Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1964
Kappale: Près de ma rivière
Esittäjä: Robert Cogoi
Säveltäjä: Robert Cogoi
Sanoittaja: Robert Cogoi
Kapellimestari: Henri Segers
Sijoitus: 10./16
Pisteet: 2
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1964be

Robert Cogoi syntyi vuonna 1939 belgialaisessa Châteletin kaupungissa Jugoslaviasta kotoisin oleville vanhemmille Mirko Kogoj nimisenä. 22-vuotias nuorukainen solmi levytyssopimuksen Philips Recordsin kanssa vuonna 1961. Vuotta myöhemmin Ostendin casinolla järjestetyssä Grand Prix International des Variétés -kilpailussa kappale "Si un jour" oli voittoisa.

Keväällä 1964 RTBF valisi edustajan Kööpenhaminassa pidettyihin yhdeksänsiin Eurovision laulukilpailuihin sisäisesti. Robert Cogoin oma sävellys "Près de ma rivière" oli Belgian ensimmäinen ilman karsintaa valittu edustuskappale. Kööpenhaminan Tivolissa toiseksi viimeisenä vuoron saaneen esityksen pistevirta ei ollut erityisen vuolas, sillä Belgian jokilaulu sai vain kaksi ääntä, toisen Portugalista ja toisen Monacosta.

Robert Cogoi jatkoi levytysuraansa 1960-luvun lopulle asti sekä esiintyi vuonna 1976 Les arpents dorés nimisessä elokuvassa. Syvästi uskonnollinen artisti ei pelännyt esitellä vakaumustaan tuotannossaan. Vuoden 2005 Belgian euroviisukarsinnassa tuolloin 65-vuotias Cogoi näyttäytyi pitkän hiljaiselon jälkeen.

Ihan peruskaunis aikansa hedelmä. Harmillista, ettei näistä Kööpenhaminan kilpailuista ole kuvamateriaalia näyttää.

KOLME tähteä.

Tämän tahdissa on mukava keinua ees taas. Kolme tähteä.

Ensimmäinen viisu vuodelta 1964 Viisulassa arvioitavana ja heti tällainen hieno nostalginen kappale. Tykästyin kovasti: tyylikäs ja vahva balladi, joka on minusta säilynyt raikkaana. Robertilla on hyvä ääni ja tulkinta on tunteikas. On tosiaan harmi, ettei kilpailusta ole kuvamateriaalia tallella.

Neljä tähteä.

no nyt päästiin jälleen asiaan, tyylilajinsa puhtaimpia edustajia, hieno balladi ku mikä ja tekstille myös täydet pisteet! 4.8 pist.

Jotain hyvää, vaikka vähän tylsä olikin

Tätä jäi hiljaisuudella kuuntelemaan, neljä tähteä.

Aikamoinen virsi, tätä voisi melkein kuvitella seurakuntalaisten veisaavan jumalanpalveluksessa ensi sunnuntaina. Virsissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en silti anna tälle kuin ** tähteä.

Ihan kiva balladi tunteikkaasti tulkittuna. Mutta jonkin verran liian hidastempoinen, laahaava.......pyörii kahden ja kolmen tähden välissä......

Kaksi **

Kaksi tähteä. Aika tylsä. Miten minulle tuli tuosta introsta mieleen Ranskan vuoden 1958 voittoviisu Dors mon amour? Eikö muuten tuosta esityksestä ole jäljellä videomateriaalia kun vain kuvia oli videossa?

Kolme tähteä.

Kovin suuria tunteita ei herättänyt tämä Belgian sinänsä kaunis viisu. Ehkä hieman liian hitaasti virtasi joki minulle kun en oikein päässyt mukaan. Tunteikas tulkinta Robert Cogoilta.

Komea solisti. Kuin suoraan The Baseballsseista
Tosiaankin harmi, ettei livevetoa ole nähtävissä. Mutta nätti on kappale. Tosin en tätä olisi ulkomuistista osannut vetäistä. Ehkä siksi tähdet jäävät nyt kolmeen, mutta erittäin vahvaan kolmeen.

Hyvä-ääninen Robert Cogoi tulkitsi hienosti todella kauniin kappaleen. 4 tunnelmallista tähteä.

Kiva tuo A-osan hallitsema biisirakenne, joka nykyviisuissa on masentavan harvinainen. Ja olipa tosi hitaasti laulettu, kun sanoja on vain kourallinen ja silti tulee kevyesti täyteen kolme minuuttia ja ylikin.

Laulaja tuntui uskovan tarinaansa eikä vain joikaavan niitä näitä. Mitä tarkoittaakaan "Triste et solitaire, je viens maintenant" (Sad and solitary, I'm coming now)? Aikooko hän hukuttautua jokeensa, kun on niin yksin ja surullinen? Kelpo biisi, tähtiä neljä.

Ärsyttävä... Muka niin herkkä. 1.

TomppaJr kirjoitti: Ärsyttävä... Muka niin herkkä.

Jaan tuntosi. Ärsyttävä viisu, josta ei saa kiinni. Yksi tähti.

Jälleen yksi 60-luvun viisu, josta ei kuuntelun jälkeen jää yhtään mitään mieleen. Komeastihan Robert lauloi, mutta kappale on onnettoman tylsä. Yksi tähti.