Viisukuppila

Maa: Irlanti
Vuosi: 1965
Kappale: Walking the streets in the rain
Esittäjä: Butch Moore
Säveltäjät: Teresa Conlon, George Prendergast, Joe Harriga
Sanoittajat: Teresa Conlon, George Prendergast, Joe Harriga
Kapellimestari: Gianni Ferrio
Sijoitus: 6./18
Pisteet: 11
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1965ie
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Ireland1965.html

Irlannin kaikkien aikojen ensimmäinen viisuedustaja Butch Moore (oik. James Moore, s. 10.1.1938 Dublin – k. 3.4.2001) oli yksi maansa suosituimpia laulajia jo osallistuessaan vihreän saaren ensimmäiseen euroviisukarsintaan. RTE:n studioilla 9.2.1965 pidettyyn karsintaan osallistui 12 solistia, joista kymmenen alueraatia valitsi parhaaksi Butch Mooren balladin ”I’m walking the streets in the rain”.

Moorella oli tuolloin takanaan jo kohtalaisen pitkä ura. Hän esiintyi 1950-luvulla useiden eri kokoonpanojen solistina, mutta lopullisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1958 Capitol Showbandin solistina. 1960-luvun alussa he nauttivat suurta suosiota Irlannissa, mutta keikkailivat aina Yhdysvalloissa asti. Vuonna 1965 Moore osallistui viisuihin kuitenkin sooloartistina, koska tuohon aikaan yhtyeillä ei ollut asiaa euroviisuihin.

Napolissa, Italiassa pidetyssä Eurovision laulukilpailussa Irlanti teki mukavan viisudebyytin sijoittuen kahdeksantoista maan joukossa kuudenneksi. ”I’m walking the streets in the rain” on ajattoman kaunis, harmoninen, mutta miehekäs evergreen-balladi, jollaisista Irlanti tuli viisuhistoriansa alkutaipaleella tutuksi. Miesballadit olivat myös varsin menestyksekkäitä, sillä seuraavat kolme Irlannin edustussävelmää sijoittuivat kaikki kärkinelikkoon, vuoden 1967 Sean Dunphy jopa toiseksi. Vasta Irlannin viides edustaja vuonna 1969 oli naisen esittämä reippaampi kappale. Vuotta myöhemmin löytyi se oikea menestysresepti, kun naisen laulama balladi toi Irlannille ensimmäisen heidän seitsemästä viisuvoitostaan. ”I’m walking the streets in the rain”-singlestä tuli Mooren kolmas peräkkäinen listaykkönen Irlannin listalla.

Vuonna 1970 Moore muutti Yhdysvaltoihin, jossa elikin kuolemaansa asti. Vuonna 1972 hän avioitui irlantilaisen laulajattaren Maeve Mulvanyn kanssa ja aviopari muodosti menestyksekkään duon Butch ’n Maeve”. Musiikkiuran ohella he omistivat pubin, joka oli nimetty erään heidän laulunsa mukaan ”The Parting Glass”. Maeve osti Butchin kuoleman jälkeen talon Irlannista, mutta ei koskaan ehtinyt muuttaa sinne asumaan, koska poistui itsekin keskuudestamme vuonna 2004. Pariskunnalla oli kolme yhteistä lasta Rory, Tara ja Thomas.

Kahden ja kolmen tähden rajoilla. On tuossa kyllä jotan kaunista, mutta eivät nämä irkkuballadit oikein napaa.

Tämä on yksi Irlannin parhaista viisuista. Ihan vallan soittolistallanikin tämä on. Viisi tähteä.

Minäkin ihan pidän tästä, joskin hieman laahaava sovitus luo hivenen uneliaan vaikutelman. Kolme tähteä tänään.

näissä sitä jotakin on aijaijaaa, tälle hymypojalle annan tietysti 5 p. Maagista tunnelmaa. Tässä balladissa on samantapainen rakenne kuin v. -66 voittajakappaleessa Merci Cherie, joten ei ihme, että tälläiset angloamerikkalaistyyliset standardi-franksinatra- balladit hipsivät silloin kaikki kärjen tuntumiin. Loistava veto!

Kappale vangitsee huomion yllättävän tiukasti itseensä. Ei kuitenkaan kiinnosta sen enempää.

** tähteä.

Viisi tähteä.

Kylläpäs tämä kosketti, aloin puolessa välissä itkemään, kun Walking the streets in the rain kolahti suoraan sydämeen. Butch Mooren tulkinta oli melkein hypnotisoivaa, hän keskittyi niin hyvin esitykseen ja tulkintaan, että minä kuuntelijana menin aivan sekaisin. Todella kaunis sävellys, Irlannin viisuballadit ovat kyllä ainutlaatuisia.

Ei nyt oikein innostanut, eivät oikein nämä Irkkuballadit Alun rummut ovat kyllä kivat

Onpa todella kuppilalaisten mielipiteitä jakava viisu. Jokaista tähtimäärää tyrkytetty.

Tylsä ja laiskasti laulettu kappale. Kaksi tähteä.

Dramaattiset alkurummut johdattelivat aivan ihanan melodiseen balladiin. Butch Mooren tyylikäs esitys kruunasi vanhan kunnon viisun. Neljä tähteä.

Ajattelin itsekin täsmälleen samaa, kuin Valkealainen, mutta annan kuitenkin kolmen tähteä hänestä poiketen.

jee euroviisut kirjoitti:On tuossa kyllä jotain kaunista, mutta eivät nämä irkkuballadit oikein nappaa.

irkkuballadi ? .......hmmmm .........minusta tämä kuulosti enemmänkin 50-luvun amerikkalaiselta iskelmältä kuin irkkuballadilta 60-luvun puolesta välistä.

jee euroviisut kirjoitti:Kahden ja kolmen tähden rajoilla.

Kahden ja kolmen tähden rajoilla tämä minustakin pyörii. Ihan pikkunätti melodia ja kivaa menneen ajan tunnelmaa ja intensiivinen esitys. Mutta toisaalta melko keskinkertainen ja liian laahaava - ei sen suuremmin kolahtanut. Kuitenkin ihan kuunneltava.

Kolme tähteä ***

Odotukset olivat jostain syystä korkealla ja nyt jäi vähän pettymykseksi. Kappaleessa on paljon aineksia, mutta toteutus jäi nyt vähän laahaavaksi. Varsinkin tuo venyttävä laulutyyli repii hermoja. Kaksi tähteä.

Hieno balladi saa minulta tänään turvalliset kolme tähteä. Ei nouse elämää suuremmaksi klassikoksi, mutta ei myöskään ihan yhdentekevä ole.

Hyvät käsiliikkeet. Yksinkertainen idea, joka kevyesti kantaa tuon vajaan kolmeminuuttisen. Äänekkäämpi ja suurieleisempi kohta parantaa kokonaisuutta suuresti, säkeistöt kun ovat enemmän yhtä ja samaa. Ajattoman klassikon aineksia.

Tässä on kaunista 1960-luvun kaihoa. Vähän tuli jopa vanhat James Bond tunnarit mieleen. Annetaan kolme tähteä tälle kauniille harmittomalle evergreenille!

Todella kaunis Irlantilainen balladi, 5 tähteä Komea ääni esittäjällä.

Mainio debyytti Irlannilta! Kuulosti jo alusta alkaen evergreeniltä. Hyvä melodia ja vahva esitys Butch Moorelta. Pidin kerrassaan paljon näin ensi kuulemalta. Annanpa neljä tähteä.

Mahtava ballaadi Irlannin paras 60-luvulla

Vaikka onkin vähän laahava, on tämä aika kaunis kappale. Ei kuitenkaan kovinkaan persoonallinen. Kolme tähteä.

sziget kirjoitti: ↑21 Huhti 2010, 23:56 Hyvät käsiliikkeet. Yksinkertainen idea, joka kevyesti kantaa tuon vajaan kolmeminuuttisen. Äänekkäämpi ja suurieleisempi kohta parantaa kokonaisuutta suuresti, säkeistöt kun ovat enemmän yhtä ja samaa. Ajattoman klassikon aineksia.

rakastan käsiliikkeitä ja varsinkin tämän nimimerkin ulostuksia ... oivaltavia, näkökantoja ... näihin meidän niin suuresti rakastamiin lauluihin ...