Nauroin kommenttiketjun avausviestille ihan liikaa!
Graavisti obeesi
HEI BLACKBURN, TSEKKAA TÄÄ!
Viihdyttävä sanoitus hauskasta Kuppilan sisäpiiripönöilystä. Kappale ja sanoitus eivät nyt oikein toisiaan missään vaiheessa kohdanneet, koska Zlatan graavius sekä obeesius ovat aika kaukaa haettua. Kyllähän tämä aivoton hömpötys sai hymyilemään, riimit olisivat saaneet olla kaiken kukkuraksi huippuluokkaa niin tästä pönöilystä olisi voinut nauttia vielä suuremmin.
Gravidi
Jos johonkin käännöskauden sanoitukseen pätee termi "tekemällä oppii" niin tähän.
Oletan tämän olevan aika aloittelevan sanoittajan tekemä, ja sellaiseksi tässä on ainesta. Tavuja puuttuu liki joka riviltä, mutta tästä kyllä pystyy ymmärtämään miten kohdat on tarkoitettu laulettavaksi. Nyt vaan ensi kaudella useammin mukaan niin tekniikka ja aiheiden käsittely alkaa pysyä paremmin lapasessa. Nyt tämä oli hieman liian teiniangstidraama toimiakseen. Tekijä sanokoon ihan rohkeasti niin voin (tai joku muu voi) antaa tarkemman analyysin laulettavuuden ongelmista.
Tekstuuriviidakko
Kiinnostava sanoitus joka piti otteessaan yllättävänkin tehokkaasti! Malliesimerkki siitä että ei tarvitse olla niin simpuran runollinen ja syvällinen ollakseen mielenkiintoinen. Tavupainoja oltiin lähestytty hassusti, mutta en sanoisi tämänkään olevan huono tapa. Sanoituksen aihe oli silkkaa nerokkuutta, eipä minun muististani voi kaivaa mitään vastaavaa, niinku ny halpisleffan teosta tehdään sanoitus.
Toimii, tykkäsin!
Pelastuksen siemen
Jee kertsin eka rivi -samiksia!
Muutenkin sanoitus oli tähän mennessä ylivoimaisesti paras. Sanailua joku voisi haukkua kliseiseksi ja ylimahtipontiseksi, ehkä jopa pompöösiksi, mutta minua sanoituksen tyyli ei estänyt tästä pitämästä. Sanoituksen aihe oli melko perus, mutta kun aihetta ollaan käsitelty näin hienosti, niin en anna sen todellakaan häiritä. Hieno suoritus! Näyttää ihan Mattokauppiaan parhailta sanoituksilta, jotka todellakin ovat huippuluokkaa = tämäkin oli huippuluokkaa.
Aivoni
Alku lupasi hyvää, mutta sitten koko sanoitus lässähti joihinkin omituisuuksiin. Mitä tällä oikeastaan edes tahdottiin sanoa? Kannustettiinko lukijaa huumeidenkäyttöön? Haukuttiinko maailmaa? Oltiinko niin sarkastisia ettei mitään rajaa? Jotenkin jätti enemmän kysymyksiä mitä antoi vastauksia. Vastaukset teksti onneksi antoi siedettävän helposti, ja kuvittelin ymmärtäväni tämän oikein. En vain siitäkään huolimatta pitänyt sanoituksesta mitenkään erityisesti.
Painoton
Koettaa sanoa hirveästi kaikkea, mutta ei lopulta oikeastaan sano yhtään mitään muuta kuin sen että päähenkilö leijuu avaruudessa. No aha. Entä sitten? Miksi hän leijuu? Toinen säkeistö vaikutti pakkopullasanoittamiselta ja riimit ollaan luotu vain riimien takia. Jotain konkreettista syy-seuraussuhdetta jäin kaipaamaan, nyt sanoitus piti sisällään pelkästään ontohkoa kuvailua. Tokihan Gravityn tunnelmaan sopii tällainen haahuilu, mutta tämä sanoitus ei vaan saanut minua kiinnostumaan itsestään, pahoitteluni.
Vapaus
Olipas se hurmaava ja hämärä teos, joka piti otteessaan alusta loppuun. Nauroin tuolle Leilelle, koska mietin sanoitusta lukiessani että miksi Leile oli kirjoitettu isolla alkukirjaimella ensimmäisen kertsin onomatopoeettisessa osuudessa. Syy selvisi paria riviä myöhemmin.
Tämä sanoitus oli oikeasti yllättävän hyvä tässä kohtaa kilpailua, sillä olin juuri kritisoinut edellistä sanoitusta niistä asioista mitkä olivat tämän sanoituksen parhaat ominaisuudet.
Todella surrealistinen tarina jossa kuitenkin oli hieman enemmän järkeä mitä akuankka13:n Iso-Britannia sanoituksessa Töölön papyruskääröt. Oikeastaan paljonkin enemmän, koska tästä pystyi saavuttamaan ihania unenomaisia tunnelmia. Ja jee toinen kanssani kertsin ensimmäinen rivi -samis!
Yön sankarit
Omani. Koin että tämä sanoituskausi olisi hyvä päättää minun linjaani verraten kovin perinteiseen vampyyrikertomukseen. Ikinä ennen en varmaan ole ollut näin tyytyväinen sanoitukseni tunnelmaan ja siihen miten se natsaa alkuperäisteoksen kanssa. Balalaikka tuo mukaan eksoottisia värejä Venäjän suunnalta, jonne kertomukseni tarkoitin sijoitettavaksi. Tokihan tästä voi kaivaa vaikka mitä syvempiäkin merkityksiä (vaikkapa ihmisoikeustaistelijoihin) mutta en mitään tällaista kyllä tarkoittanut tehdessäni sanoitustani. (Kuulostaa kyllä lievästi niiltä ihmisoikeustaistelijoilta kun tarkemmin analysoi itsekin.
) Kertosäkeen alun tiedän rakentaneeni eri tavalla mitä suurin osa muista, mutta en vain voinut sijoittaa tuon I'm:in tilalle yksitavuista sanaa, Zlata laulaa sen liian selvästi Aima:na.
Glooria, auringon lapsi
Kertsin eka rivi -samis!
Pidin tästä sanoituksesta, mukavan satukirjanomaista sanailua josta oli helppoa nauttia lukiessaan. Tämä oli niin eri tavalla konkreettinen sanoitus mihin viime aikoina olemme törmänneet, niin on jotenkin kovin vaikeaa sanoa mitään. Pidin tästä, sen ainakin osaan sanoa!
Linnunrata
Tästä tuli kyllä niin vahvasti mieleen szigetin Bosnia-Hertsegovinaan 2011 tekemä käännös!
Lieneekö saman tekijän käsialaa? Onhan tämä ehdottomasti kilpailun paras sanoitus ja tullee koko höskän voittamaan. Itse tahdon silti palkita muutaman sanoituksen korkeammilla pisteillä. Saa syyttää sitten minua jos tämä häviää kisan niukasti.
Ja tässäkin oli kertsin eka rivi -samiksuutta.
Voimasi
Kauden viimeinen sanoitus.
Ja kilpailun ainoa jonka pystyisi edes hentoisesti yhdistämään jättiläisiin. Olin varma että niitä olisi tullut enemmän.
Valitettavasti kilpailun taso oli niin korkea että tällainen pikkusievä sievistely on pakko jättää häntäpäähän. Ei tässä mitään suurempaa vikaa ole, mutta ei myöskään mitään mikä tämän nostaisi muiden yläpuolelle.