Jos näitäkin viimein kommentoisi. Minulle kävi aluksi vähän kuin szigetille Makedonian kisassa eli odotin ehkä mahdottomia ja petyin kaikkiin sanoituksiin. Omani lisäksi neljästä opin pitämään mutta omaani pidän loppujen lopuksikin näistä parhaana.
01) Ohdake
Loppulause on mielenkiintoa herättävä mutta en ymmärrä sitä. Se näyttää olevan ristiriidassa muun tekstin kanssa, jossa "ohdake" hylätään, tai en ainakaan kovin ruusuisena pidä miestä, jolle parisuhde on vain vallankäytön väline. En ymmärrä loppulausetta yleisemmälläkään tasolla. Jos ei löydä hyvää parisuhdetta, pitää tyytyä huonoon (vaihtoehtoa "ei parisuhdetta" ei ole olemassa)? Vai havainnoiko kertoja tässä nimenomaisesti omaa käyttäytymistään yrittämättä tyrkyttää tapaansa muille? Se olisi ehkä mielekkäin selitys. Toivottavasti kertoja pystyy tässä tapauksessa kääntämään voimasuhteet muidenkin ohdakkeiden kohdalla, ettei käy kuin sanoituksen 9 kertojalle.
Sanoitus oli perusvarmaa työtä mutta jätti jostakin syystä jotenkin kylmäksi. Sanavalinnoista "kiukuttaa" särähti aluksi korvaan tyylirikkona, sana ei minusta ole neutraali kuin pikkulapsista puhuttaessa. Sittemmin tajusin, että sana on tietoinen valinta ja sen on tarkoituskin olla vähättelevä.
02) Ei mitään
Toinen osaavan kääntäjän sanoitus, joka ei täysillä kolahtanut. Olen luultavasti ennenkin todennut, etten liiemmin innostu abstrakteista sanoituksista. Tässä ei kerrottu mistään kertojan pään ulkopuolisesta reaalimaailman tilanteesta oikeastaan mitään, kertojan tunteista vain. Se tosin tehtiin onnistuneesti ja loppulausekin on onnistunut.
Ylpeyttäin on muuten ovela valinta
casual manin tilalle. Itse pohdin sanoittaessani, mikä tuonkin kohdan tavumääräksi pitäisi tulkita, tässä toteutetaan molemmat vaihtoehdot.
03) Tekstiviestin saan
Tähdet, tähdet. Ja kännykät. Eikä kukaan tiedä, missä menee. Hmm. Auttaisiko GPS-paikannus? No joo. Simplistinen sanoitus, jossa ilmeisesti yritetään sanoa paljon jättämällä suunnilleen kaikki sanomatta. En osannut täydentää aukkoja, minusta tässä ei sanottu juuri mitään eikä sekään vähä ihan auennut. Siksi se tuskakin, jota sanoituksessa ehkä yritetään kuvata, jää valjuksi. "Kiitti ja hei" -säe on tekstin toimivin.
04) Tarpeeton blues
Jos sanoituksessa itsessään todetaan loppulauseena
"tää koko laulu on tarpeeton blues", olisiko ilkeää yhtyä näkemykseen? Jos laulu on tarpeeton, miksi sitä pitäisi esittää tai edes kirjoittaa - tahi näissä käännöskisaympyröissä äänestää?
Unsubstantial on toki merkitykseltään samantyyppinen sana mutta alkuperäissanoituksen kontekstissa se on ymmärrettävä
tyylikeinona. Siinähän blues oli
ainoa kertojalle jäänyt asia ja siksi aivan varmasti tarpeellinen, ei mitenkään tarpeeton tai vähäpätöinen. Tämä käännös sen sijaan väittää laulua
oikeasti tarpeettomaksi. Kertojan mielestä kaikki menee hyvin eikä ole mitään syytä vaikeroida. Niinhän se tietysti onkin. Loppulause osuu harmillisen oikeaan.
05) Bussimatka-blues
Sama kuin edellä, miksi vaikeroida positiivista sanomaa? Vitsisanoituskin siitä, miten huonosti kaikki menee, olisi tässä kisassa mennyt läpi. Sellaisena tämä alkoi. Mutta sitten sanoitus sai epäuskottavan, epähauskan ja kappaleen tunnelmaan sopimattoman käänteen.
Teemaakin suurempi ongelma on kuitenkin se, että on siinä ja siinä, onko tämä varsinaisesti sanoitus Unkarin kappaleeseen. En tarkoita säeteknisiä ongelmia, vaan sanoituksen rakennetta. Alkuperäisessä sanoituksessa toistettavia asioita saa puolestani varioidakin (sanoituksessa 10 on esimerkki siitä, miten kertosäkeistöä varioidaan mielekkäästi) mutta tässä ei vaihteeksi toistettu
mitään. Toisto on tehokas ase, ei välttämätön paha. Ei sanoituksissa ole tärkeintä, mitä sanoo, suurin osa asioista on kuitenkin sanottu. Tärkeintä on,
miten sanoo. Hyvää sanoitusta ei synny niin, että kirjoittaa novellin tai kaskun ja muokkaa lauseiden pituudet tavumääriltään sävelmään sopiviksi. Sanoituksen rakenteen pitäisi vastata kappaleen rakennetta. Nyrkkisääntönä onnistuneesta sanoituksesta näkee kappaleen rakenteen, vaikka kappale olisi vieraskin. Tästä ei näe millään tapaa. Sanoitus puksuttaa suunnilleen samalla volyymilla eteenpäin kappaleen muutoksista piittaamatta, mitä nyt kaikkein tuskaisimmassa osassa ilo on ylimmillään.
06) Paperiseinämies
Omalaatuisin teos tässä kilpailussa. Pidin rötöskeikkavertauksista ja erityisesti sanoituksen mielenkiintoisesta nimestä. Kaikki ei täysin auennut mutta se ei ollut välttämätöntäkään. Pettämisosio tuntui vähän päälleliimatulta ja tämä vaikutelma on sanoituksen suurin ongelma. Toisaalta ilman tätä käännettä sanoitus olisi euforista hymistelyä, kappale vaati mukaan jonkin "konfliktin". Konflikti irrallisena lisänäkin oli parempi kuin ei konfliktia ollenkaan mutta kyllä sen konfliktin olisi pitänyt tuntua sanoituksessa kauttaaltaan vahvemmin, jotta sanoitus olisi ollut nappiosuma.
07) Raaka, rosoinen blues
Oma. Vaihtoehtona tälle sanoitukselle oli viimeinen epätoivoinen yritys tavoitella Varjo-Cupin voittoa vitsitekstillä. Vitsiteksti olisi ollut luonnollisesti nimeltään Bussipysäkki-blues. Se olisi alkanut melkein samoin kuin lopullinen sanoitukseni eli säkeellä
"Taas sama setti, aikataulu petti". Toisen säkeistön ensimmäinen säe olisi ollut
"Voi kilinvittu, matkalaukku rikku", joka hykerryttää ainakin itseäni ilmankin kontekstia. Kontekstissa kertoja olisi tästä syystä keräillyt tavaroitaan ojan pohjalta ja bussi, jota hän olisi jo tuntikausia odotellut, olisi luonnollisesti kiitänyt ohi juuri silloin. Ah, siitä olisi voinut tulla hauska. Kappale vain on liian hyvä vitsitekstiin uhrattavaksi, joten vakavoiduin ja luovuin toivostani voittaa Varjo-Cup. Pidän syntynyttä sanoitusta kauden parhaana vakavana sanoituksenani.
08) Miehistä tarpeeksi sain
Taisi rakentua pikatahtia tämä teksti? Tautologiaa on siinä määrin. Ylityöt saavat jäämään töiden luokse ja miehistä saatiin tarpeeksi, joten miehet saavat jäädä rauhaan. Turhan itsestäänselvää se. Pettäminen sopii aiheeksi mutta aiheen käsittelyssä ei valitettavasti ole juuri mitään uutta tai nokkelaa.
09) Ei-toivotuin blues
En tulkinnut tätä vitsitekstiksi, vaan hieman ontuvaksi sanoitukseksi vakavasta aiheesta. Sanoitusta koskevat moitteet osuvat ihan oikeaan mutta niitä on tuotu esiin jo tarpeeksi, keskityn siis onnistuneisiin puoliin. Tällä tekstillä on nimittäin ansioitakin enemmän kuin monella muulla. Aihe on kappaleeseen sopiva ja aiheen käsittely on
pohjimmiltaan onnistunutta. Jos muutamat huonot sanavalinnat unohdetaan, sanoitukseen on hyvin vangittu se kaksoisajattelu, jota väkivaltaisessa parisuhteessa elävä ihminen joutuu harrastamaan. Toisaalta kaikkien ongelmien olemassaolo pitää uskottavasti kiistää (1. säkeistö) - niin uskottavasti, että siihen alkaa itsekin uskoa (2. säkeistön alku) - mutta toisaalta ongelmien peittelyyn ja pakenemiseen kuluu huomattavasti voimavaroja. Tämä kaksoisajattelu on erityisen erinomaisesti tiivistetty kertosäkeistössä näennäisen absurdiin säkeeseen
"Tuo hieno voimakas mies on pistin nyt kourassaan" (eri variaatioineen). Pidän kyseistä säettä koko kilpailun parhaana ja se olisi melkein yksinään riittänyt nostamaan tämän sanoituksen niihin pisteisiin, jotka sille annoin. Mainitut lukuisat ongelmakohdat taas tekivät täysin mahdottomaksi antaa pisteitä yhtään enempää.
10) Postia
En tiedä, onko kääntäjä tehnyt tämän vakavissaan vai leikkimielellä (luultavimmin jotakin siltä väliltä). Yhtä kaikki, kisassahan ei arvioida kääntäjien tarkoitusta, vaan sanoitusta ja tämä sanoitus toimii. Tuskaiseen ja autenttiseen bluesiin sopii konkreettinen ja ironinen sanoitus paremmin kuin opeteltu abstrakti kliseeluettelo. Jäin silti kaipaamaan enemmän sanallista leikittelyä, esim. riimittelyä mutta miksei muutakin nokkelaa. Kertosäkeistöissä sitä onkin mutta säkeistöt ovat vähän proosamaisia ja paikoin asioita sanotaan turhankin pitkän kaavan kautta. Esim. "Tää ei ollut helppoo.. ..tarkoitettu ollenkaan" -osion olennaisin sisältö olisi tiivistettävissä puoleen (tai vieläkin pienempään osaan) käytetystä tilasta. Tässä kisassa tämä riitti täysiin pisteisiini kuitenkin tällaisenaankin. Nuotiosäe sanoituksen loppupuolella on erityisen riemastuttava käänne.