Islannin tekstejä odotellessa kirjoittelin kommentteja näihin, vaikka kisa jo menikin.
(Tuli aika pitkät kommentit mutta syyttäkää pitkää odotusta.) Voisi itse asiassa harkita ottaa tavaksi sanoitusten kommentoinnin jälkikäteen.
Kappale on euroviisuksi melko epätyypillinen enkä halunnut sen käännöstenkään olevan klassisinta sorttia. Jokin paljon kokeilevampikin käännös kuin millaisia kisassa nähtiin olisi voinut mennä läpi. Kisan sato olisi siis voinut olla rikkaampikin mutta toisaalta kappale on Kuppilassa sen verran vähän pidetty, että tämäkin ylitti odotukset.
Voittoteksti
Elinkautinen rakkaus ei lähtenyt uusille urille teeman suhteen mutta aiheen käsittelystä löytyi omaperäisyyttä. Pelkäsin murhaamisvalmiuden olevan käännöksen kompastuskivi mutta onneksi näin ei ollut, sillä kyseinen säe on onnistunut. Samaa on sanottava sormenjälkijauheeseen vertaamisesta, joskin kyseinen virke on harvinaisen hankalasti jäsennettävä - niin hankalasti, että tavallisemman kappaleen kohdalla pitäisin ratkaisua miinuksena. Jouduin pariin kertaan lukemaan kohtaa ennen kuin tajusin, että kyse ei ole peitetystä ja vaietusta katseesta, vaan "peitetty ja vaiettu" on objekti ja "katsees sun" subjekti. Jos kohta on laadittu tarkoituksella ensikuulemalta hankalasti jäsennettäväksi, koska kappalekin on sitä, onnittelut.
Filosofisempi
Rakas tyhjyys floppasi melko odotetustikin mutta minun mieleeni sanoitus kyllä oli. Teksti vaatii monta lukukertaa avautuakseen mutta looginen sisältö sieltä löytyy teknisesti ja pääosin tyylillisestikin onnistuneessa paketissa. Apinat ja puhkaisut eivät olleet tyylirike mutta hyvin paperinmakuinen "terveys" oli.
Koska nämä ymmärrettävyysseikat nousevat kommenttiotsikon teemaksi tätä nykyä toistuvasti, lienee syytä pistää lusikkansa tähänkin soppaan. Kumpaankaan leiriin en asetu, koska kumpikaan leiri ei ole oikeassa. Tekstin hidas aukeaminen tai vaikea ymmärrettävyys eivät ole itsessään ansio tai haitta. Biisistä riippuen ne voivat olla jompaakumpaa hyvin vahvastikin.
Kaikissa kappaleissa on eduksi, että sanoitus tarkoittaa
jotakin myös ilman erityistä keskittymistä tai tulkintaa. Tarkoittakoon miten banaalia liirumlaarumia tahansa tai vaikka päinvastaista kuin mitä sanoittaja oikeasti haluaa sanoa, kunhan tarkoittaa jotakin; joissakin kappaleissa tämä on elintärkeää. Vastaavasti
kaikissa kappaleissa on eduksi, jos sanoituksesta saa useammalla lukemisella
enemmän irti kuin ensimmäisellä. Joissakin kappaleissa tämäkin on elintärkeää, nyt käännetty hyvänä esimerkkinä sellaisesta.
Juuri tässä on nkorpin sanoitusten helmasynti. Jos niitä lukiessa ei ajattele, ne eivät usein tarkoita mitään. Sellaisille sanoituksille on paikkansa mutta kaupallinen potentiaali niiltä puuttuu ja käännöskisapotentiaali samaten. Nkorppi ei yleensä saa minultakaan täysiä pisteitä, koska haluan tekstiltä myös mielekästä ensivaikutelmaa, mitä nkorpin sanoituksista en usein saa - mielenkiintoa herättävän kyllä, säväyttävää en.
Nkorpilla on tässä itsetutkiskelun paikka. Jos hän haluaa menestyä, ei auta kuin tehdä kaupallisempia tekstejä; sitäkään varten ei tarvitse myydä sieluaan. Jos hän haluaa tehdä sanoituksia, joista pitää itse, ei liene ensiarvoista saada kaikilta hyviä pisteitä. Yhtä kaikki, en usko, että tämä köydenveto kommenttiketjuissa johtaa mihinkään. Korkeintaan ihmiset jumittuvat entistäkin lujemmin poteroihinsa. Tässä keskellä eikenenkäänmaalla voi tulla tuliset paikat.
Ah, mutta takaisin asiaan.
Helmenkalastaja on niin tyylillisesti kuin teknisestikin hyvin kirjoitettu ja hyvin rakennettu teksti, mikä ei ole ihme, kun sen taustalta löytyy peräti kolme käännöskisavoittajaa. Tekijätrioa haluankin kiittää ihan v-sti siitä, että Mombasa on soinut päässäni koko viikon. Vihasin kyseistä kappaletta jo etukäteen ja nyt vielä enemmän. Moldovan biisi ei minua ihan biitsitunnelmiin vie mutta sitäkin suurempi ongelma on, että sanoitus on kappaleeseen nähden ratkaisuiltaan liiankin perinteinen. Vertauskuvallisuutta löytyy ihan kunniallisesti mutta se on kaikki kovin itsestäänselvää. Simpukka ei avaudu toisella lukukerralla yhtään sen enempää kuin ensimmäisellä, kun se on jo valmiiksi apposen auki. Perusiskelmässä se ei olisi ongelma mutta tässä kappaleessa on. Mutta vaikka kaikki lataus olikin avausheitossa, onneksi se kantoi pitkälle.
Kotimatka on debyyttitekstiksi ihan hyvä. Szigetin tekniikkakommentteihin yhdyn. Sisältöön suhtauduin kaksijakoisesti. Sanoituksessa sanotaan noin kaksi asiaa: tehdään kotimatkaa ja kotona odottaa rakas. Kertosäkeistöön rakastettu ei ole mahtunut mutta kaikissa muissa osissa toistetaan nämä molemmat asiat hieman eri sanoin. Jouduin pohtimaan pitkään, tulisiko ratkaisua pitää nerokkaana, tarkoituksellisena minimalistisuutena vai inspiraation puutteesta johtuneena latteutena. Päädyin: puolitiehen. Paikallaan junnaaminen sopii erinomaisesti teemaan ja kohtalaisesti kappaleeseen, joka ensikuulemalta etenee yhtä hitaasti kuin pitkä automatkakin. Jotta ratkaisu olisi täysin onnistunut, sanoituksesta pitäisi kuitenkin useammalla lukemisella löytyä kappaleen hienoisempia nyansseja, mutta niitä en kokenut löytäneeni.
Määränpäässä minua ihmetyttivät pitkälti samat asiat kuin szigetiäkin. Sadan vuoden työ ei olisi haitannut niin paljon, ellei se olisi vaikuttanut niin keinotekoisesti alkuperäisestä lainatulta; ikään kuin jotakin alkuperäisistä sanoista olisi ollut pakko käyttää käännöksessäkin. Baari oli sanana lievä tyylirikko mutta simpukka ei haitannut samalla tapaa kuin sanoituksessa 8. Ehdottomasti ilahduttavin ilmaus oli tuulensuojan löytyminen miehen harteitten takaa.
Yksin- ja
Pyrstötähti-sanoitusten sijoitukset hännille jätti jo hyvin pitkälti sanoitustekniikka (ml. huolitelluus ja tekstin rakenne; Yksin ei ole laulettavuudeltaan ongelmallinen mutta laulettavuus on saavutettu suurella määrällä täytesanoja, jopa kokonaisella täyterivillä, jonka Metsis mainitsikin). Kummankaan sisällöstä en löytänyt sellaista erinomaisuutta, joka olisi oikeuttanut nostamaan sijoitusta tekniikan mukaisesta. Yksin veti näistä niin teknisesti kuin sisällöllisestikin pitemmän korren.
sziget kirjoitti:7. JÄÄTKÖ SUOTTA?
”Aisti kosteutein” - tsiisus mitä pehmopornoa. Tai hetkinen, mitä tuo otsikko ajaa takaa? Sehän on ymmärrettävissä vain suohon viittaavana sanaleikkinä. Kertoja on turvebriketti, jolla lämmitetään sauna. ”Mä löysin taivaan” tarkoittaa, että palaessaan hän kohoaa savupiipun kautta taivaalle. Kun turve valjastetaan polttoaineeksi, jäämme kaikki suotta.
Melkein. Tämä on sanoituksesta ehkä loogisempikin tulkinta kuin mielessäni ollut. Sanoitukseni kertoja on Siperian "iki"routainen suo ja siihen sitoutunut metaani, joka roudan sulaessa vapautuu ilmakehään ja aiheuttaa ilmastonmuutoksen kiihtymistä. Siksi "napojemme hehku on tuskaisaa", napajäät sulavat ja lopulta kuolemme kaikki. Niin, otsikon ensimmäinenkin sana on luonnollisesti sanaleikki. Otsikon ongelmakohta on tietenkin siinä, etteivät ne suot sieltä Siperiasta mihinkään ole katoamassa, mutta menköön taiteellisen vapauden piikkiin.
Sauna on vain allegoriana kuvaamassa ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Kasvihuonetta en halunnut tähän tarkoitukseen käyttää.
Olen kolunnut käännöskisoissa aihepiirin niin loppuun, että tämä sanoitus oli jo siksikin naamioitava joksikin muuksi. Hyvä, että ainakin joku lähti etsimään kertojaksi muuta kuin ihmistä.