Pahoittelen myöhäistä kommentointiajankohtaa mutta viime viikonlopun olin vanhan kouluni perinnepäivillä ja tässä viikolla on ollut erinäisiä opintoihin liittyviä kirjoitelmia (rästitöitäkin :oops: ) tehtävänä niin, etten ollut näitä jaksanut sivussa analysoida.
Sanoitus 1. SULATETUKSI SAANUT EN
Tarinassa ei ole mitään vikaa mutta kun tästä sanoituksesta puuttui runollisuus. Se, jos varsinaisesti riimejä ei olekaan, ei välttämättä haittaa mutta kun tässä ei ollut oikein minkäänlaista sointuvuutta (kunpa osaisinkin selittää tarkemmin). :? No, biisihän oli sanoittamista ajatellen kieltämättä haastava mutta tämä ei silti yltänyt muiden kanssa samalle tasolle.
Sanoitus 2. YKSIN
Dramaattiset säkeistöt valloittivat, niistä aivan erityisesti nuo savukeosiot. Mutta kertosäe ei sitten ollut enää samaa tasoa. "En kaipaa yhtään olla täällä yksin".. hnnnnnnnnngh. Miksei vaikka "en tahdo yhtään olla", tuossa alkuperäisessä ilmaisussa sekä käytetään kaivata-sanaa väärin (vallitsevaa olotilaa ei voi kaivata!) että lisäksi sen korrelaatti (käytetäänkö tällaista ilmausta, no, siis kuitenkin se sana, johon "kaivata" viittaa) on väärässä muodossa. Voiko kaivata-sanaan edes liittää verbiä? Omasta mielestäni vain "en kaipaa olemista" kuulostaisi kieliopillisesti oikealta, tosin tässä yhteydessä "en kaipaa yksinäisyyttä" olisi toki parempi mutta sekin siis merkityksellisesti väärin. En sitten tiedä, miten murteissa/slangeissa kaivataan. Mutta mutta, muutenkin tuo kertosäe on muuhun sanoitukseen nähden pliisu. Kertosäe kaipaamisineen olisi voinutkin tiputtaa tämän listani kakkoseksi...
Sanoitus 3. MYÖNNÄN (ETTÄ TAHDON SUA)
...ja ellei tässä sanoituksessa olisi ollut omaa (ja kakkossanoitusta pahempaa) kielihamaansa, järjestyksenvaihdos olisi ehkä tapahtunutkin. Mutta tässäkin heti alkupuolella "Kun sinut nään, taas tunnen iskut salamoiden, lyöden suoraan vartaloon". Siis täh? Ilmeisesti kertoja tuntee salamoiden iskujen
lyövän suoraan vartaloonsa. Yksitavuinen riimi ei ole sen arvoista, että virkkeeseen pitäisi haalia virheellinen lauseenvastike. Täytyi kuitenkin oikein miettiä, mitä tämä alkuperäinen ilmaus tarkkaan ottaen tarkoittaisi. Tuollainen lauseenvastike voi kai viitata vain predikaatin tekotapaan, siis kertoja tuntee, siten että lyö. Sitä lause ei määrittele, kenen vartaloon kertoja lyö mutta joka tapauksessa
kertoja lyö, eivät salamat, jos tätä muotoilua käytetään. Alun jälkeen sanoitus oli muutenkin vähän tasapaksu. Siis tämä ei oikein vastaa biisin dramaattisuutta ainakaan yhtä hyvin kuin kakkossanoitus, vaikka onkin sisällön ja tekniikan puolesta toimiva.
Sanoitus 4. JANOAN
:lol: Oma sanoitukseni, joka on tarkoituksellisen vihjaileva. Kappale oli erittäin haastava käännettävä ja tähän jäi jokunen kohta, johon en ollut tyytyväinen. Kaikki moitteet ovat kuitenkin tulleet niistä asioista, mihin olin erityisen tyytyväinen.