Eipä tule ihan heti mieleen kisaa, jossa olisin pitänyt kaikista ehdokkaista. Tämä siis oli sellainen. Ykkönen löytyi hyvin helposti, ja olisin mielelläni antanut sille 12 pistettä ja kaikille muille kuusi. Eroja oli kuitenkin pakko etsiä, enkä ole varma, onnistuinko parhaalla mahdollisella tavalla, koska piti koettaa ottaa huomioon niin monta seikkaa samaan aikaan enkä ollut itsekään varma, mitä pidin tärkeimpänä.
Suosikkini oli
Nunnat vapaalla, joka onnistui samaan aikaan olemaan teknisesti ansiokas, sisällöllisesti oivaltava ja alkuperäisajatusta hyödyntävä. Vaikka näistä viimeinen ei olekaan mitenkään vakiokriteerini, tällä kertaa sekin oli eduksi. Hieman yllättäen kertosäe oli tekstin vaisuin osa mutta se ei valtaisasti haitannut. Tarina muistutti minua kovasti lukioaikaisesta ajatusmaailmastani, joten ehkäpä sitten "samaistuin" tähän tekstiin
Yksi suurimpia kysymysmerkkejä oli
Sen pituinen se, jonka tapa yhdistellä tunnettuja satuja oli perin viihdyttävä. Sen sijaan minulla oli suuria vaikeuksia sopeutua "susi hukan" kirjoittamiseen erikseen. Päätin kuitenkin, että virheitä tekee itse kukin, ja katsoin sitä sormien läpi. Jokin muukin yksityiskohta minua vaivasi, mutten juuri nyt millään pysty muistamaan sitä, koska en ovelastikaan tehnyt muistiinpanoja eikä kommenttiketjua ollut vielä olemassa siinä vaiheessa kun olisin ollut valmis aloittamaan kommentoinnin. Sillä eihän tokikaan kommentteja voi kirjoittaa missään muualla kuin juuri tässä
Aiheeseen palatakseni, maailmankuvassani lienee jotain vikaa, kun ensiajatukseni otsikosta oli, että aikuisviihdeaihetta olisi taas luvassa
Toinen suuri kysymys oli
Puudelin hoitoa, joka oli sisällöltään hauska mutta jota en kuitenkaan voinut siitä palkita teknisesti parempien tuotosten kustannuksella. Vastakkainen tapaus oli
Tehtaan orjaks en jää, joka yllättäen lopulta erottui joukosta tyylillään ja sai palkintonsa varmasta työstä, samoin kuin
Säännöt, joista kumpikaan ei arvosteluvaiheessa kerännyt kovin paljon plussaa muttei juuri miinustakaan. Jälkimmäinen mukaili aiheeltaan yleistä linjaa mutta oli silti keskimääräistä kiltimpi.
Kolmas keskeinen pohdittava oli
Karkkikauppa, joka sopi kappaleeseen aika hyvin mutta jonka oudot sanavalinnat tuntuivat alkuviehätyksen jälkeen lähinnä kömpelöiltä. Myös
Suomalaisen luolassa vaati ajatustyötä, sillä vaikka ajatus alkuperäistekstin pikkutuhman muuttamisesta isotuhmaksi onkin ihan ovela, pelkkä rumien sanojen käyttö ei ole kovin kummoinen kielellinen tai juonellinen ansio. Itse en sellaisia lainkaan käytä, mutten kiellä, etteikö niilläkin olisi harkittuina paikkansa kirjallisuudessa.
Tekniikasta yleisesti en jaksa tällä kertaa sanoa mitään, koska kaikki energiani meni pisteiden jakamiseen.
Oma idea (
Hengenvaarallinen) syntyi alkuperäisen sanoituksen "Oh" [au] -huutojen ja taustan, erityisesti väliosan, mätkintä-äänten yhdistelmästä sekä koko nuoret vihaiset naiset -asetelmasta. Ensimmäisessä versiossa huomion keskipisteenä oli kohtalokas käsilaukku, jonka mukaan koko teksti oli siinä vaiheessa nimetty, mutta lopulta se sai tyytyä sivuosaan. Minusta teksti on yleissävyltään kuitenkin lähinnä humoristinen, sillä ajatus loukatusta naisesta uhkailemassa käsilaukulla on jokseenkin koominen, vaikka sillä pahaa jälkeä aikaan saisikin.