Viisukuppila

Äänensä käännöksille antaneet voivat ruotia käännöksiä syvällisemmin täällä. Siis äänestäneet. 





























Kai muistit äänestää? 
































Jos et ole äänestänyt, vielä ehdit palata sen tekemään....




































Nyt saa puhua! 

Ohhoh, olenkos kerrankin ihan ensimmäinen kommentaattori!

Kun kerran olemme kaikki niin eri mieltä kappaleen tavutuksesta, jätin hyvillä mielin tekniikan pois arvostelukriteereistäni ja keskityin vain tunnelmaan sekä tarinallis-kielellisiin ansioihin. Jee, tarinallis-kielelliset ansiot!

Omassa käännöksessäni nappasin jälleen laulun tunnelmasta tai sanomasta sen, mistä eniten pidin, ja vedin sen tarinassa aika monenteen potenssiin. Samoimmilla linjoilla tunnelmasta on Pahan hengen kirjoittaja, ja kun kielikin on hauskaa ja tarina kutkuttava, annoin sille täydet pojot.

Saarnaavuus ja vakavamielisyys eivät sovi tähän kappaleeseen, sehän on varsin sympaattinen rajun kuorensa alla. Siksi en muistanut kovin mojovilla pisteillä kielellisesti hienoa Sukulaista orangin, enkä tärkeän ajatuksen kertovaa Perinnettä.

Kaunis kotimaa meinasi saada tosi hyvät pisteet, koska ihastuin sen tarinallisiin ansioihin ja onhan se kaunis. Tarkempi tutustuminen vähensi pistepottia. Kieli on jotenkin ilmeistä, kulunutta, ei kovin luovaa. Vain viisi pojoa.

Vähille pisteille jäi myös Tuuliajolla, joka on kyllä saanut tunnelmasta kiinni mutta jonka kieltä ja riimejä olisi pitänyt hioa. Nyt sen sanat ja ideat näyttävät riveilleen viskellyiltä. Kierroksen sekavin käännös oli Kymmenes kerta. Missä kiinnostava kielenkäyttö? Riimipulastakin tämä käännös kärsi. "Yhdeksän kertaa mä unohdin... kymmenes kerta on viimeinen" on runollisen nättiä, mutta ei riitä nostamaan kokonaisuutta kilpakumppanien ohi.

Hauska ja mielikuvituksellinen Simpukka sai kelpo pisteet, vaikka sanoitus tuntuu sävelmään nähden varsin kaukaa haetulta. Sydänsuruja kohosi lopulta Simpukan yläpuolelle juuri tunnelmallisten ansioittensa puolesta, vaikkei kieli yhtä jännää olekaan.

Pieni nainen lähiön oli kiva käännös-käännös. En aluksi ollut sataprosenttisen innostunut, mutta se nousi palkintopalleille parempien kilpakumppanien puutteessa. Ruman naaman asetin senkin edelle, se uhkui semmoista korutonta miehisyyttä pientä itseironiaa unohtamatta.

Kappale oli todellakin teknisesti haastava, minkä vuoksi painotinkin tällä kertaa sisältöä tavallista enemmän. Tekniikkapuolella jatkui silti viime kisoissa ilmennyt kahtiajakautuneisuuden tendenssi, jota Timoteus edelliskierroksella ansiokkaasti visualisoi.

Arkisuus ja karuus ovat kirjoissani vältettäviä asioita, mutta niin on tämä kappalekin, ja siihen tällainen henki sopi mitä parhaiten. Perinteessä on erinomaista suomalaiskansallista synkkyyttä ja asennetta, joka on mainiosti sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. "Verevä" on varmaankin sana, joka parhaiten kuvaa vaikutelmaani tästä tekstistä.

Kakkossijasta käytiin tiukka kamppailu. Paha henki oli hauskin, Ruma naama teknisesti tarkin ja Sukulainen orangin omaperäisin. Kukin näistä kolmesta myös onnistuneesti hyödynsi kappaleen tunnelmaa omasta näkökulmastaan.

Kärjen jälkeen ammotti jälleen mainitsemani kuilu seuraaviin. Kaunis kotimaa edusti tässä joukossa hyvää keskitasoa ja sai pisteitä sen mukaisesti. Uuden miehen hauskat käänteet paikkasivat käännöksen teknisiä puutteita ja nostivat senkin hyville pisteille. Tuuliajolla puolestaan toi taas vakavampaa otetta ja raadollisuutta, joka oli tässä hyvin kotonaan.

Suoria käännöksiä en erityisemmin arvosta juuri koskaan, mutta hyvin tehtyinä niilläkin voi päästä hyville pisteille. Pieni nainen lähiön sen sijaan meni jo niin pahasti yli, etten voinut pisteitä myöntää senkään vertaa kuin teknisin ansioin kuuluisi.

Tekniikasta yleisesti, jo kieli itsessään teki kääntämisestä haasteellista, eikä laulutyyli tilannetta millään tapaa parantanut. Ihan kohtalaisesti oli kuitenkin aika monikin pärjäillyt, mutta mitään yksittäistä ongelmakohtaa ei ollut mahdollista osoittaa, sillä siinä missä toinen lipsui, toinen osui kohdalleen. Ehkä siltojen viimeiset tavut olivat universaaleimmin harakoilla. Itsekään en omiin ratkaisuihini niissä ollut tyytyväinen.

Simpukka oli taas Wikipedia-käännös™, kun ideaa ei muutse tuntunut tulevan. Satunnaisartikkeleiksi sain jonkin kotilolajin ja Douglas Adams's Guide to The Hitchhiker's Guide to the Galaxyn, jotka yhdistyivät lopulta yllättävänkin luontevasti. Mietin, kuinka simpukka voisi toimia oppaana galaksiin, ja mieleeni tulivat lomalaisten etelästä kantamat matkamuistot, joiden "ääni" palauttaa mieleen muistoja. Laajensin konseptia psykoaktiivisen taikakalun suuntaan ja galaktinen simpukka oli valmis. Vähän kaukaa haettua tosiaan, mutta parempi sekin kuin tyhjänpäiväinen lilluttelu vailla sisältöä, joita sellaisiakin on tässä vuoden aikana tullut jokunen väsättyä.

Ja niin on taas yksi käännösrypäs käsitelty... ja eipä tämän enemmittä puheitta kuin asiaan. Puumerkkisessiot olivat tutusti: otsikon jälkeensä jättämä kiinnostuneisuusfiilis-> teksti omana itsenään -> tekstin laulettavuus (ja näistä suurin painoarvo keskimmäisellä).

Viiden kärki kilpailujärjestyksessään

1. Kaunis kotimaa
Otsikko ei ihan sopinut tämän raspikarhean tulkinnan yhteyteen. Tekstinä toimi sen sijaan erinomaisesti. Toi mieleen Metallican "One"-videon. "Kaunis kotimaa mua oottaa"-kohdassa oli jotain häikkää tavujen määrässä... tai oma tavunpainotushäiriö.

2. Sukulainen orangin
Otsikkona ei herättänyt mielenkiintoa, kun en löytänyt yhteyttä orangillle ja alkuperäisviisulle/-artistillle tms. Otsikon yteydessä sanajärjestys häiritsi, tekstin seassa ei. Tekstiin tutustuessani totesin onnistuneeksi genressään ja se onkin muuten sitten jotain, jos saa minut mieltymään kantaaottavaan viisutekstiin ! "Silti... Disney"  & "myönnä... syöstä"- kohdat meni laulettaessa rivakkaan tahtiin, jotta mukana pysyi.

4. Kymmenes kerta
Otsikko kielikuvitusta ja odotuksia herättävä, kun ei ollut varmuutta mitä olisi tulossa. Parisuhdeteksti, joka toi mieleen Irinan "Kymmenen kirosanaa". "Satuja aina kuulla saan"-kohdassa oli hieman häiritsevän pitkä tauko "aina"-sanan tavujen välillä.

5. Uusi mies
Otsikko ihan ok. Teksti ei ollut uskottava, raspiäänellä laulettaessa " sirkutan lailla enkelten". Koin, että teksti olisi ollut onnistuneempi teemalla "vaihdoin gospelista heavyn". Idea siis parempi kuin toteutus. Joka tapauksessa toimiva yhteys alkuperäisviisuun... sen tulkintaan, tarkalleen ottaen.

7. Ruma naama
Otsikosta löydettävissä yhteys alkuperäisviisuun tai sen tulkintaan. Myöskin tekstillä toimiva ote alkuperäisviisuun, ollen kuitenkin muuta kuiin suoraa suomentamista.

Loput kuusi kilpailujärjestyksessään

3. Simpukka
Mielenkiintoa herättävä otsikko, ollakseen Tsekin viisun käännös. "Galaksit" ja "Supernova" vei fiilikset liian etäälle alkuperäistunnelmasta.

6. Tuuliajolla
Odotuksia ja mielenkiintoa herättävä otsikko, mutta tulkitsin väkivaltaishenkiseksi, jossa parisuhteen hakkaava osapuoli kaipasi kumppaniaan.

8. Perinne
Otsikko herätti mielenkiintoa, mutta koin liian epäviihdyttäväksi eläimen tappamis-/nylkemissession.

9. Pieni nainen lähiön
Otsikon sanajärjestyksessä on jotain epämukavaa, vaikkakin laulettaessa toimii. Kääntäjä on pitänyt tarkkaa silmää alkuperäistekstiin ja ihan hyvin onnistunut toteutuksessaan. Toi mieleen Pieni tulitikkutyttö-sadun. Hyvää parempi, muttei sitten kuitenkaan koskettanut tarpeeksi.

10. Sydänsuruja
Otsikkona koin olevan jotenkin liian hempeä tämän karskean viisun yhteyteen. Hyvä teksti, mutta "vittuilu"-sanan käytöstä en voi sanoa pitäväni. "Mistä kiikastaa"-kohdassa puuttui tavuja/sana, sillä kyseisen kohdan laulettuani alkuperäinen artisti jatkoi "nekolej" eikä siihen kohtaan ollut suomalaista vastinetta... ellen sitten ole painottanut tavuja ihan väärin.

11. Paha henki
Otsikko jättää mielikuvitukselle tilaa. Teksti osoittautuu miltei alkoholismimyönteiseksi tuotokseksi, vaikkakin toki huumorintäyteisellä otteella toteutettuna.

Tämä oli vaikea käännettävä. Sen näki jo siitä, kuinka suurta osaa laulettavuusongelmat näissä käännöksissä näytteli. Erilaisia näkemyksiä löytyi ihan kivasti, vaikkei kaikki nyt niin hyvin sopinutkaan genreen. Oli äijäilyä, oli hempeilyä, oli vaikka mitä. Kiinnostavaa, kuinka rokkikappaleesta saadaan näinkin erilaisia tulkintoja aikaan.

1. Kaunis kotimaa
Pikkukiva biisi ja kiehtova aihe. Kyllä mä voisin kuvitella, että joku Timo Rautiainen laulaisi tällaisesta aiheesta. Pieniä ongelmia laulettavuudessa ja varsinkin säettä "olipa milloin vuorossa". Toki ymmärsin sillä tarkoitettavan kuolemaa, mutta jotain tosta tuntui puuttuvan.

2. Sukulainen orangin
Tästä tuli yhtymäkohta Kotiteollisuuteen. Jotain tällaista niiltä voisikin odotella. Tääkin oli ihan ok, mutta ei tää vakuuttanut, vaikka laulettavuus ei nyt kovin pahasti pielessä ollutkaan.

3. Simpukka
Kertosäkeen alku tuotti ainakin mulle vaikeuksia, ja muuallakin oli pienoisia ongelmia. Sinänsä sääli, sillä tämä oli kuitenkin sen verran kaunis aiheeltaan. Olisiko vain tullut valittua väärä aihe väärään biisiin?

4. Kymmenes kerta
Ihan jees ralli. Suorasukainen, kuten tällaisessa kunnon äijärock-biisissä pitää ollakin. Paikoin laulettavuusongelmia.

5. Uusi mies
Jotenkin tää jäi vaivaamaan. Miksi kertoja laulaa rokkia, jos hän sanoituksen mukaan vaihtoi gospeliin? Sinänsä hauska idea, mutta tuo nyt jäi vaivaamaan. Hyvä käännös tämä oli kuitenkin.

7. Ruma naama
Aiheen rujous sopi kappaleen rujouteen, mutta tämä ei silti toiminut. Laulettavuus ihan ok, mutta tämä ei vain iskenyt. Pyydän anteeksi.

8. Perinne
Tämä aihe ei uponnut. Sopi mielestäni kyllä hyvin äijärokin aiheeksi, mutta minä en niin tykännyt. Laulettavuudessa paikoittain ongelmia.

9. Pieni nainen lähiön
Ohoh. Käännös, jossa laulettavuus pääosin kunnossa . Tässä oli tyyliesimerkki siitä, kuinka rujosta biisistä tehdään onnistunut rujo käännös. Okei, "Paganiinin" käyttöä vähän vierastin, mutta muuten tämä oli ihan kiva.

10. Sydänsuruja
Tässä käännöksessä oli kolmenlaisia haasteita: laulettavuus, laulettavuus, laulettavuus. Aihe ei oikein sopinut musagenreen. Mitä tarkoittaa kevittää?

11. Paha henki
Ihan perustarina, joka ei kylläkään tarjoa juurikaan minkäänlaista kohokohtaa. Laulettavuus pääasiassa ihan ok.


6. Tuuliajolla
Sitten omaan käännökseeni. Laulun aloittava kirosana luultavasti vähentää huomattavasti pisteitä, mutta olkoon. Onhan se nyt KIROSANA, jos äijäbiisissä ei suvaita kirosanoja. Muutenkin yritin luoda tähän äijämäisyyttä, missä mielestäni onnistuin ainakin kappaleen alussa.

Tämän kappaleen syntyprosessi oli varsin poikkeava normikäännöksistäni. Vasta kun olin kääntänyt kaksi säettä, niin keksin aiheen tähän biisiin, ja kun olin kirjoittanut ekan säkeistön, keksin, miten aihetta käsittelen. Miten tämä sitten oli mahdollista? Simple but not that simple! En tiedä, kuinka paljon tämän foorumin väki kuuntelee yhytyettä nimeltä Kotiteollisuus, mutta minusta kyseinen bändi on ehkä lähin vastine tälle Tshekin ihmeelle. Otin kaikki yhtyeen kappaleiden nimet talteen ja rupesin rakentamaan kappaletta niin, että sain jokaiseen säkeeseen piilotettua yhden nimen yhtyeen tuotannosta, lukuun ottamatta riviä 9, jossa muutin yhden kappaleen nimen imperfektiin. En minä niin ajatellut, minkä kappaleen nimi meni mihinkin kohtaan, mutta a) toisesta säkeistöstä yritin tehdä alkoholipainoitteisemman, mutta epäonnistuin siinä vähäsen; ainakin loistava "Pohjanmaan kautta" -nimi jäi nyt hyödyntämässä, ja b) Jos sanon oli siinä mielessä poikkeus, että halusin ympätä sen kertosäkeeseen; olihan kyseessä SE biisi, joka sai innostumaan bändistä silloin aikoinaan, kun ekan kerran bändi(st)ä kuulin RMJ:ssä 2001 ("Mikä Kotiteollisuus?" ). Loppua kohden vähenivät nämä hyvin sopivat biisinnimet, joten lopussa kappaleesta tuli jotenkin pliisu.

En odota voittavani tällä kappaleella, tai edes sijoittuvani kovin hyvin. Tämä kuitenkin oli vain tällainen kokeilu, joka ei kovin hyväksi osoittautunut. En kuitenkaan näe, että tämä ihan huonoin käännökseni olisi. Suuri yleisö olkoon eri mieltä tahtoessaan.

Finnish kirjoitti: 5. Uusi mies
Otsikko ihan ok. Teksti ei ollut uskottava, raspiäänellä laulettaessa " sirkutan lailla enkelten".

Tuo oli tahallista! Minusta on erittäin hauskaa ja nauruhermoja kutkuttavaa, että juuri tuossa kohtaa alkuperäinen solisti kuulostaa kaikkein vähiten enkeliltä koko laulussa! 

UFOPOLI kirjoitti: Simpukka oli taas Wikipedia-käännös™, kun ideaa ei muutse tuntunut tulevan. Satunnaisartikkeleiksi sain jonkin kotilolajin ja Douglas Adams's Guide to The Hitchhiker's Guide to the Galaxyn, jotka yhdistyivät lopulta yllättävänkin luontevasti.

Hih, mullekin tuli kyseinen opus mieleen tuosta käännöksestä, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä kyseinen kirja on taas lukuvuorossa (neljäs kerta menossa). Tunsin vain kuvitelleeni.

Tulipas skriivailtua pitkät kommentit. En taida jaksa (oiko)lukea niitä itse.

Kappale osoittautui muuten yllättävän joustavaksi noiden erilaisten tavumäärien suhteen. Laulettavuus ei silti ollut missään mielessä merkityksetön asia mutta harvemmin kyse oli mistään tavumääräongelmasta, useammin painotukset tai tavujen pituudet olivat niitä ongelmakohtia. Monissa sanoituksissa vain luettuna kummallisiltakin näyttäneet tavumäärät istuivat kappaleeseen.

1. Kaunis kotimaa
aka. "Alkuperäissanoitus oli tarina surullisesta ihmiskohtalosta, joten teen saman mutta vaihdan persoonaa ja lisään draamatasoa". Kappaleen rakennetta on käytetty erittäin hyvin. C-osan yllätys todella oli yllätys ja C-osa on muutenkin sanoituksen toimivin. Ongelmana on kuitenkin pitää yllä kiinnostusta sinne asti. Siihen asti sanoitus ei tempaise mukaansa sisällöllisesti eikä varsinkaan tyylillisesti. C-osa nostaa kokonaisuuden kisan keskitason ylle.

2. Sukulainen orangin
aka. "Kappale on synkkä, joten voivotellaan ihmisen pahuutta ja koko luomakunnan kohtaloa" aka. oma sanoitukseni. Vähän pelkään, että lopputulos näyttää liian paljon kliseiseltä "pelastetaan maailma" -sanoitukselta, jollaista ei ollut tarkoitukseni tehdä. Erona tähän kliseeseen sanoituksessani ei väitetä, että asioiden tilassa olisi tapahtumassa mitään positiivista tai että mitään pitäisi tehdä asioiden korjaamiseksi. Päinvastoin, mahdollisuuskin asioiden korjaamiseen tai korjaantumiseen kiistetään. Klisee on kuitenkin saattanut iskostua ihmisten mieliin niin hyvin, että kun osa sen elementeistä on paikalla, loppukin täydentyy automaattisesti. Ajatus kuitenkin kaikessa kyynisyydessään on se, että vaikka kuinka kehittelisimme kauniita pinkkejä utopioita siitä, millaisia ihmiset voisivat olla, ne eivät kumoa vuosimiljoonien evoluutiota, joka on muovannut ihmisen sellaiseksi kuin ihminen nyt on. Tiukan paikan tullen ihminen on sama geeniensä ohjaama eläin kuin kivikaudella - ja tulee sellaisena pysymään.

3. Simpukka
aka. "Vitut alkuperäisbiisistä, minähän kirjoitan mitä haluan". Mutta mihinpä sitä alkuperäiskytköstä tarvittaisiinkaan. Teksti oli aiheeltaan ja tyyliltään virkistävä poikkeus tässä kisassa. Laskimena en tosin ymmärrä, miksi kukaan pitäisi hyvänä ostoksena riippuvuutta aiheuttavaa simpukkaa, jonka menettäminen raunioittaa koko elämän. Taisivat olla tehokkaat tarinan kauppiaan "taikavoimat". Mitä lie sieniä mahtoi kertojaparalle syöttää. Eli ei, en usko kertojan puhuvan totta. Sori. Mutta eihän sanoituksen tarvitse totta olla. Kyllä tällä pisteitä saa.

4. Kymmenes kerta
aka. "En osaa kirjoittaa kuin iskelmää mutta koska kappale on rockia, höystän sitä Irinan viimevuotisesta hitistä lainatulla koukulla". No joo, eihän Irinalla ole yksinoikeutta lukusanoihin "yhdeksän" ja "kymmenen" mutta kun ne paritetaan sanoituksen selkeimmäksi ja IMO ainoaksi koukuksi, yhtäläisyys on silmiinpistävä ja häiritsevä, vaikka voikin olla tahaton. Laskimena toki silti viehätyn numeroiden käytöstä. Jos sanoitus olisi muilta osin herättänyt edes hieman kiinnostusta, Irina-kytkös ei olisi haitannut, mutta pliisuksi jäi ja tekniikkakin jäi kisan keskitasosta jälkeen.

5. Uusi mies
aka. "Huomasin kappaleen poikkeavan peruseuroviisusta, joten tein musiikkityyliin itseensä viittaavan vitsisanoituksen". Plaah. Pidän kappaleesta liikaa lämmetäkseni juuri minkäänlaiselle vitsille ja kun tekniikkapuolella jäädään häntäpäähän... sori. Toisessa yhteydessä vitsi voisi toimiakin. Muuten, eikö tämä käännös olisi pitänyt tehdä gospelbiisiin, jos kertoja kerran hevin siihen vaihtoi?

6. Tuuliajolla
aka. "Huomasin kappaleen olevan rockia, joten sanoituksessani ryypätään ja kiroillaan". Se on oikein! Sanoitus herättää mielenkiinnon heti alussa rehdillä, suoraan sydämestä tulevalla suomalaisella rakkauden tunnustuksellaan. Mielenkiintoa todella tarvitaankin, sillä sanoitus on perin sekava. Ensin kävi jopa mielessä, että onko joku päättänyt kokeilla sitä potpurilla kilpailemista. En vain tiedä, miten se tarkkaan ottaen olisi toteutettu mutta jotenkin tämä oli yhtä haastava seurattava. No, lopulta olin kyllä löytävinäni tästä ajatuksen mutta mene ja tiedä. Teema ja sisältö sopivat kappaleeseen, mikä nostaa sanoituksen keskikastiin, mutta onhan tämä teksti rakenteeltaan melkoinen sillisalaatti.

7. Ruma naama
aka. "Keksin hauskan väännöksen kappaleen alkuperäisestä nimestä ja siitä se ajatus sitten lähti". Odotin nimen perusteella vitsisanoitusta hevimiehen kauneudenhoito-ongelmista mutta onneksi sellaista ei tullut. Tekstihän on varsin kiintoisaa ja suomirockin perinteisiin sopivaa filosofointia. C-osaan olisin toivonut jotain uutta mieluummin kuin aiemmin todetun kertausta mutta eipä tuo nyt pisteissä kostautunut.

8. Perinne
aka. "Yritän saada muutaman sovinnaisemman arvioijan tukehtumaan pullaansa, jotta menestyisin jatkossa paremmin". Jo oli aihe. Huh. Eihän tämä ensimmäinen kilpailukäännös ole, jossa kuvataan murhia. Tämä kuitenkin kavahdutti aiempia enemmän, koska kuvaus on melko graafinen ja sanoitus kokonaisuutena tyyliltään realistinen ja nykypäivään sijoittuva. Aloin ymmärtää nkorpin Maltan sanoituksen kirvoittamia kauhistelureaktioita tämän tekstin myötä paremmin, koska nyt tunnistin niitä itsestäni, siis reaktioita tyyliin "Kamala, eihän tätä voi äänestää, kun tässä kannatetaan omankädenoikeutta ja murhia ja mitä mummonikin ajattelisi, jos minäkin sellaisia kannattaisin". Sitten otin järjen käteen ja tajusin, että vi-tut (ja vi-tun automaattisensuuri) tässä sellaisia kannatetaan, vaan kuvataan todella onnistuneesti turhautunutta henkilöä, joka sortuu äärimmäisiin tekoihin. Se, että ylipäätään päädyin miettimään muuta, osoittaa tekstin ns. osuneen maaliinsa.

9. Pieni nainen lähiön
aka. "Käänsin suoraan säe säkeeltä kokonaisuutta miettimättä". Ainakin nimimerkki JukkaV on aika ajoin ihmetellyt, miksi suorat käännökset eivät menesty. Ehkä siksi, että ne ovat tällaisia. Ne toimivat vain, jos tuntee alkutekstin ja arvioi sanoitusta sen sapluunan läpi. Käännöksen pitäisi kuitenkin toimia itsenäisenä teoksena. Olisikin hienoa, jos voisi jotenkin tyhjentää mielestään kaiken tiedon alkuperäisen tekstin sisällöstä käännöksien arvioinnin ajaksi, niin tietäisi varmuudella, saako käännös välitettyä saman sisällön ja tunnelman. Tämän sanoituksen kohdalla vastaus olisi jokseenkin varmasti kielteinen.

10. Sydänsuruja
aka. "Osaan kirjoittaa vain lällyiskelmää mutta huomasin kappaleen olevan jotakin muuta ja liimasin päälle maininnan siitä". No, meneehän tämä sentään toisessa säkeistössä muutenkin pois iskelmäurilta. Tekniikka on kuitenkin karkuteillä selvästi pahemmin kuin missään muussa kilpailusanoituksessa, mikä sinetöi pistemäärän arvioissani lähes riippumatta sisällöstä.

11. Paha henki
aka. "Pakollinen vitsiteksti, joka ei liity mitenkään mihinkään". Tai no, ehkä se sen verran liittyy, että rockbiisissä pitää olla kännäämistä. Vastahan tämä on kisan viides sanoitus, jossa alkoholiin viitataan. Seitsemäs, jos Simpukan hallusinointi (vaikkei sanoituksen mukaan olekaan alkoholin aiheuttama) ja Lähiön naisen seksibaarimaininta lasketaan mukaan. Vitsi ei valitettavasti ole kovin hyvä, eikä sitä ole sanoitustekniikkakaan.

The_Sipi kirjoitti: Otin kaikki yhtyeen kappaleiden nimet talteen ja rupesin rakentamaan kappaletta niin, että sain jokaiseen säkeeseen piilotettua yhden nimen yhtyeen tuotannosta, lukuun ottamatta riviä 9, jossa muutin yhden kappaleen nimen imperfektiin.

No niin. Potpurihan se sitten tosiaan oli.

Timoteus kirjoitti: Tulipas skriivailtua pitkät kommentit. En taida jaksa (oiko)lukea niitä itse.

Loistavat kommentit   Tällaisten vuoksi kannattaa osallistua käännöskisoihin, sekä aina silloin tällöin kirjoittaa tavallisuudesta poikkeavia tekstejä. Erityisesti "akoille" naureskelin pitkään.

Ei hemmetti! Osuin tänne vahingossa ja vietinpä hauskan tuokion noiden Timoteuksen kommenttien parissa. Hyvää jälkeä!

Kyllä mun on nyt pakko tehdä paluu käännöskisoihin, en muistanutkaan, kuinka hauskaa tää on.

EDIT: Ja on muuten käännöstenkin taso tässä mun taukoni varrella parantunut. Mielenkiintoisia tarinoita olette tuottaneet.

Sagapo kirjoitti: EDIT: Ja on muuten käännöstenkin taso tässä mun taukoni varrella parantunut. Mielenkiintoisia tarinoita olette tuottaneet.

Kauden pää(tös)kisasta tulee todella hieno

Ja jee Saparon paluu tietysti

Pettymys on liian lievä ilmaisu kuvaamaan tunnetta, joka näistä teksteistä syntyy... Me ollaan Lordin valtakunnasta, Perkele!  Miten näin heviin kappaleeseen voi saada väännettyä näin titityy-söpöjä sanoituksia? Nyt oli ehkäpä vuoden ainoa mahdollisuus kirjoittaa jotakin rankempaa äijä-tekstiä.

Tekniikasta on ehkä turha mainita mitään, sillä se oli vuoden heikointa.

1. Kaunis kotimaa

Sanoitus on kirjoitettu sellaisella 'matter-of-fact' tyylillä, että vaikka se ei ota kantaa puoleen tai toiseen, se ei tämän myötä herätä myöskään juuri mitään tunteita. Kronologian puute sen suhteen, onko tyyppi haavoittunut vai ei, vähensi uskottavuutta -- takaumat voisivat olla selkeämmin eroteltu. Sinänsä uskomatonta, mutta rankasta sota-aiheestakin voi saada melkeinpä leppoisan folk-biisin, kun sen kirjoittaa näin.  Toisin kuin 'Mä elän vieläkin'-biisissä, tässä ei kuitenkaan ole hyvää riimittelyä, tai aitoa historiantuntua. 'Linnake hukkuu Saharaan' on paras rivi.

2. Sukulainen orangin

Korkeat pisteet menivät aiheelle. Tässä on jo jonkin verran rankkuutta, mutta teksti on kirjoitettu itsensä ehdoilla, ei melodian -- tekniikka on syvältä. Pohdinnat 'elonkehästä' ovat taas sitä keijusanastoa, joka ei sovi näin rankkaan biisiin. Riimit olisivat tarttuvia, jos noudattaisivat melodiaa.


3. Simpukka

Perusturvallinen muunnos alkuperäisteemasta. Huono idea, sillä alkuperäinen sanoitus oli aivan liian kesy musiikkiin. Tässä yritetään tehdä vaikutus sanoilla: 'maaginen', 'taikavoimin', 'galaktinen', 'supernova'. Näitä on ahdettu mukaan paljon, mutta itse tapahtumaan ei synny mitään yhteyttä tai läsnäolontunnetta. Mikään näistä sanoista ei myöskään kuvaa itse tekstiä, joka on tylsääkin tylsempi ja mitäänsanomaton.

4. Kymmenes kerta

Taas rakkaussanoitus? Ääääh. Tämä on varsinainen kliseekokoelma, joka ei mitenkään istu biisiin. Minua aina huvittaa, kun lauletaan tuskaisasti ja antaumuksella, että 'ei kiinnosta'. Jos ei kerran kiinnosta, miksi pitää huutaa kipuaan niin lujaa?? 

5. Uusi mies

Manageriviittaus jää täysin irralliseksi arvoitukseksi. Edelleenkään en ex-kuorolaisena hyväksy kirkkokuoron käyttöä hempeilyn tai muun pilkanaiheen symbolina. Kuoro kerää yhteen musiikin ystäviä laidasta laitaan, ovat he sitten metsästäjiä tai kutomiskerhoista. (Nyt syyllistyin itse kutoajien stereotypisointiin, pahoittelen...) 

Kun kerran ideana on vääntää hauska kontrasti karun musiikin ja hempeän aiheen välillä, tuo kontrasti pitäisi tehdä vielä näkyvämmäksi ja yliampuvaksi. Nyt teksti on selittävä/havainnollistava ja hauskuus on puujalkavitsin tasolla. Tosiasiassa en ymmärrä miksi rankkaa tekstiä on niin vaikea kirjoittaa, että pitää keksiä tekosyitä hempeilyyn tässäkin kappaleessa.

6. Tuuliajolla

Kaksi ekaa kappaletta ovat juuri sitä mitä haluan nähdä -- valitettavasti teksti
rappioituu sen jälkeen: esim. 'juoksu käykö tänne päin' tai 'on se suru niin valtava' tai 'näen sut silmissäni ikuisesti // hallitse ei sun syli elämääni jne. jne. C'MON! Mitä helvetin teletappi-söpöilyä tämä yhtäkkiä on???

Pisteet sanoituksen alulle, sekä riville 'Tuomittu olen mä juopumaan // Helvetinpyörä käskee niin'

7. Ruma naama

Noniin. Aika selvästi paras ehdokas-- tämä alemmuuskompleksia käsittelevä sanoitus ei hempeile... Mutta totuuden nimessä, tämäkään ei ole rajuudeltaan aivan sitä mitä musiikki vaatisi. Pidän kuitenkin Klonkku-viittauksista.

'Ihminen on susi' on vähän liian ilmeinen klisee, vaikka sopiikin riimiin.

8. Perinne

Tämä on 'realistinen fantasiatarina', joka käsittelee isältä pojalle siirtyviä perinteitä ja kritisoi kaikkea tappamista samanarvoisesti. Lordia sekä kauhuelokuva-perinteitä kunnioittavalla sysimustalla huumorilla halusin nimenomaan korostaa sitä, ettei eläimen nylkemisessä ole paljoakaan eroa ihmisen nylkemiseen. Murha on aina murha.

Sanoitus ei liity pelkästään turkistarhaukseen, vaan tappamisen moraaliin laajemminkin. Itselleni on suuri vaikeus hyväksyä edes abortteja tai eutanasiaa, vaikka pidän itseäni muuten varsin liberaalina.

Juoni itsessään on monitulkintainen -- yksi tulkinta, josta itse pidän on, että uhrina olleesta, mutta 'armahdetusta' pojasta tulee murhaajan vanki ja opetuslapsi, jolle perinteet siirretään puolipakolla, vähän Saw-elokuvien tyyliin.

Sanoituksen alussa murhaaja muistelee oman oppi-isänsä sanoja, joita sitten toistaa itse myöhemmin. Huomaa sanan 'eläimen' vaihtuva merkitys -- tokalla kerralla viitataan ihmislajin 'eläimeen'. Joku voi ihmetellä, miksei tappaminen onnistunut veitsellä, jos kerran panokset loppuivat -- pitää muistaa, että kauhuleffojen logiikka ei aina ole niin realistista...  Tarkoitus oli myös luoda hieman ymmärrystä tai jopa sympatiaa pahista kohtaan, jotta kauhukuva ja moraalinen taistelu olisi lukijan sisäinen.

9. Pieni nainen lähiön

Sanasta sanaan kopio alkuperäisestä. Jos alkuperäinen olisi ollut jotenkin erityisen hieno teksti juuri tuohon musiikkiin, asian voisi ymmärtää -- mutta nyt käännöksellä on nolla-arvo.

10. Sydänsuruja

Tää on melkeinpä koomisen puhditon yritys hevisanoitukseksi, (kauneuden ja söpöyden  purskahduksia tulee jatkuvasti), mutta ajoittainen yritys on kai parempi kuin ei mitään.

11. Paha henki

Appivitsi on aika kulunut, mutta sanoitus ei kuitenkaan ollut läheskään niin eloton kuin useimmat kierroksen vedot. Tässä oli jo äijämeininkiäkin yritystä, mutta tekniikka ei täysin vakuuta tässäkään.

Nata kirjoitti: Saarnaavuus ja vakavamielisyys eivät sovi tähän kappaleeseen, sehän on varsin sympaattinen rajun kuorensa alla. Siksi en muistanut kovin mojovilla pisteillä kielellisesti hienoa Sukulaista orangin, enkä tärkeän ajatuksen kertovaa Perinnettä.

Olen täysin eri mieltä. Rankka ja vakavamielinen teksti sopii erinomaisesti biisiin. Musiikki on tärkeintä, ei itse alkuperäisteksti -- sympaattisuutta ei ole lainkaan musiikissa, ja juuri siksi alkuperäissanoitus on harvinaisen epäonnistunut. (Jos sitä kuuntelee ajattelematta alkuperäissanoja - tai sulkahattuvideota, mitään kovin sympaattista siinä ei ole.) Mielestäni Perinne ei ollut ainakaan saarnaava tyyliltään, vaan puhtaasti hevi -- viittasit ehkä enemmän Orankiin tuossa suhteessa.

Finnish kirjoitti: 8. Perinne
Otsikko herätti mielenkiintoa, mutta koin liian epäviihdyttäväksi eläimen tappamis-/nylkemissession.

Osasin odottaa tämäntyylistä kommenttia sinulta -- vaikka toki näit, ettei viihdytys ollut sanoituksen päämotiivi. 

Timoteus kirjoitti: 8. Perinne
aka. "Yritän saada muutaman sovinnaisemman arvioijan tukehtumaan pullaansa, jotta menestyisin jatkossa paremmin". Jo oli aihe. Huh. Eihän tämä ensimmäinen kilpailukäännös ole, jossa kuvataan murhia. Tämä kuitenkin kavahdutti aiempia enemmän, koska kuvaus on melko graafinen ja sanoitus kokonaisuutena tyyliltään realistinen ja nykypäivään sijoittuva. Aloin ymmärtää nkorpin Maltan sanoituksen kirvoittamia kauhistelureaktioita tämän tekstin myötä paremmin, koska nyt tunnistin niitä itsestäni, siis reaktioita tyyliin "Kamala, eihän tätä voi äänestää, kun tässä kannatetaan omankädenoikeutta ja murhia ja mitä mummonikin ajattelisi, jos minäkin sellaisia kannattaisin". Sitten otin järjen käteen ja tajusin, että vi-tut (ja vi-tun automaattisensuuri) tässä sellaisia kannatetaan, vaan kuvataan todella onnistuneesti turhautunutta henkilöä, joka sortuu äärimmäisiin tekoihin. Se, että ylipäätään päädyin miettimään muuta, osoittaa tekstin ns. osuneen maaliinsa.

Hurraa tälle kommentille! Juuri tällaisia ristiriitoja halusin herättää ihmisissä... Itseänikin tekee vähän kipeää kuunnella omaa tekstiäni, mutta mottoni on:

Jos se ei satuta, se ei sytytä.

P.S. Jos en tällä kertaa kerää VarjoCup-pisteitä, olen pettynyt... 

Todella pienet maininnat tänne kisateiksteistä. Olin yllättynyt tasosta tai lähinnä siitä, ettei sitä ollut. Toivottavasti joku sai näistä sanoituksista jotain itselleen. Kolmen kärki oli ihan mukavia tekstejä 4,7,9, ei mitään erikoista tarjottavaa, mutta hyvä kun olivat mukana. Aihevalinnat 2,3,5,8,11 syleilivät taas heitä, jotka odottavat jotain käsittämättömiä neronleimauksia tältä kisalta. Harvan sanoituksen pystyisi todella levyttämään. Mitä omaani 10. tulee, niin teksti oli "olen mukana kisassa" sanoitus ja pahoittelenkin sen raakileeksi jättämistä. Biisi aukeni oikeastaan vasta tässä äänestämisvaiheessa, harmi.

Harmikseni olen myös huomannut sen, että todella harvoin annetaan (pisteytyksistä päätellen) melodian kuljettaa sanoitusta. Halutaan erottua, mutta minkä kustannuksella?

Kommentteja pikaisesti...

1. Kaunis kotimaa
Kontrasti säkeistöjen ja kertsin välillä, mikä toki on ymmärrettävää ja aiheen mukaistakin. Silti pidin enemmän juuri säkeistöistä. Toistoa, sanotaan sama asia eri sanoin peräkkäisissä säkeissä.

2. Sukulainen orangin
Tänään en pidä kantaa ottavista teksteistä, ja tähän biisiin kaipaisin jotain vähän henkilökohtaisempaa otetta. Nimilause on hyvä.

3. Simpukka
Hyvä, etenevä tarina, mutta suorastaan vähän turhan hempeä tähän melodiaan. Kärjessä joka tapauksessa.

4. Kymmenes kerta
No en kyllä tajunnut varastavani mitään Irinan tekstiä. En edes kuuntele Irinaa.  Pahoittelen lukusanojen yhdeksän ja kymmenen käyttöä. Ensi kerralla yritän varata enemmän kuin tunnin aikaa kääntämiselle, että tulee vähemmän tajunnanvirtamaista - tämä oli vain kehnohko yritys palata takaisin käännöskisojen pariin...

5. Uusi mies
Pidin hauskasta aihevalinnasta, kertojan itseironisesta otteesta ja hyvästä kielestä.

6. Tuuliajolla
Nyt ei herää kyllä sympatiat kertojaa kohtaan, vähän liian synkkää on. Tyyli on toteavaa ja ilmaukset vaikuttavat osittain hiomattomilta, mikä saattaa olla positiivistakin.

7. Ruma naama
Mieluummin kahdella uulla. Hyvä idea + nimi. Tekstikin on muuten kiva, mutta alkaa loppua kohden vaikuttaa jankkaavalta; kaikki oleellinen sanotaan jo ensimmäisessä säkeistössä, sen jälkeen ei tule juuri mitään uutta.

8. Perinne
Turkistarhaaja joka tappaa kettutyttöjä... koomista kyllä, kiintoisa näkökulma, mutta ei tee nyt haluttua vaikutusta. Ei tällaista tähän biisiin.

9. Pieni nainen lähiön
Kelvollinen ja ainut alkuperäistekstiä noudatteleva. Siitä plussaa.

10. Sydänsuruja
Nimi tuntuu vähän liian radikaalilta, kun laulussa puhutaan lähinnä jostain yhteenmuuttamisristiriidasta. Laulettavuudessa on paljon ongelmia, ja kevitän-verbiä en ole koskaan kuullut.

11. Paha henki
Hieman outoja sanoja: pakaatti, kitaisen, etiketis. Muuten hyvä, pidän kertojan itseironiasta ja avuttomasta asenteesta "pahan hengen" edessä...

Horvath kirjoitti: 4. Kymmenes kerta
No en kyllä tajunnut varastavani mitään Irinan tekstiä. En edes kuuntele Irinaa.  Pahoittelen lukusanojen yhdeksän ja kymmenen käyttöä.

Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että en mä siitä Irina-assosioinnistani pisteitä vähentänyt tms. Kunhan vaan mainitsin 

Kerrankin oli fiilistä kirjoittaa kommentteja saman tien:

1. Kaunis kotimaa. Konkreettinen ja teknisesti hyvä teksti. Ehkä hieman liian haikea ja epärokkimainen tosin.

2. Sukulainen orangin. Miksei tällainenkin menettelisi… orangit kun ovat jotenkin ”äijämäisiä” eläimiä. Heh, minulle tuli oranginsukuisesta kuninkaasta mieleen tietty assosiaatio

3. Simpukka. Mielikuvituksellinen, mutta aivan liian haettu aihe. Saisi sitä nyt jotenkin yrittää pysyä kappaleen tunnelmassa… Teknisesti muuten aika hyvässä käännöksessä häiritsi kovasti tuo ylipitkä kertosäkeen eka rivi ”Jäin galaktiselle kiertomatkalleni” jossa on ainakin 2 tavua liikaa.

4. Kymmenes kerta. Äh, taas abstraktinen mennytrakkausliirumlaarum… Kertosäkeen eka rivi ”Jos olit kanssani niin onnellinen” on laulettavuudeltaan haasteellinen mutta melkeinpä se tekstin ainoa koukku, minä kun en Irinan tuotantoa juuri tunne… Aika töksähtävä sana tuo C-osan ”biisin” :lol:

5. Uusi mies. Nerokas aihe, ekaa kertaa nauroin näitä läpikäydessäni! Sirkuttaminen oli hauska kontrasti! :lol: Tietysti on hassua että kappale on sitä entistä genreä eikä sitä uutta Mutta ei tämä teknisesti ollut mikään heikompi! Tosin toisen nimen olisi voinut valita.

6. Tuuliajolla. Juominen onkin ainoa järkevä idea tässä tekstissä, muuten tämä on nimensä mukaisesti tuuliajolla Kertosäkeestä puuttuu koukku kokonaan, ei tämä oikein jää mieleen…

7. Ruma naama. Loistava nimikeksintö! Aito suomirock-”dokumentti” (Juicen biisin tapaan, ”mä menin messiin juomaan kolpakon, hän tuli pöytään istumaan…”) melankolisessa baaritunnelmassaan… Peilikuva säilyi kantavana teemana. Mutta hei, olisiko tuo ”vain kahteen pöytään hahmot jää” hiukan puoliksi lainattua Tuhkaa-biisistä (Homburg, 60-luvulta)?

8. Perinne. Tietyllä tavalla älykäs teksti! Nimestä ei ensin tajua, missä äijämäisyys on, mutta sitten se selviää Sinne vaan tuommoisen punaniskan luo kettutyttöjä iskuja tekemään

9. Pieni nainen lähiön. Omahan tämä. Juu, en ollut parhaimmillani. Halusin osallistua vuoden suosikkibiisini käännöskisaan, mutta uusia näkökulmia en vaan osannut tai oikeastaan edes jaksanut tarjota. On ollut sen verran hässäkkäaikaa ei vähiten tuolla yhdistyspuolella, jos olette huomanneet No, jos onnistun välttämään vaikka 3 huonoimman joukon, niin kisaa voi pitää onnistuneena…

Timoteus sanoi, ettei tässä ollut mietitty kokonaisuutta… ehkei, mutta yksinkertaisesti sitä ei vaan jaksanut. Elementeillä on aina jokseenkin hauska pelata suorassa käännöksessä: kissat, viulu, kuoleminen, tanssiminen, rautatie, silta... Hyvä silti, että näin tein, koska muita suoria käännöksiä ei ollut. Hihittelin itsekseni käännökseni ekalla puoliskolla, että tuleeko tästä oikein kissakäännös

Kielenä tshekki on suhteellisen helppo kääntää, onhan paino ekalla tavulla kuten suomikin, mutta yllättävän vaikeaa oli muistaa, missä on lyhyt ja missä pitkä tavu!

10. Sydänsuruja. Selvästi heikoin rytmillisesti. Miksi on tehty näin väljää tekstiä? Tavuja olisi tarvittu paljon lisää! Eikä ”vittuilu” tyylikkyyttä paranna…

11. Paha henki. Hah hah, Uuno Turhapuron tarina! Näen tv-hahmot edessäni… Hauskahan tämä, vaikka ”no way” ja ”että silleen” hiukan töksähtelivät

Huilumies kirjoitti: Heh, minulle tuli oranginsukuisesta kuninkaasta mieleen tietty assosiaatio

Ei kai vain tämä.

[img width=400 height=314]http://www.gwjokes.com/pictures/go-ape.jpg[/img]



Ei ollut tosin mitenkään tarkoitettu assosiaatio mutta ainakin itselleni tuli tuo mieleen. Tosin varmaankin vain sen vuoksi, että olin nähnyt tämän kuvakollaasin aiemmin. Ei Bush kuitenkaan niin kovin erehdyttävästi apinalta näytä.

Voi apinaparkoja. 

Itse asiassa en nyt ajatellut G.W.Bushia, vaan erästä hieman hm... tukevampaa "hallitsijaa"

Ah, OK. Se oli vielä vähemmän tarkoitettu assosiaatio.

1. KAUNIS KOTIMAA
Kesällä radiossa luettiin päivittäin Ensio Tiiran kirjaa, jossa päähenkilö ja hänen ruotsalainen kaverinsa pakenevat muukalaislegioonasta omatekoisella lautalla 1950-luvun alussa. Kaveri nääntyy lopulta. Luurangoksi laihtunut Tiira pelastuu ajelehdittuaan kuukauden Intian valtamerellä. Tämä selityksenä sille, miksi normaalisti itselleni vieras aihe tällä kertaa kiinnosti. Lisäksi tarina on sujuvasti kerrottu ja yllättävä käänne lopussa toimii.

2. SUKULAINEN ORANGIN
Tekstin clou: oranki ei olekaan kertoja (laulaja) vaan ihminen ylipäänsä, erityisesti kuningas. Nykyään tosin pahimmat diktaattorit eivät ole kuninkaita vaan presidenttejä tai mitä lie kenraaleja. Bush minulle ainakin tuli orangista mieleen, ei millään pahalla kumpaakaan kohtaan. Mainio sanoitus, joskin yleismaailmallinen filosofointi tuntui hiukan vieraalta suhteessa alkutekstin henkilökohtaisuuteen. Riimipari ”moraalin - orangin” miellytti.

3. SIMPUKKA
Aluksi tekninen taituruus nosti tämän korkealle. Sitten jouduin myöntämään, etten tajua höykäsen pöläystä koko jutusta. Epäilin sanahelinäksi. Wikipediaa ja Douglas Adamsia en varsinaisesti osannut epäillä.

4. KYMMENES KERTA
Loistavaa että Justyna… Horvath on taas mukana, ja ikävää etten innostunut tekstistä. Alkutekstissä on salaperäisyyttä, jota en tästä löytänyt. Kieli on arkista, ei niin väkevää kuin edellisissä tuotoksissa. Lisäksi tekninen hiomattomuus verotti pisteitä.

5. UUSI MIES
Erittäin hauska tuo ”Sirkutan lailla enkelin” kuten koko teksti. En tässä mitään kirkkokuoron väheksyntää nähnyt. Sen sijaan tuli mieleen Ruotsin Claes-Göranin viisu vuodelta 1968, jossa päähenkilö samoin huomaa joutuneensa itselleen outojen harrastusten pariin: "Tää rakkaudelta näyttää, hitto vie!" Tavunpituudet ja painotukset eivät täysin vakuuttaneet, muuten olisin voinut sijoittaa vaikka ykköseksi.

6. TUULIAJOLLA
Tekijän selostus tekstin taustoista oli valaiseva, kiitos vain. Myönnän, että Kotiteollisuuden tuotantoa pitäisi kyllä tuntea. En muuten vähennä pisteitä kirosanoista, jos ne sopivat tekstiin. Parisuhdeväkivaltaa ja alkoholismia oletin tässä kuvattavan, vaikka keitos oli jokseenkin ällistyttävä. Laulettavuus epätäydellinen.

7. RUMA NAAMA
Miestenhuoneen peili → parlamentaarikko Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo. Yksin pöydässä → Kollaa kestää -yhtyeen Kaupungin valot. Alkaa lupaavasti, juuttuu sitten kuivahkoon baarifilosofointiin. Maksaja on petetty ja ihminen ihmiselle susi, epäilemättä. Kerronta ei vain täysin lunasta loistavan otsikon herättämiä odotuksia.

8. PERINNE
Toisaalta kiinnostava, toisaalta vaikeaselkoinen. Ensin tämä vaikutti aivan holtittomalta sepustukselta. Uudelleen lukiessa huomasin, että tekniikka ja aika moni muukin asia olivat kohdallaan. Teemat ja asenne kierroksen kärkeä. Jutun juoni on kuitenkin liian vaivalloisesti kaivettavissa esiin outouksien takaa.

9. PIENI NAINEN LÄHIÖN
Linjani suhteessa suoriin käännöksiin ei ole kovin johdonmukainen. Tätä pidin varsin onnistuneena. Kieli on sujuvaa laululyriikan kieltä ja laulettavuus kierroksen parasta tasoa. Alkutekstin vaikeimmat kohdat on joko ohitettu tai muutettu helpommiksi. Silti teksti on ehjä kokonaisuus. Ainoana tyylirikkona pidin helvetin ja seksibaarien rinnastamista, maistui vähän jeesustelulta.

10. SYDÄNSURUJA
”Painukoot muualle, mä hevitän” on hyvä kohta. Aika arkisen harmaa juttu kuitenkin, eikä otsikko enempää luvannutkaan. Laulettavuus heikoissa kantimissa.

11. PAHA HENKI
Tulkitsin tässä vitsailtavan bändin ja sen laulajan kustannuksella kuten tekstissä 5, ja hauskoja ovat molemmat. ”Enkä mä pukuun mahtuiskaan / Enää uudestaan, no way” - uskottavalta kuulostaa. Teknisesti luokittelin tämän hieman paremmaksi kuin Uuden miehen. Tavunpituudet eivät olleet kaikkialla ihanteellisia.

Timoteus kirjoitti: Voittoteksti on hyvä, vaikkei voittanutkaan siksi.

...vaan siksi, ettei siinä tullut vastaan yhtäkään sanaa, ilmausta tai ajatusta, jota joku olisi pitänyt syystä tai toisesta ei-miellyttävänä. Äänestyskäyttäytyminen ja -perusteet olivat kauden tähän asti katastrofaalisimmat. Oma sanoitukseni on kaukana täydellisestä, sen tunnustan, mutta seitsemäs sija tässä seurassa on silti oikeusmurha. Oma sanoitukseni ei ollut ainoa oikeusmurhan kokenut, joskaan suurimman oikeusmurhan kokeneelle sanoittajalle tulos tuskin tuli yllätyksenä.

Räikeää epäoikeudenmukaisuutta minun on aina vaikea käsitellä tai hyväksyä. Vaihtoehtoni tässä tilanteessa ovat 1) mököttää puoli iäisyyttä ja olla leikkimättä teidän kanssa enää [img width=17 height=19]http://www.viisukuppila.fi/forum/Smiley ... raamaa.gif[/img], 2) kanavoida tämä turhautumisen tunne johonkin. Viime vuoden Ruotsin kisan äänestysperusteet kirvoittivat minussa saman reaktion. (Todettakoon, että silloin sijoituin mielestäni paremmin kuin ansaitsin, vika oli voittajassa ja käsittämättömässä "vain riimit merkitsevät, sisällön järjellisyydellä ja tyylilajin pysyvyydellä ei ole väliä" -äänestyskäyttäytymisessä.) Silloin päädyin vaihtoehtoon 2 ja riimittelin kritiikkini seuraavaan kisaan - tuskin se mihinkään vaikutti mutta ainakin helpotti. Tein nyt saman mutta seuraaviin kisoihin oli jo ideat olemassa, joten tämä jää kilpailun ulkopuoliseksi. Kas yksi Tšekin-teksti lisää ja tämä tyrmäisevä pettymys on osaltani loppuunkäsitelty.

Helmiä sioille
-----------------------------
On runo kaunis ja nuhteeton
Se kuulijaansa nukuttaa
Eikä voi ketään puhuttaa
On taulu täysin moitteeton
Kun sitä eivät nerotkaan
Voi tapetista erottaa

Tätä on taide, ei enempää
Se jos enemmistöpäätetään
Ei demokratia kaikkeen istu
Tähän ainakaan - voi vittu

Jos jakaa helmiänsä sioille
Ei tipu siitä kunniaa
On paras näille pidoille
Sanoa hyvästit ja lopettaa

Jos retoriikkas shokeraa
Niin takanasi mutistaan
Ja väki päätään pudistaa
Jos aatteitas ei noteeraa
Sua kaikki selkään taputtaa
Sut jalustalle taluttaa

Neuvostoliitto on täällä taas
Vain samanlaisuus sallitaan
Jos kyseenalaistat dogmejaan
Sinut tuomitaan, oot nolla

Jos jakaa helmiänsä sioille
Ei tipu siitä kunniaa
On paras näille pidoille
Sanoa hyvästit ja lopettaa

Kun sanattomat sopimukset määrää
Niin ajattelevalle on seura väärää
On konsensus ikivanha jo tää:
Sä ole mitätön tai ala vetää

Jos jakaa helmiänsä sioille
Ei tipu siitä kunniaa
On paras näille pidoille
Sanoa hyvästit ja lopettaa

Jos jakaa helmiänsä sioille
Ei tipu siitä kunniaa
On paras näille pidoille
Sanoa hyvästit ja lopettaa

PS. En ole päätynyt tekstissä kuvattuun ratkaisuun enkä toivo kenenkään muunkaan päätyvän. Näin väärin näissä kisoissa äänestetään yleensä vain kerran vuodessa.

Timoteus kirjoitti: ...joskaan suurimman oikeusmurhan kokeneelle sanoittajalle tulos tuskin tuli yllätyksenä.

Oi kiitos On tää ollutkin rankka vuosi

Timoteus kirjoitti:

Timoteus kirjoitti: Voittoteksti on hyvä, vaikkei voittanutkaan siksi.

...vaan siksi, ettei siinä tullut vastaan yhtäkään sanaa, ilmausta tai ajatusta, jota joku olisi pitänyt syystä tai toisesta ei-miellyttävänä. Äänestyskäyttäytyminen ja -perusteet olivat kauden tähän asti katastrofaalisimmat. Oma sanoitukseni on kaukana täydellisestä, sen tunnustan, mutta seitsemäs sija tässä seurassa on silti oikeusmurha. Oma sanoitukseni ei ollut ainoa oikeusmurhan kokenut, joskaan suurimman oikeusmurhan kokeneelle sanoittajalle tulos tuskin tuli yllätyksenä.

Jaa. Saihan voittaja sentään kolmet aika alhaisetkin pisteet. En tunnusta asettaneeni miellyttävyyttä ehdoksi hyville pisteille. Ja kannattaako puhua oikeusmurhasta, kun erot olivat niin pieniä, että vielä kahdeksanneksi sijoittunutkin taisteli mitaleista? Mitä taas nkorpin teksteihin tulee (oletan toisen sanoittajan tarkoittavan häntä), ne ovat kokeneet kauden aikana vielä pahempiakin oikeusmurhia kuin tämä.

Suurin vääryys on kuitenkin se, ettei Helmiä sioille ehtinyt mukaan kilpailuun. Sehän kuvaa täydellisesti Tšekin viisun kohtaloa Helsingissä. 

sziget kirjoitti: Ja kannattaako puhua oikeusmurhasta, kun erot olivat niin pieniä, että vielä kahdeksanneksi sijoittunutkin taisteli mitaleista?

Kannattaa. Huomasin toki kilpailun olleen tasainen. Sen vain ei olisi pitänyt olla sitä.