1. Lemmikki
Tekijälle lienee saarnattu tekniikasta jo melko paljon. Sori, pitää saarnata lisää.
Sanoituksen 23 erilaisesta rivistä neljä sisälsi oikean tavumäärän ja yhdessä (lihavoidussa) myös sanapainot olivat oikein:
"Olla voisin vaikka koira ja kissa."
"Lemmikki, tietystii, ainakiiin"
"Syötä minulle"
"Olla hauska ja viedä kakkaan"
Myös tekijän aiemmissa sanoituksissa on ollut joitakin oikeaan osuneita kohtia, mikä osoittaa, että tekijällä on
jokin käsitys siitä, mistä sanoittamisessa on kyse. Mutta kun tämä orastava käsitys on olemassa, millaisen ajatusprosessin kautta syntyvät ne rivit, jotka eivät ole edes etäisesti sovitettavissa melodiaan? Tässä tekstissä pahiten pielessä olevat rivit olivat:
"Tehdä jätökset ulos ja kerjätä helyyttä aina sulta." (18 tavua, alkuperäisessä 9)
"'Helli minua' rapsutusta kaipaan vaan" (12 tavua, alkup. 8)
"Sun nokian särkeä osaan ja aiheuta tuskaa" (15 tavua, alkup. 10)
"Olla kuningas ja kasvaa maailman ylimäiseksi lemmikiksi" (20 tavua, alkup. 14)
Miksi? Miten? Häh?
Niin kauan kuin muilla perusasiat ovat kunnossa kautta linjan ja yhdellä vain satunnaisilla riveillä, en voi antaa muita kuin minimipisteitä. Valitan.
2. Päättymätön juhla
Muodollisesti pätevä joskin yllätyksetön teksti. Kertosäkeistö on hyvä ja toistosäe (
"Ovi on kiinni") tiivistää tekstin erityisen onnistuneesti. Itsessään lause on neutraali toteamus mutta toistettuna se saa haetun lisämerkityksen: ovi on kiinni
ja pysyy. Syöjättären motiiveja ei valoteta, ei sitäkään, kuinka konkreettisesti luurangot pitää ymmärtää, mahdollisesti hyvinkin. Myös yhteys Oulun lapsisurmiin kävi mielessä mutta voi olla ylitulkintaa.
C-osa on hieman tarpeetonta tyhjäkäyntiä. Säkeistöt ja kertsi olivat jo vahvistaneet, ettei pakomahdollisuutta ole. C-osassa kannattaisi syventää teemaa.
3. Rovio
Satunnaisgeneraattorin kosto? Tai ehkä olen vain kyyninen. Hyvin runollistahan kieli on.
"Rovio polttaa karkuriin painanteet pelkurin" ja
"Eilinen shampoo tuoksuu katkeralta / Kuin kevät vilkuttaisi laiturilta" kuulostavat hyviltä, vaikka merkitys ei aukeaisikaan.
Tarinan keskeisin elementti on nimisana
rovio, joka kuitenkaan ei ole tapahtumapaikan fyysisessä keskipisteessä vaan sen ulkolaidalla estämässä päähenkilöä pakenemasta. Rovio alkaa polttaa päähenkilöä, kun hän on liian kaukana sielunkumppanistaan, jolloin hänen on käännyttävä takaisin, vaikkei sekään ole helppoa? (Vai...? Kuitenkin tarinan "minän" matka katkeaa ja "sinän" pitää kääntyä.) Voisi mennä läpi, jos
rovion paikalla olisi jokin yleisempi tulta tarkoittava sana. Kehän muotoista tulta en miellä rovioksi. Rovio voisi ehkä loimuta päähenkilön sisällä, ellei se polttaisi häntä ulkopuolelta.
Muita osia en nyt jaksa yrittää tulkita ääneen. En vastusta kuvaannollista kieltä mutta en liioin pidä kaikkea ei-suoraa kerrontaa onnistuneena vain siksi, että se on moniselitteistä. Jos asia kätketään toisiinsa liittymättömien kielikuvien vyyhdin taakse niin, ettei sitä voi sieltä löytää, on sama kuin asiaa ei olisikaan ja arvioin tekstin sen mukaisesti. Tässä asia (ehkä) oli olemassa mutta kielikuvat vain sivuosumia.
4. Kuoro
Jopa viisuun nähden heppoinen aihevalinta, johon ei tuoda tarpeeksi syvyyttä. Diiva haluaisi hyvän taustakuoron mutta saikin huonon. Rankkaa.
Miksi kuoron pitäisi olla charmikas? Eikö pääesiintyjän pitäisi loistaa illan tähtenä. Sehän vasta noloa olisi, jos kuoro olisi karismaattisempi. Vääräleukaisuuskin mietityttää. Vääräleuka on naljailija, joka ei ota asioita tosissaan. Hankala työkaveri kenties, mutta jos tarkoitus oli viitata kuoron puutteelliseen laulutaitoon, mönkään meni. Esim.
kiljukaula olisi sopinut kontekstiin paremmin. Englantiin vaihtamiseen en keksi järkevää syytä. Säkeestä myös puuttuu yksi tavu.
Muutoin perusasiat ovat kuitenkin kunnossa, mistä pisteet.
5. Viaton
Minäkin luin artikkelin, johon teksti pohjautuu. Aihe on käsittelemisen arvoinen mutten jaa pisteitä aihevalinnasta. Tekstilajin vaihtaminen asiaproosasta laululyriikkaan on jäänyt puolitiehen. Teksti tuntui referaatilta.
Tekijältä olisi kaivattu enemmän rohkeutta. Lukija olisi pitänyt viedä tarinaan sisälle esimerkiksi kertomalla se uhrin eikä ulkopuolisen kertojan näkökulmasta. Taiteilija voi vapaasti yrittää samaistua sellaisiinkin asioihin, joita ei ole itse kokenut, ja välittää ne yleisölleen ensimmäisessä persoonassa. Älä kerro, että pojan lamaannuttaa "suuri järkytys".
Kuvaile, miltä suuri järkytys tuntuu.
C-osan sakkolihasäe on tyylilajiin kuulumaton kevennys ja
"viaton lapsi" aivan liian imelää. Teknisiä puutteita on, mutta suuremmat ongelmat olivat tyylillisiä.
6. Bunkkeriin
Oma. Kun juuri edellisessä kisassa leijailin taivaalla parin muun tavoin, halusin nyt kulkea päinvastaiseen suuntaan. Teksti on tarkoituksella puolihumoristinen. Vain puoli-. Kertojan kaltaisia henkilöitä on oikeasti olemassa. On ihmisiä, jotka
varautuvat kaikkeen syysmyrskyistä zombi-invaasioihin. Bunkkerifetisistejä löytyy
myös Suomesta (ketjusta käy ilmi myös liuta ratkaisuun liittyviä käytännön ongelmia).
Sosnovyi Borin paino on oikeasti (venäjän mukaan äännettynä) toisella tavulla. Tajusin asian liian myöhään enkä halunnut enää muuttaa tekstiä.