![Suurta draamaa :draamaa:](./images/smilies/draamaa.gif)
No höh ! Ei saisi tehdä niin hyviä käännöksiä, että arvostelija haluaisi antaa saman ykkössijoituksen kaikille
Eiku Kaan
Mielenkiintoa herättävä otsikointi siltä osin, että herättää epäilemään, mahtaako luvassa olla sanaleikittelyä ”eiku kaan… ei kukaan”-tyyliin. Muutoin en voi sanoa pitäväni otsikoinnista ja viime sekuntien hetkellä ajattelin mieltymystäni otsikointiinsa ja siitä sijoitus.
Hmm…ainakaan ihan vaan lukemalla ei jotenkin nappaa. Tämän laulettavuus oli tosi sujuvaa, vaikken kummempaa ongelmaa kokenut kanssakisaajiensa laulettavuudessakaan. Tämä teksti nousee omalle draamatasolleen alkuperäismusiikin kanssa. Tuskaa nousee käsinkosketeltavaksi, vaikken kyllä edelleenkään oikein ymmärrä kenen suulla tässä lauletaan.
Unohtaa mut saat
Perinteinen, mutta moitteeton otsikointi.
Selkeästi sellainen teksti, jollaiseen oisin itsekin omassanikin käännöksessä pyrkinyt. Sitä nimenomaista draamantäytteistä tuskaa, jota löytyy alkuperäisviisustakin. Moitteeton laulettavuus. Tekstin teema on ehkä aavistuksen liian arkinen tähän draamapaukkuun tai sitten vaan sen arkisempi elementti korostuu vesiteemaisten kanssakisaajiensa seurassa.
Tuomitut
Aavistuksen draamantäyteisempi otsikointi kuin kisan toiseksi parhaimmaksi otsikoinniksi kokemassani kanssakisaajatekstissä.
Hyvää parempi teksti. Lauleskeluosuus sujui ongelmitta. Ei mainittavaa sen enempää positiivis-kuin negatiivismielessä.
Mitä pidempään teksteihin paneuduin, sitä enemmän tämä alkoi menettää otettaan silmissäni. Vesiteema kyllä kohdallaan ja linkittyy alkuperäisviisuun, onnistunutta draamantayteistä tuskaa, mutta jokin tässä haaksirikkoutuneeseen mieheen lankeamisteemassa tökkii. En löytänyt aiheesta sitä suruntäyteistä tuskaa, jota kääntäjä selvästikin haki.
Neito Ahtolan
Anitraan vie ajatus… ja sitä kautta otsikointi on kyllä jotenkin turhan etäisen oloinen, kun muistaa, ettei alkuperäisartisti ainakaan ulkoisesti luo mielleyhtymiä missi-Anitraan.
Tosiaan, Anitralla viitataankin kreikan mytologian tms. vesiaiheisiin nimiin. Siten siis onnistunut ote alkuperäisviisuun. Draamaa ja surua rivien täydeltä. Kieltämättä huvitutti, miten ”Ahtola”a lauleskellessa ensitavunsa paikkeilla assosioiduin sanaan ”ahteri”. Laulettavuus ok, ei mainittavia ongelmia.
Pari sanaa loppuhupennukseksi...Tämä alkuperäisviisu pulpautti pinnalle erään tapahtuman, joka on tavallaan kuin tehty tämän viisun käännöstekstiksi...
tyttären ristiäisissä, hänen kastekulhoonsa oli kiinnitetty kaivertaen nimikoitu hopealaatta. Siinä illemmalla, kun kastevesi oli vielä paikallaan, vieraat kotiutuneet ja laittelimme kotia kuntoon ristiäisten jäljiltä, kuului plumpsahdus. Kävi ilmi, että mainittu laatta oli irronnut ja lojui kastekulhon pohjalla. En tiedä, mutta kyllä vaan iski tosi epämiellyttävä fiilis, kun siinä tuijotin kastevedessään kulhon pohjalla olevaa tyttären nimilaattaa . En nyt sentään ihan traumaa voi sanoa saaneeni, mutta mark my words... jos koskaan tytär kuolee tai joutuu hengenvaaraan siten, että siihen liittyy vesiteema, niin ihan taatusti kiroan tuon nimilaatan putoamisepisodin. Ja tästä ajatuksesta yritin tehdä tälle biisille käännöstäni. Mutta ei, en lopulta vaan pystynyt eläytymään edes käännöskisailun nimissä niihin fiiliksiin, joita mahtaisin tuntea, jos ihan oikeasti "menettäisin tyttäreni vedelle". Ai niin, se nimilaatta roikkuu kastekulhossa, mutta jälkikäteen tehtyine kiinnikkeineen.