Järvenpään asemalla
Tekniikassa pikku ongelmia jne. jne., mutta tällä kertaa en todellakaan anna niiden häiritä mielikuviani tästä. Uskomattoman suloinen sanateos, joka on erittäin hyvin yhteydessä alkuperäiseen tekstiin. Päähenkilöparka istuu surullisena asemalla, miettii tekosiaan. Sanoitus herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, mikä on hyvä. Miksi juuri Järvenpää? Mitä on tapahtunut? Hienoa tunnelmaa. Termit "deittailu", "pihkaannuin" ja "huumaannuin" hieman lätistivät kokonaiskuvaa, ne pois sitten ennen gaalaa.
Ja sinne sitä tekniikkaakin voi hioa huippuunsa. Eiks jeh?
Napsahdus
Ajatuksia herättävä sanoitus, jonka vahvuus on mystisyys ja toimivan tuoreet metaforat. Kolmanteen persoonaan astuminen viittaisi siihen, että kertoja tosiasiassa onkin itse tämä itsemurha-altis, elämäänsä kyllästynyt mies, joka yllättäen suistuu rekkaa päin. Viilityyntä jäin miettimään: kannattikohan peilityynen muka-nokkela vääntäminen, vai olisiko vanha, tuttu ja turvallinen toiminut tässä paremmin?
Enkelit
Omani. Maailmankuvani tiivistettynä muutamalle hassulle riville, joista muutamalle mahtui vain yksi sana. Tavallaan harmittaa, että tuhlasin ideani näin pienisanaiseen alkuperäistekstiin, mutta
Silent Stormin tunnelmaan tämä omasta mielestäni sopi paremmin kuin mihinkään tämän vuoden viisuun tai jo valittuihin ensi vuoden viisuista. Niinpä päätin ryhtyä töihin, ja tällainen siitä tuli. En tiedä millaista menestystä tälle uskallan toivoa. Jos voittoa ei heru, niin gaalassa tätä ei tulla näkemään, niin tyytyväinen en tähän sentään ole. Jollakin tasolla sanoitusprosessi silti oli kaunis ja tunnelmallinen matka omien ajatustensa ytimeen ja siihen, millaista kunnioitusta pitäisi osata harjoittaa kaikkea sitä kohtaan, mitä ympärille on suotu.
Kylmä
klaus-12:n sanoituksista paras tekniikka tähän mennessä. Kertosäkeessä ollaan jo siellä päin.
Kirjoitusvirheet olivat suurempi ongelma. Aiheeltaan sanoitus oli kaunis ja herkkä, ja luettuna tämä toimii varsin hyvin. Etenkin toisessa säkeistössä on kaunista sanamaalailua, mutta myös bridgen urilla oleva sydän oli mainio keksintö. Nyt kun ne vielä saataisiin ujutettua laulettavuudeltaan oikein mukaan.
Rakkauden musta vyö
Onnistunutta tunnelmointia ja samanlaisia teemoja mitä muissakin sanoituksissa. Mainio teos tämäkin oli, mutta itselleni jäi aavistuksen kaukaiseksi. En edes tiedä, mistä se johtuu. Tunne ei vain välittynyt yhtä intensiivisesti. Teknisiltä ansioiltaan sanoitus oli kunnossa.