Liian kaunis kisa
Päätin jo Puolan valitessa edustajakseen edellisvuotisen kappaleen haalistuneen jäljitelmän, että myös käännökseni olisi oleva kuin vanha, nahistunut lehmän ja nauriin risteymä. Kauden aikana minulle lisäksi kehittyi sisäinen tarve purkaa käännösurautumista parodioimalla itseäni, sillä jo jonkin aikaa on tuntunut, että siinä missä alkukaudesta sain viikosta toiseen uusia hyviä ideoita, viime kuukausina parhaat käännökseni ovat olleet lähinnä vanhojen toisintoja.
Tämän kisan tullen havaitsin tilaisuuden avautuneen toteuttaa samanaikaisesti molemmat em. aikeet. Mikä parasta, myös muut osallistujat olivat päättäneet parodioida minua, sillä mikä muukaan selittäisi, että kaikissa kilpailukäännöksissä alkutekstin sisäistä vahvuutta korostava sanoma oli vaihtunut kylmyyteen ja kuolemaan?
Näin ollen, Sue Ellen, jaan myös arvioni käännösten ufopoleemisuuden mukaisesti.
- - -
1. Jääsankari
Heti ensimmäisenä saammekin käsittelyyn mittatikun itsensä. Onnistuin mielestäni änkemään esimerkillisen määrän kaikkia mahdollisia henkilökohtaisia kliseitäni samaan tekstiin. Sankari nousee, taistelee ja kaatuu. Kansa on tyhmä ja sää kylmä. Tarkemmin määrittelemättömät varjot uhkaavat, liekö suorastaan
yö tulossa?
2. Kevään morsian
Nietos, kalmisto, kalterit ja kaiken huipuksi vielä morsian!
Ei voi mitään, tämähän on melkein aidompi kuin Aito™. Upea teos. Millä tahansa mittarilla mitattuna, siis. Ainoa uskottavuusmiinus tulee onnellisesta lopusta
3. Tähän minä jään
Yleensä jos ottaa enemmän, tulee lämpimämpi, mutta toisaalta jos tunne on jo valmiiksi paha, ehkei sittenkään kannata enää ottaa
Erityispisteitä tulee yön loputtomuudesta ja siitä, että hangen sulamisesta huolimatta vesi pysyy keväälläkin viileänä
4. Katoavainen
Suoraan asiaan: hautajaiset heti ensimmäisessä säkeessä. Niin sitä pitää! Säästä ei juurikaan puhuta, mutta kenties poutasää vaihtuu nimenomaan lumisateeseen? Kertosäkeen ensimmäinen rivi on ajatuksena erityisen onnistunut ja ajatuksia herättävä
5. Usvan takaiseen
Ihana tämäkin
Abstraktiossa löytyy vaikka muille jakaa, kylmyyttä ja kuolemaa unohtamatta. Uskottavuusongelma syntyy tällä kertaa avun saamisesta väliosassa ja kertosäkeessäkin on lohtua vähän turhan paljon