1. Aallotar
Fouquén
Undine (1811) on riipaiseva kertomus aallottaresta, jolle ihmisen rakkaus voi antaa sielun, mutta sielun mukana tulee kyky tuntea tuskaa.
- Synti ja häpeä, että suomennosta 1911 ei koskaan julkaistu uudelleen. Englanniksi tarinan voi lukea
täällä (lyhennetty versio). Nerokas kirjailija-säveltäjä E.T.A. Hoffmann teki aiheesta 1814 oopperan, johon Fouqué laati libreton. Myöhemmistä muunnelmista pitää mainita Ingeborg Bachmannin novelli
Undine lähtee (kokoelmassa
Kolmaskymmenes vuosi, 1961), Neil Jordanin elokuva
Ondine (2009) ja Laura Marlingin laulu
Undine (2013).
Sanoitus ei seuraa Undinen tarinaa orjallisesti, miksi pitäisikään. Sielusta tulee varmaan 500 miinuspistettä, mutta olisi teennäistä jättää pois tarinan olennaisin osa. Tietäkää siis: normaalisti aallottarilla ei ole sielua.
2. Harmaa vallankumous
Viisupuntareihin perustuvan Vuoden harmaavarpunen -arvonimen voitti Itävalta. Espanja sijoittui toiseksi. Olikohan Raquelin kanariankeltainen asuvalinta vastalause harmauspuheille? Harkitsin itsekin väriteemaa, mutta se tuntui helpolta ja kuluneelta, koska minulta puuttui varpunen. Käännöksen alku vaikuttaa pelkältä irvailulta. Kertsi on varsin tarttuva ja yhtä optimistinen kuin alkuteksti, ou jee. Kokonaisuus on kevyt, jopa ultrakevyt, laiskuuttako vai hallittua harmautta? Rivillä 3 taisi olla yksi väärä sanapainokin.
3. Korrelaatti
Yritetään ehkä enemmän kuin edellisessä. Erottuvia kielikuvia, esim. avoimuus noutopöytänä. Aseiden aivastelu hipoo pellekomiikan rajaa, vaikka flunssakautta elämmekin. Kiinnostavuus kuitenkin säilyy. Jotenkin sanoitus korreloi alkuteoksen myönteisen sanoman kanssa. Viisastumista tapahtuu, hymy ei jää ilman vaikutusta, ja tukos piipussa pelottaa vähemmän kuin Kalašnikov täydessä terässä piippu otsassa.
4. Jäin jumiin historiaan
Onkohan valvoja osasyyllinen?
Käännä-ketjussa mainitsin tavujen sulautumisen laulettaessa ja tarkoitin, että kannattaa sanoittaa ja pisteyttää kuullun eikä luetun mukaan. Tässä toimitaan päinvastoin. Tomppa on joskus aiemmin kertonut sanoittavansa korvakuulolta. Tässä on vain se vaara, että esim. lyhyet toistuvat osat voivat jäädä huomaamatta, ja sanoittajaa on hyvä kunnioittaa sen verran, että lukee alkutekstin, vaikkei käyttäisikään sitä. Muuten on hyvä luottaa korviin. - Vaikka "sadan paunan prinssi" on tehokas alku, prinsessa, synkät maat ja historia eivät oikein heränneet eloon. Kielteinen nimifraasi tuntui ankealta, kun alkuteoksessa koko sen toiveikkuus tiivistyy juuri tuohon kertsin loppuun.
5. Malalan maailma
Onko yhteys siinä, että Malala Yousafzai sai turvan Britanniasta ja Brittein saarilla soitetaan säkkipilliä? No, sopiihan se paremmin kuin jodlaus tai bandoneon. Tekstissä on kökköyksiä. Miten esim. "luoti raakuuden" eroaa tavallisesta päähän ammutusta luodista? Tai lopetus: eihän Malala pane tyttöjä kouluun, hän on vain symbolinen hahmo, joka (toivottavasti) innostaa muita taisteluun. Tai kertsin 1. version loppu, jossa passiivinen 3. persoona sekoittaa merkitystä. Tietysti rakastamme Malalaa ja inhoamme fanaatikkoja, mutta hyvikset vs. pahikset -asetelman alleviivaus on latteaa. Hyvä silti, että joskus tartutaan aiheisiin, jotka viisuissa eivät ole edes mahdollisia, koska säännöt kieltävät politiikan. Mieleen tuli
Natalia (ISR 09), joka liittyi
Natalia Estemirovan murhaan. Ei parhaita käännöksiäni, mutta täytyi tehdä.