Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1966
Kappale: Bien plus fort
Esittäjä: Téréza
Säveltäjä: Gérard Bourgeois
Sanoittaja: Jean-Max Rivière
Kapellimestari: Alain Goraguer
Sijoitus: 17./18
Pisteet: 0
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966mc

Tereza Kesovija syntyi Dubrovnikissa 3. lokakuuta 1938. Vaatimattomista oloista lähtöisin ollut Tereza aloitti huilunsoiton jo varhain. Ljublijanassa hän voitti nuorten muusikkojen kilpailun vuonna 1958. Samana vuonna alkoivat opiskelut Zagrebin musiikkiakatemiassa. Opiskelujen ohessa Tereza soitti huilua myös radion sinfoniaorkesterissa.
Musiikkiopintojen päätyttyä Tereza panosti laulu-uraan. Vuonna tuli 1961 Zagrebin laulukilpailun voitto. Seuraavina vuosina hän osallistui menestyksekkäästi Zagrebin lisäksi mm. Splitin sekä Opatijan festivaaleille. St. Vincentin festivaaleilla Italiassa Tereza tutustui ulkomaisiin tuottajiin ja portit aukenivat esimerkiksi Israeliin, Neuvostoliittoon, Puolaan, Pohjoismaihin, Sveitsiin ja Saksaan. Tereza muutti 1965 Pariisiin ja aloitti uransa ranskaksi. La chanson de Lara elokuvasta Tohtori Živago oli menestys ja vei tähden aina Kanadaan asti.

Samaan aikaan pienessä Monacon ruhtinaskunnassa pohdittiin kenet kutsuttaisiin maan seuraavaksi edustajaksi Luxemburgin suurherttuakunnassa järjestettävään Eurovision Laulukilpailuun. Ruhtinatar Grace Kelly oli pienen Stephanien hoivaamisen ohessa pannut merkille Terezan laululahjat ja niinpä laulajatar sai puhelun Monacosta. Kappaleen säveltäjäkaksikoksi valittiin Gérard Bourgeois ja Jean-Max Rivière, jotka olivat tuttuja monien Brigitte Bardotin hittien takaa. Bien plus fort (Paljon vahvempi) -kappaleen kohdalla nimi ei kuitenkaan ollut enne, vaan menestys jäi heikoksi. Monaco jäi viimeiseksi yhdessä Italian Domenico Modugnon kanssa. Tereza on muuten coveroinut kanssajumbonsa Dio, come ti amon kroatiaksi uudella levyllään. Spotifyn käyttäjät voivat kuunnella kappaleen täältä: http://open.spotify.com/track/7mlvor30uRjWtfHATRQmvi

Heikko euroviisumenestys ei kuitenkaan lannistanut Terezaa. Ura jatkui vahvana mm. Golden Stag -festivaaleilla Romaniassa, laulukilpailuissa Luganossa, Bratislavassa, Rio de Janeirossa, Mexico Cityssä, esiintymisiä aina Iranissa asti. 70-luvun alussa hän solmi Saksaan levytyssopimuksen. Tereza on laulanut kroatian lisäksi saksaksi, sloveniaksi, italiaksi, ranskaksi, venäjäksi, englanniksi, espanjaksi ja portugaliksi. Vuonna 1970 hän voitti toisen palkinnon Sopotin festivaaleilla Puolassa Zar ima nesto ljepse -sävelmällä. Menestys jatkui myös Balkanin laulukilpailuissa, mm. Splitissa 1970 voittoisasti Nono, moj dobri nono -kappaleella. Seuraavana vuonna Tereza muutti Pariisista takaisin Zagrebiin ja vuotta myöhemmin olikin jälleen Eurovisio-edustuksen aika. Tästä lisää joulukuussa, jolloin on Viisulassa Jugoslavian vuoden 1972 edustuskappaleen esittely ja tämän balkanilaisen diivan uran kakkososa vuorossa.
http://tereza-kesovija.com/

lyhyestä viisu kaunis, olisi saanut olla minuutin verran pitempikin! erityisesti tuo b-osa viehättää, puolisävel asteikon korotusta käytetty jälleen sinä rakkaimpana tehokeinoina! ...




hyvin viehättävä laulelma josta on hywin vaikea olla pitämättä, kuten yleensäkään ranskalaisista lauluista. Tämä oli eräs varhaisimmista ev-tuttavuuksistani, jota toivoin Lauantain toivotuistakin -70 luvulla... omatekoisilla postikorteilla ... tuskin yksi kortti riitti tämänkään saamiseen.... ! ?? n. 4.3 pist.

Olipas se lyhykäinen! Juuri kun alkoi päästä vauhtiin niin se loppui. Kaksi tähteä saa tämä.

Ei oikein erotu muista aikansa iskelmistä edelleenkään, unohtuu siis hyvin helposti Roope paljastikin jo milloin kuulemme Terezan seuraavan viisun viisulassa

Kaksi tähteä. En oikein päässyt kiinni. Tosin parenpi kuin vuotensa voittaja.

Eipä tämä ranskalaistuneen Monacoa edustaneen Balkanin tumman tytön esittämä kuuskytlukulainen viisu sen kummemmin sykähdyttänyt.

Pari tähteä **

Tämän kuunteleminen ei ollut läheskään yhtä tuskaista kuin usean muun 50- ja 60-luvun viisun, johtuiko sitten tämän hyvyydestä vai lyhyydestä... Siitä saatte muodostaa itse omat päätelmänne.

** tähteä.

Varsin viehättävä syntymävuoteni viisu.

3 tähden dramatiikkaa. Muzika i ti on paljon parempi, muttei tämäkään ole huono. Hieman liian helposti unohtuva, kuitenkin.

Olipa tosiaan lyhyt viisu - ja sinäkin aikana ehdittiin toistamaan samat muutamat sanat ties kuinka monta kertaa: tänään, huomenna ja aina, rakkautesi minulle, rakkauteni sinulle. Ranska on ihana kieli, mutta kyllä sanavarastoa voisi vähän laajemminkin hyödyntää.

Dramaattisuutta löytyi ja hieno loppuhuipennus, toisaalta sävel oli aika yksitoikkoinen. Selvä kolmen tähden tapaus siis.

Pidän tästä jostakin syystä. Ihan neljä tähteä helistin tälle.

Valkealalainen kirjoitti:Tämän kuunteleminen ei ollut läheskään niin tuskaista kuin usean muun 50- ja 60-luvun viisun, johtuiko sitten tämän hyvyydestä vai lyhyydestä... Siitä saatte muodostaa itse omat päätelmänne! ** tähteä annan Térézalle.

Pelkästään tuo ensimmäinen lause oli jo syy antaa tälle viisi tähteä, kuten annoinkin jo.

Kolme tähteä.

Alle kahden minuutin viisu ehti puhutella aivan mukavasti. Tunnetta oli kovasti ja ihana loppuhuipennus. Aluksi Térézasta tuli mieleen Ranskan 1999 edustaja Nayah, samannäköisyyttä oli yllättävän paljon.

Paikoillaan junnaava, mutta laulajalla on vahva ääniala. Heikohkot kolme tähteä.

No olipas tylsä kappale. Yhtä ja samaa koko ajan. Jos tämän kappaleen voisi piirtää, niin kuvassa olisi kiikku, joka menee edes takaisin. Huippukohdassa joku työntää lisää vaan vauhtia, mut ei se meno oikeasti parane. Kaksi tähteä.

Kyllä naisen kakkostyrkky on sata kertaa parempi kuin tämä.

Kaksi tähteä.
Tässä oli jo häivähdystä tulevien vuosien ranskankielisistä ballaadeista.

Miellyttävä tuttavuus. Ehti voittaa puolelleen. Mitään tajuntaa laajentavaa en silti kokenut. Kolme tähteä kertokoot, että kuulisin tämän mielelläni uudelleen koska tahansa.

Kolme tähteä. Jotenkin tässä oli hirvee kiirus. Asiat käytiin sanomassa ja heipat.

Lyhyt ja ytimekäs biisi, lyhyt ja ytimekäs kommentti. Kolme.

Lyhyestä viisu kaunis, tosiaan. Kuin kolmeminuuttinen olisi turboahdettu vajaaseen kahteen minuuttiin. Melodiaa oli ja loppuhuipennus oli hieno. Tereza lauloi hienosti ja elehti eloisasti. Sanoituksessa paljon toistelua. Kolmosen saa minulta.

Tämä olisi tarvinnut sen minuutin lisää

.

Tereza vaikuttaa arvonsa tuntevalta leideeltä, mutta kappaleensa on kyllä aika turha. On tässä kuitenkin ihan kaunis melodia. Kaksi tähteä.

Leonardo kirjoitti: ↑01 Maalis 2010, 21:56 Olipa tosiaan lyhyt viisu - ja sinäkin aikana ehdittiin toistamaan samat muutamat sanat ties kuinka monta kertaa: tänään, huomenna ja aina, rakkautesi minulle, rakkauteni sinulle. Ranska on ihana kieli, mutta kyllä sanavarastoa voisi vähän laajemminkin hyödyntää.

Dramaattisuutta löytyi ja hieno loppuhuipennus, toisaalta sävel oli aika yksitoikkoinen. Selvä kolmen tähden tapaus siis.

---







Aih, ihana ett täältä löytyy ranskankielen taitoisiakin .... tämä erityinen Francofiili ... iloitsee !