Viisukuppila

Tuntuu siltä, että semifinaalista on helpompi nykyisellä menetelmällä ponnistaa voittajaksi kuin suoraan finaalista. Tämä on ihan mutu-tuntumaa, enkä nyt jaksanut tarkistaa tilastoja. Kuitenkin alkuperäisten EBU-maiden menestys on ollut viime vuosina horjuvaa, joka voisi osaltaan selittyä sillä, että semi-finaalin läpikäyneet maat ovat jo kuulijoille ja katsojille tutumpia. Tästä voi vetää kaksi tulevaisuuden näkymää.

1) Semifinaaliin sävellettävät kappaleet tehdään erityyppisiksi, koska oletettavasti keskivertokuulija/äänestäjä ehtii vähän makustella kappaletta ennen finaalia. Finaalikappaleen taas täytyy sytyttä kolmessa minuutissa.

2) Alkuperäiset EBU-maat ymmärtävät yskän, josta seuraa sääntömuutos. Ainoa järkevä sääntömuutos voisi olla sellainen, että 12 edellisen vuoden parasta selviävät suoraan finaaliin ja seuraavan vuoden semissä valitaan loput 12.


Mutta kommentoikaapas te, joilla on enemmän asiantuntemusta

Tullaankohan joskus tilanteeseen, jossa mikään maa ei menisi suoraan finaaliin, vaan kaikkien olisi tultava semifinaalin kautta? Semifinaaleja voisi olla kaksi (toki minun puolestani vaikka kolmekin), ja tällä tavoin kappaleet olisivat samanarvoisissa lähtöasetelmissa.

En jaksa uskoa, että säveltäjät ja kansallisten karsintojen valitsijat (kuten nyt vaikkapa puhelinäänestäjät) osaisivat taktikoida niin taitavasti, että valitsisivat semifinaaliin joutuvaksi edustussävelmäksi juuri sellaisen kappaleen joka avautuisi vasta toisella kuulemalla  Olisihan siinä se riski, että se ei pääsisi semifinaalista lainkaan finaaliin 

Nyt käytiin neljännet kaksivaiheiset euroviisut ja kolmessa niistä voittaja on löytynyt semifinaalin kautta finaaliin nousseista kappaleista. Suoria johtopäätöksiä ei kannata siitä siis tehdä, vaikka kyllähän merkkejä siitäkin että semifinaalin kautta finaaliin nousseet biisit sijoittuvat herkemmin kärkeen... Mutta sitten ne maat ovatkin seuraavana vuonna suoraan finaalissa  Toisaalta nytkin kakkonen ja kolmonen olivat suoria finalisteja.

Mutta eikös EBU:n suunnitelmiin kuulu kahden semifinaalin systeemi, joka otettaisiin käyttöön vuonna 2009? Silloin vain edellisvuoden voittaja pääsisi suoraan finaaliin... Mutta siinäkin on edelleen mutkia matkassa, kuten esim. isot rahoittajamaat...

kyllä semeistä vaan löytyvät ne parhaat kappaleet, taas kerran.... sen takia en jäänyt enää finaalia seuraamaan paikan päälle (joku kyl tarjos ennakkoon lippua mutta...) alkoi tuo yleinen hälinä jo rasittamaan.....

Piti oikein laskeskella, että mitenkäs ne automaattiset finalistit ovat sitten sijoittuneet suhteessa semifinalisteihin. Vuosina 2004-07 kilpailleista 154 kappaleesta 56 eli 36,4 % on ollut suoraan finaalissa. Niinpä "Top k" -sijojen kappaleista, valittiinpa k:ksi mikä tahansa (pienehkö) luku, pitäisi noin 36,4 % olla automaattisia finalisteja. Katsotaanpa.

Alla viidentoista kärkeen sijoittuneiden automaattisten finalistien sijoitusjakauma. Kumulatiivinen lukema kertoo, kuinka moni automaattinen finalisti on sijoittunut kyseiselle sijalle tai korkeammalle. Prosenttiosuus on automaattisten finalistien osuus kyseiselle sijalle tai korkeammalle sijoittuneista kappaleista. Esim. kärkinelikossa on neljässä vuodessa nähty 4*4 = 16 kappaletta, joista 6 oli automaattisia finalisteja, joten tutkittava osuus on 6/16 = 37,5 %.

sijalkmkumul.osuus
1.1125,0 %
2.2337,5 %
3.1433,3 %
4.2637,5 %
5.0630,0 %
6.1729,2 %
7.2932,1 %
8.21134,4 %
9.11233,3 %
10.11332,5 %
11.21534,1 %
12.01531,3 %
13.31834,6 %
14.22035,7 %
15.32338,3 %

Kaikki prosenttiosuudet ovat verrattain lähellä 36,4:ää, osa jopa niukasti sen yli. Selvimmin odotusarvon alle jäävät voittojen ja kärkikuusikon sijojen lukumäärä. Mutta jäävätkö merkitsevästi? Sitäkin voidaan tarkastella.

Jos voittaja olisi valittu kaikkien osallistujamaiden joukosta puhtaasti arpomalla, olisimme nähneet vuosina 2004-07 automaattisia finalisteja voittajina:
0 kertaa todennäköisyydellä 16,2 %
1 kerran todennäköisyydellä 37,4 %
2 kertaa todennäköisyydellä 32,3 %
3 kertaa todennäköisyydellä 12,3 %
4 kertaa todennäköisyydellä 1,8 %.

Olemme siis olleet todistamassa todennäköisintä mahdollista tulosta. Hui.

Automaattisten finalistien kärkikuusikon sijojen lukumäärän kohdalla vastaavat todennäköisyydet ovat:
0: 0,001 %
1: 0,011 % (kumul. 0,012 %)
2: 0,092 % (kumul. 0,104 %)
3: 0,466 % (kumul. 0,570 %)
4: 1,640 % (kumul. 2,210 %)
5: 4,274 % (kumul. 6,484 %)
6: 8,578 % (kumul. 15,062 %)
7: 13,584 % (kumul. 28,646 %)
8: 17,271 % (kumul. 45,917 %)
9: 17,846 % (kumul. 63,763 %)
10: 15,109 % (kumul. 78,872 %)
11: 10,536 % (kumul. 89,408 %)
12: 6,071 % (kumul. 95,479 %)
13: 2,892 % (kumul. 98,371 %)
14: 1,138 % (kumul. 99,509 %)
15: 0,368 % (kumul. 99,877 %)
16: 0,098 % (kumul. 99,975 %)
17: 0,021 % (kumul. 99,996 %)
18: 0,003 % (kumul. 99,999 %)
19-24: 0,001 % (kumul. 100 %)

Tässä ei ihan todennäköisimpään tulokseen ole osuttu mutta eipä automaattisten finalistien suoriutuminen tässäkään suhteessa tilastollisesti merkitsevä ole.

Tämä ei tarkoita, etteikö semifinalisteilla saata olla oikeastikin etua. Näissä laskuissahan oletuksena on esimerkiksi se, että semifinalistit ja automaattiset finalistit ovat keskimäärin yhtä hyviä. Tämän oletuksen ei tarvitse pitää paikkaansa edes yleisesti eikä tässä otoksessa erityisesti. Jos automaattiset finalistit ovat esimerkiksi olleet jonkin verran parempia mutta menestyneet silti hieman huonommin, tuloksissa on harhaa. Vaan mistäpä sellaisen "paremmuuden" sitten näkisi.

Kiitos kun viitsit laskea tämän mieltäni pitkään kaihertaneen kysymyksen auki, Timoteus!

Olen ajatellut, että semifinaalin kautta kannattaa koikkelehtia finaaliin, koska ne telkkarinkatsojat jotka eivät ole kiinnostuneet kuuntelemaan ja katselemaan viisuja etukäteen saavat silloin toistoa. Ja ihminenhän tutkitusti tykkää kappaleista, jotka on kuullut ennenkin. Lisäksi ihmiset pitävät siitä että saavat kannustaa jotakuta vaikeuksista voittoon. Olen ajatellut, että olisi luonnollista pysyä uskollisena torstain suosikille lauantainakin.

Mutta täytyy ottaa huomioon, että läheskään kaikki eivät katso semifinaalia, saati äänestä siinä.