Da Capo
Puhutaanko tässä nyt animesta, nuottimerkinnästä vai suklaapatukasta?
Ilmeisesti nuoteista. Vähän hämärä kuva kyllä jäi, vaikka tunnelmallisesti tämä olikin erinomaisen jännittynyt. Paljon sanottiin, mutta mitä oikeastaan haluttiin sanoa? Miksi liitu lyö nenään? Kenen häitä vietetään, kertojan ja öisen muusanko? Toinen säkeistö on kokonaisuudessaan liian vaikea, enkä osaa edes esittää siitä kysymyksiä.
Takuulla hieno teos, mutta olisin tahtonut päästä siihen osalliseksi.
Toisella kuuntelukerralla kuvittelin päässeeni hieman paremmin osalliseksi näistä riemujuhlista ja sain kauniita mielikuvia parista makaamassa hotellihuoneen sängyllä ja jostain kuuluu vaimeaa kuorolaulantaa. Ei, en tiedä mistä tämäkin nyt tuli, mutta sanoitus nousee asteikollani, vaikken kaikkea vieläkään ymmärtänyt.
Nauru tappaa
Omani. Tällä kertaa ihan kokonaan.
Laulettavuus on ehkä vähän "huonoa", siis nykyisillä kriteereillä, mutta se johtuu ihan siitä, että halusin sanoa juuri nämä asiat, jotka myös lopulta sain sanotuksi.
Lippu liehumaan
"Missä liippu liehukaan, rummut pyytä seuramaan!"
Kuulostaa kauniilta vanhalta suomelta pyineen ja seuramaineen, mutta liippua en ymmärtänyt ja liehukaaninkin merkitys jäi vähän hämäräksi. Mitä ne ovat?
Okei, vitsi vitsinä. Muuten sanoitus oli mukavan konkreettinen ja suora, mutta totisesti kertsin tavupituudet olivat niin pielessä, että ne alkoivat kunnolla häiritsemään. Pidin suoruuden lisäksi sanoituksen ironiasta ja ylilyönneistä, ja näinkin tässä jonkinlaista sanoittamisen kypsyyttä. Siksi kertsi hämmentää kahta kauheammin. Noh, ehkä jokainen joskus kompastuu vähän laulettavuuksiin. Hyvä sanoitus, mutta uskon täältä löytyvän parempiakin.
Toinen kuuntelukerta sai ajattelemaan tämän "jonkun houkutuksen" tarkempaa olomuotoa? Onko kyseessä Jehovan todistajat vaiko kenties joku muu uskonnollinen seurue? Vai ihan kotoinen partio. En päässyt tästä ihan selvyyteen.
Liika on likaa // hups lukihäröilin
Olen liki sanaton, aivan upea sanoitus! Sopiva ripaus huumoria, sopivasti asiaa, liki täydellinen tekniikka ja muutenkaan tästä ei ole oikein mitään negatiivista sanottavaa. Aiheellisesti sopi törkeän hienosti musiikkivideoon, jossa ahdistunutta Roberto-parkaa lääpitään vaikka mistä suunnasta.
Ei toinen kuuntelukerta tätä mihinkään suuntaan heitellyt, kilpailun paras sanoitus. Pitäisikö neljännellä rivillä muuten olla "ne" eikä "na"?
Elämä korviin!
Jaa.
Olipas se nyt sitten semmoinen. En oikein keksi tästä mitään sanottavaa, oliko se nyt liian perus vai mitä? Sanailu oli rikasta, mutta sitä "seuraavaa tasoa" ei tuntunut löytyvän. Mitä tällä haluttiin sanoa? Oliko taustalla jotakin muuta kuin konkreettista torviin puhallusta? Jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, enkä tiedä olenko lopulta vastauksista niin kiinnostunutkaan. Ainakaan jos niitä pitää työllä ja tuskalla hankkia.
Toinen kuuntelukerta sai ihmetyksen valtaan. Mikä ihme sanoituksessa on se osa mikä saa minut tätä vieroksumaan? En vain ymmärrä: sanailu on hyvää, tekniikka hyvää, mikä mättää? Ehkä se on se, kun lukijalle ei anneta lainkaan konkreettista lankaa. Ei, en pidä.
Raateleva rakkaus
Millainen on kyyn tavoin elehtivä joki? Kuulostaa eksoottiselta ja kiehtovalta.
Sanoitus oli mukavan alkuperäisuskollinen, ja tästä välittyi sellainen välitön läheisyys, johon liki jokaisen on helppoa samaistua. Kertosäe on sanoituksen huonoin osuus, sekä tekstin että tekniikan osalta. Pilleri-killeri-trilleri tuntui jotenkin teennäiseltä, eikä tavupituudetkaan silmiä hivelleet. Säkeistöt olivat hyviä, kauniita ja herkkiä. Pidin niistä paljon, ja ne nostivat sanoitusta arvoasteikollani roimasti ylöspäin.
C-osa on kilpailun paras. Mutta tuo kertsi, äh tuo kertsi, varsinkin tällä kakkoskuuntelulla alkoi ärsyttää urakalla. Miksei se voisi olla hyvä?
Paremmalla kertsillä sanoitus olisi noussut yhden sijan ylöspäin.
Sydämen laulu
Herätti minussa paljon ajatuksia ja mielikuvia ihan laidasta laitaan. Aina The Voice Kids -Niilosta eilen katsomaani kasvoproteesiohjelmaan. Uskon, että kumpikaan ei ollut kovin lähellä sanoittajan hakemaa tunnetilaa taikka teemaa.
Pidin tästä silti kovin, tässä oli mukavaa yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta ilman vaikeita sanakäänteitä ja turhia monimutkaisuuksia. Ja tunteiden herättäminen on aina hyvä asia. Hienoa työtä!
Kyllä, toisellakin kuuntelulla tämä oli yhtä hyvä. Liikuttava tekele, saa pohtimaan elämää.
Eipä muuta sanottavaa.
Polttaa
"Enkä koskaan voinut uskoa ois", sanajärjestys hassu ainakin ellei muuta oli.
Muutenkin tämä oli ERITTÄIN hämmentävä, enkä tiedä, olisiko tästä pitänyt kaivaa jotain syvempiä merkityksiä irti. Minä en ainakaan sellaista löytänyt. Jälki näytti hieman + Viisut +:n tekeleeltä, mutta laulettavuus oli ihmeen hyvää.
Ainakin jos verrataan niihin vuosien takaisiin. En minä nyt tästä suorasta liekkitragediasta kovin paljoa nautintoa saanut. Pahoitteluni. Oli varmaan vain liian random aihe, jota ei kuitenkaan oltu viety tarpeeksi yli jotta se olisi ollut viihdyttävää. Kertsin riimittömyys myös häiritsi.
Ei, ei, ei, ei. Toisella kuuntelulla tämä puujalkavitsi ei jaksanut naurattaa lainkaan. Pohjille putosi.
Divaridiiva
Edelliseen verrattuna tämä oli juuri sopivan överi.
Sanailu oli monipuolista ja nautittavaa. Tekniikka oli kilpailun heikoimmistoa, mutta ei se suuremmin minua haitannut. Pidin aiheesta, ja se oli toteutettu kivan humoristisesti, tuli mieleen jotkut vanhat komediat ja niiden köntystelevät päähenkilöt. Tästä sai myös mielleyhtymiä moniin urheilijoihin, joten siinäkin mielessä ajankohtainen aihe, onhan talviurheilukausi pärähtänyt juuri käyntiin joka suunnassa.
Pikkuisen tämäkin laski arvoasteikolla toisella kuuntelulla, mutta pistemääriin ei vaikuta, sen verran kivaa sanailua.