Viisukuppila

Maa: Jugoslavia
Vuosi: 1961
Kappale: Neke davne zvezde
Esittäjä: Ljiljana Petrović
Säveltäjä: Jože Privšek
Sanoittaja: Miroslav Antić
Kapellimestari: Jože Privšek
Sijoitus: 8./16
Pisteet: 9
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1961yu
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Yugoslavia1961.html

Jugoslavian historian ensimmäinen euroviisu valittiin vuonna 1961 liittovaltion eri osien yhteisen viisukarsinnan Jugovizijan kautta. Jugovizijaa käytettiin karsintamenetelmänä koko maan reilun kolmikymmenvuotisen viisutaipaleen aikana ja siihen osallistuivat vuosittain eri osavaltioiden ja autonomisten alueiden tv-yhtiöiden edustajat, jotka olivat kukin alueellisten karsintojensa voittajia. Ensimmäisenä vuotena edustuspaikasta kilpailivat vain Serbia, Slovenia ja Kroatia, mutta myöhempinä vuosina mukaan liittyivät Kroatian toisen, Dalmatian rannikon tv-yhtiön lisäksi Bosnia-Hertsegovina, Montenegro, Makedonia, Kosovo sekä Vojvodina. Kolmesta viimeisestä ei kuitenkaan koskaan löytynyt Jugovizijan voittajaa.

Slovenialainen säveltäjä Jože Privšek kuuli nuoren ja suhteellisen tuntemattoman serbialaislaulajan Ljiljana Petrovićin (s. 1939, Bosanski Brod, nyk. Bosnia-Hertsegovina) aiemmin äänittämiä lauluja ja ihastui vaalean laulajattaren ääneen niin, että halusi hänet laulamaan Jugoslavian karsintaan säveltämänsä laulun "Neke davne zvezden" (suom. Joitakin muinaisia tähtiä). Valinta oli täysin oikea, sillä kappale päätyi lopulta voittamaan ensimmäisen, Ljubljanassa järjestetyn Jugovizijan. Petrović voitti tiukassa tuomariston äänestyksessä mm. seuraavana vuonna maata edustavan Lola Novkovićin.

Kansainvälisessä loppukilpailussa Cannes'issa Jugoslavia nousi lavalle illan viidentenä. Jugoslavia ei suinkaan ollut vuoden ainoa debytoija, vaan sen lisäksi myös Espanja ja Suomi osallistuivat tuolloin Euroviisuihin ensimmäistä kertaa – Suomi itse asiassa vielä juuri edellisenä esityksenä. Petrović tulkitsi tarinansa kadonneesta rakkaudestaan ja epätoivostaan hyvin tunteikkaasti, mikä riitti lopulta kahdeksanteen sijaan yhdeksällä pisteellä, sijoitukseen juuri puolivälin yläpuolella. Lohtua toi kaiketi se, että samalla hän peittosi kummatkin toisista debyyttimaista – Espanja sijoittui yhdeksänneksi ja Suomi kymmenenneksi. "Neke davne zvezden" sanoituksessa ei muuten mainita jokin aika sitten Viisulassa esitellyn Islannin Heavenin tapaan ollenkaan sen nimeä.

Euroviisujen jälkeen Ljiljana Petrović loi uraa Jugoslaviassa pop-laulajana ja lauloi useilla laulufestivaaleilla, joista hän voitti lukuisia palkintojakin. 1970-luvun alussa, monien singlejulkaisujen jälkeen, Petrović siirtyi hiljalleen sivuun laululavoilta. Paluu julkisuuteen koitti kuitenkin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, tällä kertaa varsin menestyksekkäänä haikurunoilijana. Hänen haikujaan on julkaistu sanomalehdissä, kirjoina sekä myöhemmin myös Petrovićin itsesäveltäminä lauluina.

Ihan viehättävä, wanhan ajan, tunnelmapala Viisulassa näin aamutuimaan...........mukavaa tunnelmointia ja viehättävän kaunis laulaja......tällä oli hyvä aloittaa päivä ja viikko.....sama vuosi siis, kun Suomi aloitti euroviisutiensä....Laila Kinnunen hävisi kaksi sijaa silloin aikoinaan tälle laulajalle, mutta kyllä Laila oli parempi laulaja kuin tämä Jugoslavian laulaja, vaikka ei Ljiljanakaan suinkaan huono ole.

Annan kolme ***

Kaunis, mutta hivenen liian helposti unohtuva aikansa laulelma. Kolme tähteä.

Olipas kiintoisa ja hyvin kirjoitettu esittely Tuli paljon itsellekin uutta tietoa
Kappaletta en just nyt muista, enkä pääse täällä töissä sitä kuuntelemaankaan

ompas hempeän nätti, sen ajan viisun prototyyppi tuolta suunnalta, Liljana jonka kanssa Lailakin ystävystyi, kuulemma, on taitava laulaja hänkin. Tunteeko kukaan muu sitä typistettyä versiota tästä, kuulin nimittäin eräällä kasetilla olleen vähän toista minuuttia kestäneen kisanauhoituksen ja eräs kaveri väitti että tämä laulu oli tosiaan noin lyhyt...! Voi sitä meijän tietämystä vielä silloin 80-90 luvulla...! nauhoitus oli siis katkennu jossain vaiheessa eikä sitä kohtaa ollu helppo huomata! 3 pist.

Tylsä ja unohdettava kappale.

** tähteä.

Viehättävä kappale ja laulaja osaa todellakin laulaa.***

Ihan hyvä, mutta ei erikoisesti säväyttänyt. Kolme tähteä.

Hohhoijaa, kaksi tähteä.

Hieman tylsähkö biisi, mutta kappaleen esittäjällä hyvä ääni, kuten nimierkki mpappa tuossa sanoikin Helposti unohtuva, kuten nimierkki AntSa totesi

Oi, kuinka kaunis ääni Ljiljanalla. Kappalekaan ei minusta ole tylsä, vaan aikalaisekseen varsin monivivahteinen. Kyllä tätä kuuntelee oikein mielellään. Kun laulu vielä suhteutetaan aikakauteensa, neljä tähteä on paikallaan.

Kaksi tähteä. Kaunis ääni laulajalla, mutta laulu on hyyyyvin helposti unohdettava.

Kolme tähteä.

Olipa kaunista musiikkia, en ollut tätä aikaisemmin kuullutkaan. Ljiljana lauloi kauniisti ja tunteella. Kokonaisuus kuitenkin hieman tasapaksu - ei antanut mitään, joten kolmeen tähteen jää tämä viisu.

Kyllä on kaunis ääni laulajalla, eipä tämän tasoisia juuri enää viisuissa kuule. Itse kappale on kaunis, mutta liian laahaava.
Annoin kolme tähteä lähinnä laulajalle.

Nyt täytyy verrata ensin mustavalkokauden Mony Marcin ja Corry Brokken biiseihin niin tämä on niistä parhain. Hazelin sanoin tämä on laahaava, ikäänkuin esityksessä olisi kokoajan jarru päällä. Tälle hävinnyt Valoa Ikkunassa sentään kulkee keinuen eteenpäin.
Eli jos verrataan Laila Kinnusen upeaan biisiin on tämä ilman sinivalkoisia lasejakin sitä huonompi.

Tämä nainen laulaa kyllä niin minimaalisen hiukkasen ylävireisesti, että kaikki ihokarvat nousevat kuunnellessa pystyyn. Huh. Kappale on aika tunteikas, mutta sanojen lausuminen hieman laahaavasti saa rytmin puuroutumaan kuulijan korvassa, olisi ehkä kaivannut jonkun hennon rytmisoittimen taustalle? En oikein päässyt tunteisiin mukaan. **

Mä en ole koskaan saanut tästä mitään irti ja laulajakaan ei iske. En tykkää mistään Jugoslavian viidestä ekasta viisusta.

Kappale kuulostaa sekoitukselta ranskalaista ja balkanilaista musiikkia. Ehkä se johtuu juurikin tuosta ajasta, kappaleet olivat chanconeita, mutta niissä oli omia kansallisia piirteitä mukana. Aika kiehtova kappale itseasiassa ja hyvä laulaja oli Ljiljana. Kolme tähteä.

Pikkunättiä ensikertalaiselta. Jos joku tulisi minut yöllä herättämään ja kuiskaisi korvaani "laula Jugoslavia 61", niin tuskin heti saisin melodiasta kiinni. Vahvat kaksi tähteä.

MuzaMaza kirjoitti:Jos joku tulisi minut yöllä herättämään ja kuiskaisi korvaani "laula Jugoslavia 61", niin tuskin heti saisin melodiasta kiinni.

Niinpä! Aika vaikeasti sisäistettävä viisukappale. Ljiljanan mukavan matalasta äänestä ja kappaleen epäkarseudesta kaksi tähteä.

Erinomainen viisudebyytti. Kiireetöntä eläytymistä aiheeseen. Joitakin muinaisia tähtiä saa useita nykyhetkisiä tähtiä minulta.

Minun ikäluokkani on miltei mahdotonta ymmärtää tällaista musiikkia, kaksi tähteä

Ljiljana on viehkeämpi kuin hänen kappaleensa. Laulussa on viipyilevä, kaihoisa tunnelma ja se jääkin mieleen. Melodiassa ei sen sijaan ole oikein tarttumapintaa, siksi annan vain kaksi tähteä.

Kaksi tähteä.
Onhan tämä hieno 60-luvun kipale, mutta laulajan ääni ei miellytä.

Jälleen yksi erittäin tyypillinen 60-luvun viisu ja ei tätä tosiaankaan Jugoslavian viisuksi tunnistaisi. Tylsä ja harmaa. Yksi tähti.