Olen pettynyt.
Ei se kertosäkeistö nyt sentään noin vaikea ollut. Säkeenlopuissa on selvät kaksitavuiset riimit: vii-a, sii-a, mii-a ja sii-a. Suomesta vastaavia vokaaliyhtymiä ei löydy, joten tavunrajalle on lisättävä jokin konsonantti, esim. viina, piina, liina ja miina. Homma helpottuu, jos nelinkertaisen riimin vaihtaa kahteen riimipariin.
Kärkikaksikko erottui teknisin perustein.
Muiden väliset sijoitukset olivat enemmän makuasia. Syynäsin täikammalla kertsin säkeenloppujen ja otsikkofraasin käännösvastineita. Hyvä toistuva fraasi oli käännöksissä 4, 5 ja 6, kelvollinen käännöksessä 1. Säkeenloppujen -iia-ongelma oli ratkaistu kiitettävästi vain käännöksessä 4 ja siedettävästi muutamassa muussa.
1. Elämä voittaa
Elämä-sanan tavut ovat turhan lyhyitä (vrt. Eerastu pendo), muuten hyvä ydinfraasi. Säkeenlopuissa (tunnustuk
sia, suudel
mia ym.) venytetään i:tä niin maan perusteellisesti. Tyylikeinona voisin tämän hyväksyä. Samanlainen säkeenlopun venytys on Leevi and the Leavingsin biisin Laineen Pia säkeistöissä: ”Laineen Pia / Ei meistä koskaan tullut aikuisia” jne. Ihan nätti eronjälkeiskäännös, paitsi lopetus on heikko. Painoissa ja tavunpituuksissa on ongelmia siellä täällä.
2. Taistelu alitajunnassani
Laulussa olevat toistot kannattaisi yleensä hyödyntää. Säkeenlopuissa -iian paikalla -aan, -oon, -een. Säkeet muodostavat riimipareja ja loppuvat pitkään vokaaliin (paitsi ”olen”), lyhyt lopputavu on jätetty pois. Haluaisin suosia omaperäisyyttä, mutta tässä on ongelmia. Kerronta ei ole kovin hiottua, tyhjäkäyntiä ja epäselvyyttä tunkee mukaan. Miten minä vapautuu lahkosta, mitä tarkoittaa ”jos pään avaan”? Alitajunnan roolikaan ei oikein auennut. Tarina puskee eteenpäin biisistä paljonkaan välittämättä.
3. Vuoristolainen
Kännykkä voi herättää unesta. Kaupungeissa on kaikenlaisia hämäriä luolia. Säe ”Kenties vuokses uin allikkoon” (vrt. ojasta allikkoon) tarkoittanee, että uniensa ulpukkaa etsiessään kertoja on ajanut tai ajaa itsensä vain entistä kurjempaan asemaan.
4. Tytöistä tykkään
Pioista ja Piioista puheen ollen... Käytin itse Piiaa Kreikka-käännöksessäni Kustaa ja Piia. Ketään Riiaa en tunne, onko se joku väännös Mariiasta? Diggarin Israel 03 -käännöksessä Lemmenpulmia pyöriteltiin naisennimiä ehkä hauskemmin ja luovemmin. Tässä epäluuloinen voi aistia pottuilua laulun esittäjän suuntaan. Jäätelövertaus on kyllä riemastuttava. Tekninen moitteettomuus näkyy pisteissä.
5. Ruostuva naula
Avaussäkeistö on loistava. Sanan naulas s:ää on vaikea mieltää omistusliitteeksi, kun naulaa ei ole kunnolla pohjustettu edellä. En ymmärrä, ellei joku selitä, mutta kokonaisuus vaikuttaa ajatellulta. Soittimella ja ihmisellä on kaula, ja viulun vinguttelu ja kituva suhde muistuttavat kai jotenkin toisiaan. Hyvä ettei harpuksi nimitellä. Kyljessäin-sanan loppudiftongin venytys on viheliäistä vingutusta korvissani. Muuten laulettavuus parempi kuin useimmissa muissa.
6. Enhän tee liikaa?
Hankalia sanapainoja on melkein jokaisessa säkeessä. Eräs tavallinen virhe on, että säkeen loppuun pannaan kaksi kaksitavuista, vaikka paino on viimeisellä tavulla (esim. parte di
me / ruusun os
tin). Kertsissä -iian paikalla lemmen, shampanjaa, miehuutta, runoutta. Ei tämä siis ainakaan riimeillään loista. Otsikko on ok, tuli mieleen jokin Metsiksen käännös, jossa mies yritti liikaa. Tunnelma äitelä biisiin sopivasti. Mansikat con creman tavuja en saanut osumaan, ja säe ”Kun huumasit sä miehuutta” on tosiaan ”uutta runoutta”, ehkä liiankin uutta minulle.
7. Yhdessä
Yleensä pidän toistojen eliminointia puutteena, jopa huijauksena. Poikkeuksiakin löytyy. Pidin tästä arkipäivän kuvauksesta luettuna. Musiikin kanssa rytmi sekosi TV-mainokset ja uutiset -säkeissä. Kertsin alun säkeenloppuihin oli uskallettu ottaa venytetty -siia kuten käännöksessä 1, mutta sen jatkoksi tarjotaan jälleen yksitavuisia, pyh. Toisaalta pahimmissa kilpailijoissakin oli teknisiä puutteita. Pisteitä sisällöstä.
8. Elän unelmaa
Otsikkofraasi ei toimi, paino menee rasittavasti väärälle tavulle. Toisaalta se oli käännöksen ainoa vakava tekninen vika. Säkeenlopuissa aika, taika, astelemme, alttarille. Ai-diftongin venytys onnistuu, -emme ja -ille menevät jotenkuten. Aloitus on kiinnostusta herättävä vuosilukuineen, jatko osoittautuu ohkaiseksi. Häätunnelmia kuten Sagapon Puola-käännöksessä eikä paljon muuta. No ehkä kuitenkin sopii tähän lällyiskelmään.