Minä odottaa sinältä totuudellisuutta ja pettyy - tavallinen aihe, mutta laulu on sikakaunis. Arvostelulinjani oli vaihteeksi melko konservatiivinen. Suosin tekstejä, joiden tulkitsin heijastavan jollakin tavalla alkutekstin tunnelmia. Lainaan tähän väliin lauluntekijä Julija Ritčikiä:
Meilė. Man tai yra labai svarbus jausmas. Nuo pat jaunystės buvau linkusi įsimylėti. Bet koki flirtą man reikėdavo paversti meile. Svarbu, kad du žmonės, vienas kitam sakydami „Aš tave myliu“, galvoje turėtų maždaug tą patį - ir tai jau bus gerai. Man meilė - kaip ir dainoje
Love or leave: arba visavertis supratimas, arba nieko.
Kommentit ovat valmiina ruutuvihossa. Hetki vain.
1. Väärennös
Painotusongelmia esim. kohdissa ”mä parasta olin ennen” ja ”Aamu kun herää”. Alkupuoli on kiintoisa, mutta sitten juttu kääntyy sekavaksi ja abstraktiksi. Miten haamun voi murhata? Varaslähtö Sveitsi-kilpailuun? Okei, ehkä tyyppi on haamu vain metaforisesti, mutta kutistuen suureneva piste oli jo liian syvällistä minulle. ”Aamu kun herää, sen suru poissa on” - minkä suru, aamun vai pisteen? Eikä ”hip, hurraa” ole tyylikäs lopetus tähän lauluun.
2. Hetki
Melko hyvä, mutta minua häiritsi sisällön kääntäminen nurinniskoin. Laulussa kertoja vaatii suoruutta, vaikka se tuottaisi tuskaa; tässä hän päinvastoin pyytää toista loruilemaan. Laulettavuus on kelvokasta, mutta lopussa sana ”ikuisuuden” töksähtää. Entä kuka tässä oikein haaveilee? ”Vaihda totuus pois meidän haaveisiin” (”pois” tuntuu muuten täytesanalta): ovatko haaveet molempien vai vain kertojan haaveita, joita sinän pitäisi ruokkia? Otsikosta ja nimifraasista pidin, muuten loppu on vaikeatajuinen. Tunnetta on, mutta perspektiivi tuntuu kapealta, ulkomaailma rajattu kokonaan pois.
3. Taivaisiin mä toiveeni heitän
Otsikkofraasi miellytti, mutta miten tähdet auttoivat kertojaa hänen haaveissaan, sitä en oikein osaa kuvitella… Status quo maistuu liiaksi vitsiltä, tuskin pari vaivaista varjoa sitä riittää rikkomaan. Painotukset tökkivät säkeessä ”Pelottaa aa
mut yk
sin kun jää”, joka on tekstin heikoin kohta. Aihe kuitenkin säilytetty, siitä plussaa.
4. Hiljaisuus
Käännöksessä 2 ympäristö oli pudotettu pois, tässä taas ihmiset. No jaa, me-muodot osoittavat, että ihmisiäkin jossain lymyää. Mitkä eivät enää soi, lehdet vai puut? Kielelliset ja säetekniset seikat mietityttävät, esim. ”Harva kuiten
kin meistä muistaa
kin”: liitepartikkelin toisto häiritsee, ja eikö -kaan sopisi paremmin? ”Loistetta auringon --” -säkeen laulettavuus kyseenalainen. Hiljaisuuden kohdentuminen huomiseen ylitti järkeni. Kuitenkin sympaattinen kokeilu.
5. Ei uudelleen
Seinälläni on vanha teatterijuliste, jossa kaupunkisiluetin yllä kuu kumottaa. Siksi vaihdoin tähdet kuuhun. Mielessä kävi ”vyö tähtien”, mutta en tykkää aloittaa vyöllä ja lisäksi epäilin, että joku muukin voisi käyttää sitä (ks. käännös 8). Tämä on pohjimmiltaan suora käännös, vaikka tulkitsin ja muokkasin alkutekstiä aika reippaasti. Sävy vähän synkkeni, koska synkistely on kivaa.
6. Vaeltaja
Laulettavuus keskitasoa. Toisen säkeistön loppua en ymmärtänyt. Ensin taivalletaan sinän luokse, sitten loitotaan eloon erakon. Sinän rooli jäi hämäräksi. Ilmeisesti minä haluaa vapauttaa sinän ja jäädä yksin hautomaan alakuloaan, koska niin on parempi molemmille. Lopussa Tunteisiin-säkeet ovat hyviä, Miksei-säkeet heikompia. ”Miksei voi vain” olisi parempi sanajärjestys kuin ”Miksei vain voi”.
7. Juoksen pois
Ahaa, tässä kertoja on se sitoutumiskammoinen osapuoli. Taas nipotan siitä, että vatvotaan vain suhdetta eikä luoda tunnelmaa muilla keinoin. Laulettavuus heikkenee loppua kohti, viimeinen säkeistö on jo aika villi. ”Suhde kestä tuskin ei” on outoa kieltä, ”tuskin” riittäisi kieltosanaksi. Verbit ovat harvoin yhdyssanoja, siksi säe ”Hyvinvoin mä yksinään parhaiten” on todella outo. Sanoituksena puolivalmis, vaikka tuumailuna ihan hauska.
8. Lehmusto
Tämä on siisti. Itsekin kokeilin sekä lehmuksia että soitellaan-sanaa, mutta omaan tekstiini ne eivät sopineet. Tässä ovat kotonaan. Kohta ”mä vaikka tahtoisin” ihmetytti - siis mitä hän tahtoisi, jäädä menneisiin vai??? Luulisi ennemmin toivovan, että rakkaus olisi jatkunut nykyisyydessä. Ironiaa ehkä.
9. Kauas
Ei niin alkuperäisuskollinen kuin edellinen, mutta mennyttä rakkautta tässäkin ruoditaan. ”Taakse katsahdan, en antaudu / Ethän muuttuis kuitenkaan” on hieno kohta, selventää tilannetta ja herättää uusia kysymyksiä. Viimeinen säkeistö on hyvä muttei loistava - säkeenalkujen 1 ja 4 toisto, josta laulussa pidin, on romutettu. Sisältö on kyllä okei, kukapa ei tahtosi ratkaisua tän elämän ongelmiin.