Viisukuppila

Maa: Irlanti
Vuosi: 1966
Kappale: Come back to stay
Esittäjä: Dickie Rock
Säveltäjä: Rowland Soper
Sanoittaja: Rowland Soper
Kapellimestari: Noel Kelehan
Sijoitus: 4./18
Pisteet: 14
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966ie
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Ireland1966.html

Dickie Rock (oik. Richard Rock, s. 10.10.1936 Cabra, Irlanti) syntyi vaa’an tähtimerkissä pienessä Cabran kylässä, Dublinin pohjoispuolella. Dickien musikaalisuus ilmeni jo hyvin nuoressa iässä. Hän lauloi kirkkokuorossa ja perusti ensimmäisen bändinsä The Melochords jo 16-vuotiaana. Myöhemmin yhtye muutti muotoaan ja muodosti perustan suositulle Cadets Showband yhtyeelle, mutta Dickie oli tuolloin jo siirtynyt eteenpäin. Hän perusti uuden yhtyeen Dickie Rock and the Echoes, joka ei ollut kovin pitkäikäinen. Kun toinen irlantilainen euroviisuedustaja Butch Moore lähti soolouralle The Blue Clavons yhtyeestä, korvasi Dickie hänet solistin tehtävissä.

Nuoruuden bändikokeilujen jälkeen Dickie saavutti läpimurtonsa vuonna 1962 Miami Showbandin keulahahmona. Hänet valittiin tehtävään koelaulujen kautta. Miami Showband oli 1960-luvun kiistatta suosituin yhtye Irlannissa ja suosituin irlantilaisyhtye myös kotimaansa rajojen ulkopuolella. Heti ensimmäinen single “There’s always me” bongahti Irlannin listan ykköseksi vuonna 1963. Muiden tähtien imitoidessa Elviksen maneereja, Dickien esikuvina toimivat hienostuneemmat solistit, kuten Frank Sinatra tai Tony Bennett. Hänen karismansa perustui enemmän silmien pilkkeeseen, kuin komeisiin kasvoihin tai atleettiseen ulkomuotoon.

Koko 1960-luvun Dickie ja Miami Showband tehtaili hittilevyjä kuin liukuhihnalta. Vuonna 1965, Irlannin osallistuessa ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailuihin, Dickie oli luonnollisesti mukana karsinnoissa. Silloin hän hävisi edustustehtävät pahimmalle kilpailijalleen Butch Moorelle. Dickien “I still love you” sijoittui karsinnassa seitsemänneksi. Seuraavana vuonna Dickie sai revanssinsa ollessaan jälleen ehdolla Irlannin euroviisuedustajaksi. Dickie lauloi kahdentoista kappaleen karsinnassa kolme esitystä, joista alueraadit pitivät parhaana hienostunutta balladia “Come back to stay”. Myös Butch Moore oli hänkin mukana kahdella kappaleella, mutta tällä kertaa Dickie Rock veti pidemmän korren.

Loppukilpailussa Dickie sijoittui hienosti neljännelle sijalle ja sai kotimaassaan sankarin vastaanoton. Edustuskappale nousi luonnollisesti Irlannin singlelistan ykköstilalle. Dickie otti osaa Irlannin viisukarsintoihin vielä kahdesti myöhemmin, sijoittuen vuonna 1969 kolmanneksi ja vuonna 1977 kuudenneksi.

Eurovision laulukilpailut oli myös alkusysäys Dickien soolouralle. Hänhän joutui ottamaan osaa sooloartistina jo senkin vuoksi, että yhtyeiden ei tuohon aikaan sallittu esiintyvän loppukilpailussa. Dickie sai uralleen siis vauhdikkaan startin ja se jatkuikin menestyksekkään yli kymmenen seuraavaa vuotta. Viimeinen ykköshitti “Back home again” on vuodelta 1977. Vuosikymmenen loppupuolella Dickien tyyliin sopiva viihdemusiikki jäi suuren yleisön suosiossa vähemmistöön pop- ja rock-musiikin vallatessa levylistat. Dickie siirtyi enemmän musiikkiteatterin ja cabaren maailmaan. Hän on edelleen esiintyvä taiteilija ja yksi Irlannin tunnetuimmista viihdeveteraaneista, joka täyttää konserttisalit ja teattereiden katsomot edelleen.

Dickie Rock - Come back to stay (2006)

Karsinnan kakkonen: The Ludlows - The Wind

Ei kummoinen kappale tämä.

Tälle on pakko antaa 5, oli sen verran hieno kappale Oikeaa musiikkia

Loistava evergreeni - niin kuin vain irlantilaiset osasivat 1960-luvulla. Viisi tähteä tällekin

Tylsä oli. Hoettiin kolme minuttia aika samaa, olisi voinut olla muutekin kuin vain tuota kertosäettä. On tuolla ehkä jotain kiehtovaakin melodiaa taustalla, mutta ei tälle silti kahta tähteä enempää kehtaa antaa.

Tyypillinen aikansa iskelmä tämä irlantilainen slovari. Dickie lauloi hienosti ja loppuveto hienoine orkesterisointuineen oli oikeinkin komea euroviisubiisin lopetus. Kyllä tämä kolme tähteä saa

Tyypillinen irlantilaistylsäke.

** tähteä.

"Klassikko", neljä tähteä.

Hieno kappale ja upea tulkinta: viisi tähteä!

Kaunis irlantilaisballadi oli tämä sävelmä ja vahvasti tunteella tulkiten Dickie sen esitti. En nyt kuitenkaan lämmennyt tälle ihan täysillä: oli hieman tylsä niin melodialtaan kuin sanoitukseltaankin enkä erityisemmin pitänyt Dickien hieman väräjävästä äänestä. Loppuveto oli hieno.

Kolme tähteä.

komeat on korvat tälläkin kaverilla... ja ääni! Tuntuu et irlantilaisia viisuja on tullut täs Viisulassa erityisen paljon, ja jokainen niistä on jäänyt ja sävähdyttänyt toella rajusti minunkin romanttista pallaatisieluani... niinkuin ny tämäkin, 5 pistettä tälle... silloin aikoinaan joskus -80 luvul ku meikä sai kuunneltavaksi nämä kaikki irlannin viisuehdokkaat v. 1965 - 1981 ... se oli joku kokoelmalevy jonka eräs Jij en ik-laulun tv:ssä laulanut fani oli äänittänyt mulle c-kasetille .... ja varsinkin ne kaikki vanhimmat eli ensimmäiset irlannin balladit, miessolistien mahtipontiset patarumpu aloituksin tehostetut esitykset tuntuivat kaikkein mieluisimmilta, niinkuin nykyäänkin... vain jotkut näistä myöhemmistä Iiriviisuista eli v. -70, -72 ja -75 kaltaiset huippukappaleet nousevat myös sieltä voimalla esiin... (no okei okei, mainihten myös v. -76 laulun niin vältyn lumipesulta ... ei ehkä ois niin kiva tapella Muziksen ja Genten kanssa lumikinoksesa ja muksia toisiaan jääpuikoilla täytetyllä villakinttaalla...)
tässä on erityisen ihana tuo kertosäkeen loppuosa : " pliiiiiss, daaaarliiing ouuuu pliiiiss..." - kohta ... huh, saaks pikkuisen väristä ja täristä.... !? Tämä on ehkä näistä "samantyylisistä" -65, -66, -67 ja -68 tehoballadeista...ehkä tasapainoisin... (?) .. tuon -67 2.sijoittuneen laulun kanssa... en tiedä, noh nymmmää rupesin jo halakohon hiuksia!
jk: tähän olisi kaivannut äänilevyversiota tuosta laulusta, vaikka tuo v. 2009 live-veto olikin ehkä jopa lähempänä sitä kuin tuo Luxemburgin esitys... paitsi että tuo ed. mainitsemani ihana kohta oli muutettu, vedetty vähän niinku oikoseks... nuo Luxemburgissa jyrätyt live-sovitukset (-66) olivat mielestäni ehkä sen vuosikymmenen kököimmät... ai ah, siis hitto ku mä osaan olla suustani aika rivon suora... siis tarkoitin että ne olivat vähiten sliipatuimman tuntuiset (vähän kuten Pariisin vastaavat -70 luvulla) eli ei niin kovin hyvin onnistuneet, en tiejä sitte, oliko orkesteri harjoitellu liian vähän... vai sovittajat hämmentyneet jälleen uuden koitoksen edessä... kun on suuri orkesteri käytettävissä niin... saattaapi joidenki mielesä kasvaa suuruudenhulluus tai sitten pyrkimys pelkistetympään minimalismiin ...

Tykkään tästä kovasti. Tulkinta on onnistunut ja kappaleessa on jotain niin kaunista ja ainutlaatuista. Pidän myös Dickien tavasta eläytyä kappaleeseen. Täydet viisi tähteä.

Tämä oli näitä Irlannin 50-luvun amerikkalaistyylisiä viisulauluja. - Mutta ihan kaunis oldies-viihdekipale ja Dickie esitti sen taitavasti ja sujuvan letkeän rennosti.

Neljä tähteä.

Minuun tämä ei iskenyt. En löytänyt kappaleesta "sitä jotain". Kaksi tähteä.

Korvat olivat komeat ja näköjään ovat edelleen - ainakin vuoden 2006 videon perusteella.

Neljä tähteä tälle oikealle musiikille. Irlanti toi euroviisuihin mukavaa vaihtelua näillä sinatramaisilla balladeilla, jotka hyvin erottuivat ranskankielisten chansonien tai muuten vain tekotaiteellisten sävellysten joukossa. Biisi kestää erittäin hyvin vertailun esimerkiksi moniin Paul Ankan legendaarisiin lällyhitteihin. Viisu on oikeastaan kuin prototyyppi juuri näistä tämäntyyppisistä lauluista. Tietysti tämäkin tyyli oli jo hieman vanhanaikaista vuonna 1966, mutta milloinkas musiikkityylit olisivat rantautuneet Euroviisuihin reaaliajassa.

Vaikkei tämä vuosikerrassaan mikään suosikkini olekaan, niin tälle olisi voinut ihan hyvin suoda voiton. Ja jos raadit ajattelivat tuona pirteänä vuonna, että "erottuvan" balladin on voitettava, niin miksi ne valitsivat rasittavan Itävallan, kun tämäkin olisi ollut tarjolla. Tämä sentään etenee koko ajan...

**
Lyriikat ovat kuin kissaa tapettaisiin. Miten kehtaa aikuinen mies ruikuttaa noin? Kuluneesta aiheesta voi laulaa tuoreemmin sanankääntein, olisi voinut jo vuonna 1966. Musiikillisesti tässä ei ole niin paljon valittamista. Paul Youngin kasarihitti Come back and stay on silti enemmän mieleeni.

lharju kirjoitti:Ja jos raadit ajattelivat tuona pirteänä vuonna, että "erottuvan" balladin on voitettava, niin miksi ne valitsivat rasittavan Itävallan, kun tämäkin olisi ollut tarjolla.

Koska Itävalta oli ansiokkaampi.

Irlannin parhaimpia

TomppaJr kirjoitti: ↑15 Marras 2010, 18:04 Tälle on pakko antaa 5, oli sen verran hieno kappale Oikeaa musiikkia

Myöhemmin laskenut semmoiseen heikkoon kakkoseen.

Ehkä vähän kliseiset sanat. Dickie ei ole mitenkään erikoinen laulajakaan. Kuitenkin ihan kaunis melodia ja kokonaisuudessaan aika harmiton. Kolme tähteä.