikä tavumäärä nimilauseeseen tulisi laittaa (kolme vai neljä?) ja päädyin täyteen neljään lyhyin keskitavuin. Tässä on kuitenkin tehty ovelammin, sanan "lupauksin" voi hyvin laulaa kolmitavuisena ("LU-pauk-SIN") tai nelitavuisena ("LU-pa-UK-sin"). 8) Itse teksti on melko kliseinen mutta osoittautui lopulta kuitenkin muita vähemmän kliseiseksi.
Sanoitus 2. SAAT USKOMAAN
Tämä saa itseasiassa ainoan laulettavuusmoitteeni: "saat uskomaan" ei sovi alun titititaa-rytmiin. Jos tämän yksi yhteen -vastaavaksi halusi tehdä, olisi omasta mielestäni parempi ratkaisu ollut saada tämä fraasi toimimaan nopeassa rytmissä, laahaavat kertosäkeen kohdat saa kyllä helpommin luovittua. Mutta siitä enemmän oman sanoitukseni kommentin kohdalla. Mitä tekstin sisältöön tuli, niin kun se meni niin imelän kliseiseksi. :? Tjuu, ei ehkä himpun vertaa alkutekstiä kliseisemmäksi mutta kliseet kuulostavat äidinkielellä aina pahemmalta kuin vieraalla kielellä ja tämä maailmanrauhateema jäi sitten pahnanpohjimmaiseksi.
Sanoitus 3. TULE VAAN
Tämä oli ainoa sanoitus, jossa ei tullut epäilleeksi, onko sittenkin eksynyt lukemaan missikisojen haastatteluosioita. Rakkausteemalla olisi ehkä muuten voinut päätyä listani kärkeen mutta tämä olennaisin tekstillinen kikka (tule vaan / tulevaan) ei vain mielestäni toimi. Kun ainoat ääntämiserot ovat painotuksessa (vaan-tavulla ensimmäisessä tapauksessa pääpaino, toisessa sivupaino) ja ensin mainitun ilmauksen jäännöslopukkeessa (tulev vaan), on tämä laulettuna mielestäni epäselvä. Jos alkuperäinen rytmi tukisi tarvittavia painotuseroja, niin asia olisi toinen mutta tällaisenaan ei iskenyt. Itse sisällössä ei sinänsä ole mitään vikaa, tosin ei kai voi ollakaan, kun tekstissä ei oikeastaan sanota juuri mitään. Joskus mitäänsanomattomuuskin on kuitenkin hyve.
Sanoitus 4. USKON
Tämä meni sitten yhtä kliseiseksi kuin kakkossanoitus, ehkä asteen verran kliseisemmäksikin. Tässä kuitenkin ehkä se tekninen toimivuus käänsi kamppailun tämän sanoituksen eduksi. Sisältökin oli periaatteessa toimivasti rakennettu mutta... :? kuitenkin kanava kääntyisi, jos tällainen teksti pamahtaisi soimaan radiosta. :? Siis tässä teemassa hyvä sanoitus mutta kun se teema on jotakin, mistä ensimmäistäkään tekstiä ei pitäisi tehdä...
Sanoitus 5. ON ELÄMÄÄ
...vaikka tein itsekin ja ihan yhtä kliseisen kuin kaikki muutkin. :oops: Noista laulettavuusseikoista kuitenkin: nimilause on mielestäni nelitavuinen, joten sellaisen halusin suomennoksenikin nimilauseeksi. Säkeistössä se lauletaan erittäin napakalla rytmillä, joten "on elämää" sopi siihen. Kertosäkeessä sama "Le-ha'amin" lauletaan laahaavasti mutta en halunnut laittaa sinne erilaista nimilausetta, vaan sama "on elämää" sai kelvata. Puolestani sen voi laulaa alkuperäisrytmissä "on eeläämääää" (vaikka olisikin vähän tyhmänkuuloista) tai sovitettuna esim. ensimmäistä nuottia pidentäen "onnn elämää". Kumpikaan ei _mielestäni_ vie kappaleesta mitään pois, eri mieltäkin luonnollisesti saa olla. Samaa lausetta ei kuitenkaan _aidosti_ saa toimimaan sekä titititaa- että taaataaataaataaaaaaa-rytmissä, ja jos noihin laittaisi ERI lauseet, niin eiköhän SIITÄKIN olisi joku älähtänyt ("miksi le-ha'amin on alussa toista ja lopussa toista?"
). Ei sillä, että juuri välittäisin, millaiset pisteet tällä sanoituksella sain mutta kunhan nyt vain totean, että näin kummalliseen biisiin ei edes teknisesti voi tehdä sellaista tekstiä, joka kelpaisi kaikille.
Ja vastaan vielä tuohon yhteen malen nostamaan lauseeseen. Ensinnäkin "Ja unelmoin, että ihmisillä rakkautta lie" sisältää tarkoitetulla laulutavalla 15 tavua ("rak-ka-ut-ta", ei "rak-kaut-ta") ja kun jättää alkuperäistekstin that-sanan laulamatta sekä siinä että kaksi riviä ylempänä, istuvat suomennokset melodiaan varsin hyvin. Moralisoida voi tietysti siitä, pitäisikö kaikkien nuottien kohdalla laulaa jotakin suomennoksessakin. Tässä kohtaa katsoin tarpeettomaksi sijoittaa jotakin ylimääräistä yhdelle painottomalle tavulle. Mitä siellä sitten olisi pitänyt olla, "unelmoinpa", "unelmoin myös", "unelmoin taas", "unelmoin nyt". Äh, ei mieltä.