Sanoitus 1. TYHJÄKSI JÄÄN
Säkeistöt sopivat tässä upeasti biisin dramaattiseen tunnelmaan. Pidin lopulta rakenteestakin, vaikka se ensimmäisellä kerralla tuntuikin vähän sekavalta. Kertosäe täydentää kokonaisuuden, vaikkei itsessään olekaan kovin erikoinen. Se sisältää myös tekstin epäonnistuneimman ilmauksen, "maagisen salanoidan". Siis salanoita? Urgh... :-? ..ja se rivikin oli vielä tavun vajaa (sori vaan mutta ei näitä tarvitse laskea tietoisesti, jos ne sattuvat häiritsemään muutenkin). Mutta siis kokonaisuutena hyvä käännös!
Sanoitus 2. OLETKO ONNELLINEN?
Oma sanoitukseni, johon en ole täysin tyytyväinen. Uhrasin tähän melkoisesti aikaa mutta koen nämä lyhyet tekstit aina ongelmallisiksi, en saa niissä sanottua puoliakaan siitä, mitä haluaisin. Se, mikä tässä kaikkein eniten harmittaa on kuitenkin nämä raportoidut (mutta täsmentämättömät) "laulettavuusongelmat" sanoituksessani, jotka mitä luultavimmin johtuvat näistä muutamassa kertosäkeessä esiintyvästä loppuvenytyksestä. Itse kun laitoin kertsin säkeiden loppuun lyhyet tavut, kun kaikki muut taas ovat jollakin kollektiivisella tietoisuudella päättäneet sijoittaa sinne pitkiä tavuja. Kertosäkeen ensimmäisessä ja yleisimmässä esiintymismuodossa on kuitenkin se tietty napakkuus, mikä ei suomeksi mielestäni toimi pitemmillä tavuilla (ainakaan yksikään kilpailevista yritelmistä ei tähän napakkuuteen mielestäni pystynyt). Tietysti tällä tavalla menetetään ne venytykset, ja venytettynähän sanoitukseni taatusti tuntuu ei-laulettavalta. Omasta mielestäni se napakkuus tuntui kuitenkin tärkeämmältä mutta taidanpa olla mielipiteineni jokseenkin yksin (tai mikä todennäköisintä, kukaan ei ole liiemmin edes ajatellut tätä asiaa). No, onneksi pistetilanne näyttää sen verran selvältä, ettei tässä mikään tähän venyttämiseen kaatunut.
Sanoitus 3. SAIT
Painotukset ovat välillä kummallisia mutta se menee jo osittain biisinkin piikkiin. Säkeistöt ovat pääosin erittäin hyvät, erityismaininnan arvoisia säkeitä ovat "Ryömin pois jo pohjamutiin", "Valvoin mä yöt, tein saastaiset työt" sekä "Kiedoit mut seittiin näkymättömään", jotka ovat sekä sisällöllisesti että teknisesti erittäin onnistuneita. Niinikään erityismaininnan arvoinen kohta - joskin negatiivisessa mielessä - on "Rahaakin annoin ja sut toin kotiin". Miksi abstrakti tunnelmakuvaus pitää rikkoa näin tylyllä, konkreettisella lauseella? Tuo on tarkkaan ottaen koko sanoituksen ainoa konkreettiseen tapahtumaan viittaava lause, jolloin luulisi sillä olevan jotakin merkitystä kokonaisuuden kannalta mutta se on täysin irrallinen. Mitä kertosäkeeseen tulee, pidän sitä sisällöllisesti hyvin rakennettuna (Huilumies huom., siis kertoja ei enää lankea viettelijättären karismaan ja kehottaa tätä etsimään jotakuta toista, jonka voi ottaa valtaansa, eli kertsin kaksi viimeistä säettä kuuluvat loogisesti yhteen) mutta teknisesti kehnohkona, erityisesti rivien loppujen kanssa tulee kiire. Ja eikö näitä sanoituksen nimiäkin voisi valita jollakin muulla periaatteella kuin aina ottamalla alkuperäisen pituinen nimi täsmälleen alkuperäisestä kohdasta? Mistä vetoa, että jos alkuperäisen nimi olisi ollut
Life is a book, tämänkin nimenä lukisi
Sait sä jo mut? Eli siis kuvaavammankin nimen olisi voinut löytää.
Sanoitus 4. TUSKISSANI
Tuota.. ehkä pitäisi jättää tämä sanomatta mutta kun ensimmäistä kertaa luin tätä, voivottelin mielessäni tämän kohtaloksi koituvaa kakkospainotteista riviä. Veikkauksissani olinäemmä ilmeisen väärässä mutta omaa mielipidettäni en ole saanut muutettua. Nimi on sinänsä dramaattiseen kappaleeseen sopiva mutta itse sanoitus ei vastaa tätä nimeä eikä biisin dramaattisuutta. Erityisesti tunnelmaa vesittävät liian monet, mielestäni kappaleen tyyliin sopimattomat, naivistiset sana-/lausevalinnat kuten suuttua, ärsyttää, kelailla ja jokseenkin koko kakkossäkeistö ("Tarkoittanut en..."). On tässä silti onnistuneitakin kohtia, erityisesti kaksi ensimmäistä säettä, C-osa ja osin kertosäekin. Mutta kun tässä on tämän tyyliongelman lisäksi vielä tekniikkaongelmiakin enemmän kuin muissa, niin ei tämän sijoittamista tarvinnut valitettavasti edes tarkemmin harkita.
Sanoitus 5. PIRU MÄ OON
Tuota.. juu.. tässä sitä dramaattisuutta sitten olikin ja tämä sanoitus osui kaikin puolin yhtä hyvin kohdalleen kuin Jonatan Johanssonin vedot Suomen jalkapallomaajoukkueessa (voitte miettiä vaikka nukkumaan mennessänne, että mikä sen Johanssonin osumatarkkuus onkaan
). Rohkea tekstihän tämä on ja sisältää kivojakin oivalluksia erityisesti säkeistöissä (ristinmerkit ja imeä/pimeä-riimit). Kokonaisuus tässä jäi kuitenkin vähän hämäräksi. Etenkin toisen säkeistön ("Kuultuain sua ... ole pystynyt") myötä tämä tuntui rakentavan jonkinlaista loppupäätelmää muttei sellaista sitten tullutkaan. Vai tämä kertojan piruusko vain olikin se asia, mitä ei oltu tajuttu. Hmm.. sepä kai.. mutta aika jännää, jos tämä verenimijä ei ollut siihen mennessä tajunnut olevansa piru. Ei kun eipäs tietenkään ollut tajunnut, kun luuli olevansa
vampyyri! Antakee anteeks mutta kun tämä nyt ei ihan maaliverkkoja heilutellut, vaan taisi mennä metrikaupalla yli. Ohops, nyt teillä ei olekaan enää mitään mietittävää nukkumaan mennessänne.
Sanoitus 6. SEIKKAILUKIRJA
Tässä oli tekniikka hallussa eikä missään yksittäisessä kohtaa muutenkaan mitään vikaa ollut. Pidin tässäkin säkeistöistä enemmän, vaikkei kertosäkeenkään filosofointikaan hassumpaa ollut, joskin tällaisella hitaahkolla hämäläisellä tulee vähän kiire päräyttää niitä ärriä kunnolla siellä säkeiden lopulla. Sen sijaan koin, että tässä sanoituksessa on jonkinlainen koherenssiongelma. Vaikka säkeistö ja kertosäe onkin liitetty yhteen näennäisen hyvin - tai niin hyvin kuin juuri tällaisilla säkeistön teemoilla ja tällä kertosäkeellä on yleensä mahdollista, ne tuntuivat silti olevan eri maailmoista. Säkeistöt ovat kertojan omakohtaista rakkauskertomusta ja jotenkin lähinnä tämän oman sydämen painolastin purkamista. Kertosäe taasen on yleispätevää filosofointia ja tuntuu enemmän siltä, kuin tässä jaettaisiin elämänviisauksia ensisijaisesti kaikille muille. Jos ihan analyyttisestikin asiaa tarkastellaan, niin kertosäkeessä ensimmäinen persoona ei näy mitenkään - kaikkialla muualla joka säkeestä yhtä lukuunottamatta se löytyy joko pronominina, omistusliitteenä tai verbimuotona. Kertsin "sinä" (joka siis näkyy vain verbimuodosta "saat") on niinikään vain sä-passiivi, eikä tämä rakas (kuten kaikkialla muualla), eli loppujen lopuksi säkeistöillä ja kertosäkeellä ei ole juurikaan yhteistä. Ja tämä häiritsi siis minua ihan aidostikin, eikä ole pelkkää tilastokikkailua. Tosin tämän analyyttisemmän tarkastelun jälkeen se häiritsee entistäkin enemmän. :oops: