Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 1960
Kappale: Du hast mich so fasziniert
Esittäjä: Harry Winter
Säveltäjä: Robert Stolz
Sanoittaja: Robert Gilbert
Kapellimestari: Robert Stolz
Sijoitus: 7./13
Pisteet: 6
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1960at

24. syyskuuta 1914 oli Winterin perheessä aihetta iloon Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä huolimatta, sillä sleesialaisessa Beuthenin kylässä syntyi terve poikalapsi, joka sai kasteessa nimen Horst. Vanhempien erottua Horst alkoi elättää itseään musiikilla jo 16-vuotiaana. Sotien välissä Horst Winter opiskeli 30-luvun Berliinissä Hochschule für Musik opinahjossa, jossa hänen pääaineenaan oli viulu ja klarinetti. Miehen oma orkesteri sai levytyssopimuksen vuonna 1941 ja Toinen maailmansota meni viihdytysjoukkoissa.

Vuonna 1948 tykkien hiljennyttyä Horst levytti myöhemmin Björkinkin "It’s Oh So Quiet" -nimellä coveroiman "Und jetzt ist es still" kappaleen, jonka oli säveltänyt Hans Lang ja Erich Meder. 1950-luvulla Horst Winter Tanzorchester kiesi Saksaa, Sveitsiä ja Itävaltaa. Vuonna 1960 oli Eurovisio-edustuksen vuoro taiteilijanimellä Harry Winter. Kuuluisan Robert Stolzin säveltämä "Du hast mich so fasziniert" sijoittui Lontoossa seitsemänneksi. Vuotta myöhemmin Monte Carlon festivaaleilla kappale "Vogerl aus Wien" oli voittoisa. Horst Winter edusti Itävaltaa kaikkiaan seitsemän kertaa kansainvälisillä festivaaleilla.

1970-luvulla Horstin tie vei aina Yhdysvaltoihin asti esiintymään itse Frank Sinatran kanssa. ORF järjesti tähden 80-vuotispäivänä gaalakonsertin, Eurovisio-maailmastakin tutun Richard Österreicherin Big Band soitti Hotel Wimbergerissa. Parhaiten "Ein kleiner Bär mit großen Ohre" kappaleesta tunnettu artisti nähtiin julkisuudessa vielä kuusi kuukautta ennen kuolemaansa vuonna 2001 muistelemassa elämäänsä, joka vei Sleesiasta Berliinin kautta Wieniin. Wienissä voi muuten kävellä Horst Winterin mukaan nimettyä katua.

Ei koukkua, yksi.

Ei näitä klassikkoiskelmiä oikein erota toisistaan.

Olipa tylsä. Muutama minuutti tuntui ikuisuudelta. Jätin yhteen tähteen.

Järjettömän tylsä hoile.

** tähteä.

Kappaleella oli pituutta vähän turhankin paljon, mutta upean mahtipontisesti orkesterin sävelet Harry-Horstin komeasti laulaman kappaleen taustalla soivat. Puheosuuksista en taaskaan pitänyt, mutta laulu oli todella komeaa. Kivan letkeän leppoisa tunnelma tästä välittyi.

Kolme tähteä.

Joo terve ja näkemiin, yksi. Ei mitään koukkua, ei mitään jännää, ei mitään.

Hyvä laulaja tekee kaikkensa saadakseen sävelmään hehkua. Sangen keskinkertainen, mutta ihan miellyttävä kokonaisuus. Annetaan KOLME tähteä.

Tuohon aikaan viisuartistit osasivat sentään laulaa. Arvostan. Kokonaisuudelle ihan kohtuulliset kolme tähteä.

Eikä herra Winter ole siis ollut aivan kuka tahansa tyyppi, kun on kerran saanut oman kadunkin. Eurovisioartistille sekin hieno kunnianosoitus.

Heti kättelyssä nejä kirkasta tähteä, useamman kuuntelun jälkeen pisteet voivat vielä muuttua viiteen. 60-luvun charmia ja miellyttävää tunnelmaa. Lisäksi ei tarvitse jännittää, että suoriutuuko solisti tehtävästään.

Kaunis ja keveä kappale, sellainen "leijailulaulu" . Hieno orkesterisovitus. Harry lauloi komeasti. Fasinoidun tästä laulusta KOLMEn tähden verran.

Aluksi kappale viehätti minua, mutta tämä viehätys kuivui pian kokoon ja kappale tuntui vain jatkuvan jatkumistaan. Kaksi tähteä.

Tylsä, ei jaksa innostaa kuuntelemaan loppuun

Jälleen todella aikakaudelleen tyypillinen viisu, mutta tämä on jotenkin kaunis tai ainakin tässä on kaunis melodia. Tätä kuuntelee ihan mielellään, mutta vähän liian pitkä tämä on. Kolme tähteä.