1. Myrsky
Myrskyisä aihe, yllätyksetön toteutus. Kerronta on melko sujuvaa. "Suojamme kaatuu päällemme" on vähän kömpelö (kaksi kertaa -mme), ja rivillä 19 on turha ne-pronomini. Alussa huonoja tavunpituuksia, myöhemmin muitakin teknisiä ongelmia. Jotenkin luettelomainen vaikutelma, ei jättänyt paljon purtavaa.
2. Lätkähurmio
Rousku mukana, jee.
![Good Enough :peukku:](./images/smilies/peukku.gif)
Aihevalinnan ja murteen yhteisvaikutus oli pysäyttävä. Lopussa yllätys: katsoja muuttuu pelaajaksi, tai ehkä hän vain eläytyy liikaa, tuloksena kuitenkin kylmä kääre. Parempi laulettavuus toisi enemmän pisteitä. Sattuman oikusta olen tehnyt itsekin peräti kaksi lätkäaiheista käännöstä, vaikken ole lätkäfani. Jos olisin, kannattaisin Lukkoa. - P.S. Arvioni ja myös omat käännökseni perustuvat aina biisin laulettuun asuun. En siis arvostele sitä, kuinka huonosti alkuteksti istuu musiikkiin ja istuisiko käännös ehkä paremmin. Tavujen määrä voi joskus olla hiukan epäselvä, ja jos yksi tavu venytetään usealle nuotille, kääntäjän ei tarvitse tehdä samoin, mutta muuten laulusuoritus sanelee käsitykseni laulettavuudesta.
4. Autat maailmaa
Joitakin huonoja sanapainoja ("Au
tat maailmaa"), muuten laulettavuus hyvä. Vähän kuin lyötäisiin ilosanoma läskiksi. Vinoillaanko kappaleelle vain maailmanparantajille, paha sanoa. Fiilis tulee siitä, ettei kertoja sanallakaan vihjaa, mitä auttajat tekevät ja miten maailma muka voidaan pelastaa. En tiedä, miten suhtautua. Toisaalta hyvin kirjoitettu, rakennekin looginen. "Sotilaat työtä vain kärkkyy" - ehkä näin.
5. Kanna mun vaatteet
Oudompoo otsikkoo. "Uit vääryyteen" kuulosti aidolta nkorpilta. Sisältö vielä herkullisempi kuin otsikko. Ohitin "kertoja on Jumala" -tulkinnan nopeasti, koska tavallinen isä-poika-asetelma ja sairaita muotoja saava oman katoamisen kieltäminen ovat tarpeeksi kiinnostavaa materiaalia. Isä "valtuuttaa" (painostaa, pakottaa) pojan jatkamaan omaa moralistin projektiaan. Pojanryökäle onkin uppiniskainen, varsinainen Juudaan pappi. Kertojaa ironisoiva teksti sopisi oikein hyvin juuri tähän musiikkiin.
6. Tuhannet tuopit
Aloitus on tehokas, herättää kiinnostuksen. Minä arvostelee tuoppien turruttamaa sinää, joka antaa toisten viedä rahansa ja elämänsäkin. Tekniikka heikompi kuin tarina, paljon pieniä virheitä. Heikoin on mielestäni kertsin alku "Tuskinpa syökset milloinkaan / Planeetan pois radaltaan". Tuskin-sana on latistava lievennys, ja kielikuvaa pidin outona: planeetan suistuminen radaltaan tappaisi kaikki. Parempi kun juo kaljaansa vain.
7. En enää usko
"Armahtakaa, oon kusessa" on mahtava säe.
![ROFL :rofl:](./images/smilies/rofl.gif)
Teksti ylittää otsikkonsa. Ahdistus, uskon menetys ja tyhjät ruokakaapit heräävät eloon. Tavujen pituudet ovat valitettavan vääriä, niihin kannattaa keskittyä tarkemmin. Mutta tavumäärät ja sanapainot napsahtelevat kohdilleen, sekin on jo paljon.
8. Löylyn henki
Kas, tässä on nyt se löylykisakäännös, joka oma Romaniani ei ollut, vaikka Timoteus sellaista ounasteli. Tekstissä on energiaa, hyvä, mutta en tavoittanut tekijän pointtia. Otsikon henki on minulle outo olio, eikä sanoitus tehnyt sitä tutummaksi. Miksi sen halutaan tappavan saunojat, ja kuka sitä haluaa? Kyläkauppias Keskinenkö, joka lupasi järjestää uudet löylykisat ensi vuonna, jos muut mamoilevat?
9. Veli
Tekijä on hyvällä tiellä, aihe sopii biisiin, mutta kieli ja tarinan kehittely ontuvat hiukan. - Kieli:
kokemaa (r. 2) vaatisi omistusliitteen (-ni). Kertsissä on mielestäni kolme sanaa, jotka eivät ilmaise sitä mitä niillä yritetään ilmaista:
lietsoi (kertoivat? sepittivät? keksivät lisää? tehtailivat?),
lauseitaan (valheitaan? teeskentelyään? satujaan?) ja
huomataan (löydetään?). Tekijän oma selitys, että läpinäkyviä ja yliampuvia valheita voidaan lietsoa, ei vakuuttanut minua. Siis että huonoa valhetta pitää lietsoa, jotta se kestäisi eikä sammuisi kuin huonosti tehty nuotio? Yleensä lietsotaan reaktioita muissa ihmisissä: kapinaa, taistelutahtoa jne. Omia valheita ei tarvitse lietsoa, niitä vain keksitään, lauotaan julki ja tarvittaessa paikataan uusilla valheilla.
Korostus osuu joskus väärälle sanalle, kuten Rousku huomasi edellä. Bongasin
pelkät rivillä 17 ja
mun veljen rivillä 29 (tietysti hänen veljensä, kenen muunkaan?). - Kerronta: "yksin maailmaan" (r. 5) tuntui lievästi liioitellulta, on kai hänen elämässään muutakin kuin kadonnut veli? Mietin myös vanhempien motiiveja. Jos veli on ryhtynyt vaikka terroristiksi, huumediileriksi tai pornotähdeksi, valehtelussa voisi olla jotain järkeä. Vähän tuntui, että valehtelu jäi tyhjän päälle, mutta tämän voi epäilemättä kokea toisinkin (vrt. Rousku).
10. Yö
Jäädä-verbi on ikävässä paikassa kertsin lopussa, kun juuri on todettu, että nyt sinä on lähtenyt. Muuten kaikki näyttää siistiltä, yksitavuisia käytetty siellä missä täytyy, kerronta etenee, A-osat eroavat toisistaan riittävästi. Pientä ironiaa voi nähdä siinä, että kertoja itse myöntää, ettei saa mistään kiinni, kaipaa vain juotavaa, ja silti hän ei voi ymmärtää (r. 29), miksi toinen piti häntä nahjuksena ja lähti.
11. Kynsin ja hampain
Otsikkosanonta on vähän kulunut. Isompi ongelma on tarinan ylimalkaisuus: on kaatumista, taistelemista ja onneen ratsastamista ilman ainuttakaan konkreettista tilannetta, tapahtumaa tai yksityiskohtaa. Teksti jää silloin tyhjäksi rupatteluksi. Laulettavuutta on, ei siis toivoton yritys, mutta jos tekijä tuntee henkilönsä, hän voisi antaa myös lukijalle jotain mistä ottaa kiinni.
12. Yhden totuuden maa
Natsiaiheet ovat Timoteuksen vahvaa aluetta, eivät minun.
![MrGreen :mrgreen:](./images/smilies/mrgreen.gif)
Seurasin kyllä itsekin Ruotsin vaalitouhuja silmät ymmyrkäisinä. Puolueet ja media ilmoittivat kansalle, että ruotsidemokraatteja
ei saa äänestää, ja kun kansa ei totellut, kaikki puolueet vannoivat, että "natsipuolueen" kanssa ei tehdä yhteistyötä. Ruotsalaisin kriteerein minäkin olen kauhea rasisti-fasisti-natsi, koska kannatan sananvapautta ja vastustan mielipidevainoa. Jos virallinen totuus on totuus, sitä pitäisi pystyä puolustamaan ilman että toisinajattelijat leimataan natseiksi.
"Äänestit väärin, laskun saat" - Käännös putoaa ajankohtaisaiheen (Ruotsin vaalit) ja yleisemmän atmosfäärin haistelun (maahanmuutto, teeskentely, sensuuri missä tahansa, esim. Suomessa) välimaastoon. Tämä epäselvyys heikentää kritiikin purevuutta. Jos tarkoitus on piikitellä eurooppalaista tekopyhyyttä Ruotsin esimerkin kautta, se ei mielestäni täysin onnistu. En tiedä, oliko tarkoitus tämä vai jokin muu.
3. Lopun jälkeen
Rousku kirjoitti:Toista A-osaa (Ne työt jne.) en saa oikein luontevasti istutettua muuhun sisältöön.
Punainen lanka kulkee A-osien kautta lopetukseen: tylyt terät (A-osa 1), teilaaja ja uhri (A-osa 2), sähkötuoli (lopetus). Nämä viittaavat siihen, mitä ennen loppua tapahtui. Teilaaminen ei lopu, koska teilaaja voidaan koska tahansa vaihtaa uhrin paikalle. Se loppuu vasta kun töpseli vedetään seinästä ja kaikki loppuu.