Viisukuppila

Rita Lovely & the Soultwisters - November Touch

säv. Panu Syrjänen, Leevi Leppänen, Riitta Keränen san. Panu Syrjänen, Leevi Leppänen, Riitta Keränen sov. Panu Syrjänen, Leevi Leppänen, Riitta Keränen Rita Lovely & The Soultwisters: Rita Lovely, Panu Syrjänen, Leevi Leppänen, Luumu Kaikkonen, Mikko Vuorela

http://areena.yle.fi/audio/1319804903685

Ei ole koskaan tämä musiikkityyli iskenyt, eikä iske nytkään. Tulee mieleen vain joku savuinen kapakka, ei Uuden musiikin kilpailu.

Mulla tuli sellaset Grace Jones fibat tästä ja sehän ei ole ollenkaan huono asia.

Tönkköenkku

Tönkköenkku haittasi muakin.

Hauska nimi artistilla, mutta muu ei säväyttänyt

Minä ihan pidän tästä. Melodia on hitusesti heikko, mutta sovistus ja tunnelma minuun vetoavia. Myös laulajan ääni sopii kuvaan. Kokonaisuus on hyvä! ***

Vaikka melodia onkin tylsä, se pyörii ympyrää kuin hyrrä ja vetäisee hypnoottisesti imuunsa. Tykkään ja kuuntelisin, mutta ei Bakuun voida lähteä marraskuuteemalla.

Tulin tästä vain vihaiseksi, yksi.

Ensireaktio: Tökköenkkua ei kai minun tilanteessani oleva saa haukkua, mutta onpa muutenkin niin tylsää ja pitkästyttävää. Lähinnä ärsyttää. Heikot kaksi.

Kauheasti yritystä, joka ei tavoita maaliaan.

Toivottavasti nämä voittavat ja esiintyvät semifinaalissa välittömästi Ruotsin karsinnan voittaneen Septemberin jälkeen. Tai ehkä Italiassa voitaisiin valita yhtye, jonka nimi olisi Ottobre.

Ihan mukavaa kuunneltavaa, kolme.

Rousku kirjoitti:Kauheasti yritystä, joka ei tavoita maaliaan.

Joo, niin on kunnianhimoinen että ... jos kaikki Bond-biisit viettäis ryhmäseksisession pikkupaikkakunnan big band primadonnan kanssa niin niiden ihmelapsi voisi kuulostaa vähän tältä.

E. ja tämä ei ollut pelkästään negatiivinen komentti - tämä kuitenkin poikkeaa edes vähän kumppaneistaan tunnelmiensa ja mahtipontisuutensa suhteen.

Toimii kyllä, mutta tuskin ihan kisoissa sentään.

Jónsì kirjoitti:Toivottavasti nämä voittavat ja esiintyvät semifinaalissa välittömästi Ruotsin karsinnan voittaneen Septemberin jälkeen. Tai ehkä Italiassa voitaisiin valita yhtye, jonka nimi olisi Ottobre.

Äh, ei kiitos.

**

Mun mielestä tässä on jotain tosi kiehtovaa. Tulee kyllä tosi vahvat James Bond -tunnarivibat. Kolme tähteä.

Tämä on sellainen vaikea biisi, joka ei iske välttämättä heti ekalla kuuntelukerralla tai sitten ei iske koskaan.

Tämä on aivan mahtava! Tämän lähemmäksi heavya raati ei näköjään taipunut, mutta kertakaikkisen mahtavan pompöösiä ja hieman outoa settiä. Kirahvi, Pernilla ja tämä, aion seurata jatkossakin, kävi miten kävi.

Ei tällaista! Äläkä nainen huuda! Mua rupesi lähinnä ahdistamaan tämä kappa... Kaksi tähteä.

Ritalla on ihan mahtava ääni! Ei oo kuulkaas Shirley Basseykaan kaukana! Biisi voisi säveleltään olla parempikin, mutta sovitus on mukavan mystinen ja dramaattinenkin. Mä en edes huomannut mitään tönkköenglantia, vaan selkeästi lausuttua Oxfordin englantia, kuin Shirley Bassey konsanaan. Pienet Grace Jones ja James Bond assosiaatiot tuovat vain plussaa. Yli kolmosen muttei ihan neljää... Kolme ja puoli tähteä siis.

Kertseissä Ritan ääni raikaa upeasti, mutta A-osissa jotenkin ärsyttää. Grace Jonesilla on sentään eri sävyjä laulaessaan. Kappale on teatraalinen, mutta samalla tylsä. Jos Silkkejä ja luoteja-sarjasta tehdään joskus suomalaisversio, niin tää voisi olla sen teemabiisi.

Ensireaktio: Vaikeaa soul-jazzia. Tönkköenkku lässäyttää entisestään tätä zipaletta. Ei tämä Eurooppassa vetoa. Joo ei.

Tosi ahdistava kappale. Melkein piti lopettaa kesken. Yksi tähti.

Tämä on kiehtova, sumuinen ja synkkä - siis kuin marraskuu. Saattaa nousta neljäänkin, mutta nyt aluksi keskiverrot kolme.

Mun on pakko nostaa tää kolmesta viiteen. Loistava kappale!

Ei yhtään iske ei vaan pysty kuunteleen kunnolla loppuun asti yksi tähti