Suomi 1968: Kristina Hautala - Kun kello käy
Lähetetty: 21 Helmi 2011, 08:39
Maa: Suomi
Vuosi: 1968
Kappale: Kun kello käy
Esittäjä: Kristina Hautala
Säveltäjä: Esko Linnavalli
Sanoittaja: Juha Vainio
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 16./17
Pisteet: 1
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1968fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Finland1968.html
Kristina Hautala (s. 28.6.1948) varttui tukholmalaisessa lähiössä ja jo pikkutyttönä hänen haaveenaan oli päästä pop-tähdeksi. Kristinan isän tuttava, nuoriso-ohjaaja Niilo Kantokorpi, kuuli tytön laulua nauhalta ja Kantokorpi päätti tuoda hänet Suomeen. Pääsiäisenä 1965 Kristina osallistui Scandia musiikin koelaulutilaisuuteen, jossa hän ihastutti paikalla istuneet levymogulit välittömästi valloittavalla olemuksellaan ja heleällä äänellään. Kristina ei kuitenkaan hallinnut täysin suomen kieltä, joten aluksi hänet passitettiin fonetiikan oppitunneille.
Toukokuussa 1966 julkaistiin Kristinan ensimmäinen single “En koskaan”, joka oli Juha Vainion kääntämä versio Dusty Springfieldin hitistä “You don’t have to say you love me”. Kappaleesta tuli heti yksi radion soitetuimmista kappaleista ja nukkemaisen kauniista Kristinasta tuli kaikkien ihannoima poptähti - juuri sellainen, mistä hän oli unelmoinutkin. Sirpakan ulkomuotonsa ansiosta Kristina oli haluttu kansikuvatyttö 1960-luvun aikakausilehtiin ja lisäksi hän sai mm. kunnian toimia Apu-lehden ensimmäisen paperinuken mallina.
1960-luvun loppu oli vauhdikasta aikaa ja singlejä julkaistiin useita, kuten “En katso naamion taa”, “Jokainen hetki”, "Kielletyt käskyt" ja “Rakkautta vain”, joka oli käännös Beatles-hitistä “All You need is love”. Lisäksi Kristina kiersi ahkerasti keikoilla ympäri Suomea. Useimmiten yksin, mutta myös mm. Johnny Liebkindin kiertueen vierailevana tähtenä.
Vuosi 1968 oli Kristinan uran huippuhetki, sillä hänet valittiin Suomen euroviisuedustajaksi ylivoimaisella postikorttiäänten enemmistöllä. Suomen karsinnassa toiseksi sijoittui Kristinan kiertuekaveri Johnny kappaleella “Kissankellojen aikaan”. Kristinan “Kun kello käy” oli ajan hengessä rullaava nuorekas popkappale - ensimmäinen lajissaan Suomen euroviisuedustajien joukossa.
Lontoossa Kristina Hautala herätti runsaasti positiivista huomiota kauniilla olemuksellaan ja juorulehdet yhdistivät hänet jopa hieman romanttisessa mielessä isäntämaan edustajaan Cliff Richardiin. Lisäksi hänet nimettiin monissa yhteyksissä kisan kauneimmaksi solistiksi. Royal Albert Hallin lavalla Kristina ei kuitenkaan vakuuttanut eri maiden tuomareita vihreässä baby doll mekossaan, vaan sai ainoastaan yhden pisteen norjalaistuomarilta. Lopputuloksissa Suomi jakoi viimeisen sijan Alankomaiden kanssa.
Kristinan uraa Suomessa tämä ei kuitenkaan hetkauttanut, vaan hän suuntasi kesäkiertueelle, jonka vierailevana tähtenä esiintyi uraansa aloitteleva Markku Aro. Syksyllä 1969 hän aloitti kuitenkin opiskelun ruotsalaisessa iltaoppikoulussa ja ehti keikoille ja levytysstudioon enää viikonloppuisin. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi levytykset “Kop kop ken lie”, joka oli versio saman vuoden Ison-Britannian euroviisusta “Knock knock who’s there”, sekä Lasse Mårtensonin kanssa duetoitu “En koskaan aio rakastaa”. Ne jäivät Kristinan varsinaisen uran viimeisiksi levytyksiksi.
Vuonna 1972 Kristina Hautala hyllytti hienon laulajanuransa kokonaan ja muutti suomalaisyleisön pettymykseksi takaisin Ruotsiin. Hän meni opiskelemaan tukholmalaiseen yliopistoon ja hankki itselleen psykologin koulutuksen. Kristina onkin toiminut kyseisessä ammatissa kaikki nämä vuodet, vaikka laulaminen on säilynytkin rinnalla rakkaana harrastuksena. Syksyllä 2003 harrastus poiki myös yhden näkyvämmän hedelmän, kun Kristina julkaisi yllättäen omakustannealbumin “Hetki tää”, joka sisältää Matti Viita-ahon lauluja. Mutta muuten Kristina ei haikaile enää poptähteydestä.
Kristina Hautala - Vänta och se
Kristina Hautala - 20 suosikkia (Spotify)
http://kotinetti.suomi.net/kristinahautala/index.htm
Vuosi: 1968
Kappale: Kun kello käy
Esittäjä: Kristina Hautala
Säveltäjä: Esko Linnavalli
Sanoittaja: Juha Vainio
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 16./17
Pisteet: 1
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1968fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Finland1968.html
Kristina Hautala (s. 28.6.1948) varttui tukholmalaisessa lähiössä ja jo pikkutyttönä hänen haaveenaan oli päästä pop-tähdeksi. Kristinan isän tuttava, nuoriso-ohjaaja Niilo Kantokorpi, kuuli tytön laulua nauhalta ja Kantokorpi päätti tuoda hänet Suomeen. Pääsiäisenä 1965 Kristina osallistui Scandia musiikin koelaulutilaisuuteen, jossa hän ihastutti paikalla istuneet levymogulit välittömästi valloittavalla olemuksellaan ja heleällä äänellään. Kristina ei kuitenkaan hallinnut täysin suomen kieltä, joten aluksi hänet passitettiin fonetiikan oppitunneille.
Toukokuussa 1966 julkaistiin Kristinan ensimmäinen single “En koskaan”, joka oli Juha Vainion kääntämä versio Dusty Springfieldin hitistä “You don’t have to say you love me”. Kappaleesta tuli heti yksi radion soitetuimmista kappaleista ja nukkemaisen kauniista Kristinasta tuli kaikkien ihannoima poptähti - juuri sellainen, mistä hän oli unelmoinutkin. Sirpakan ulkomuotonsa ansiosta Kristina oli haluttu kansikuvatyttö 1960-luvun aikakausilehtiin ja lisäksi hän sai mm. kunnian toimia Apu-lehden ensimmäisen paperinuken mallina.
1960-luvun loppu oli vauhdikasta aikaa ja singlejä julkaistiin useita, kuten “En katso naamion taa”, “Jokainen hetki”, "Kielletyt käskyt" ja “Rakkautta vain”, joka oli käännös Beatles-hitistä “All You need is love”. Lisäksi Kristina kiersi ahkerasti keikoilla ympäri Suomea. Useimmiten yksin, mutta myös mm. Johnny Liebkindin kiertueen vierailevana tähtenä.
Vuosi 1968 oli Kristinan uran huippuhetki, sillä hänet valittiin Suomen euroviisuedustajaksi ylivoimaisella postikorttiäänten enemmistöllä. Suomen karsinnassa toiseksi sijoittui Kristinan kiertuekaveri Johnny kappaleella “Kissankellojen aikaan”. Kristinan “Kun kello käy” oli ajan hengessä rullaava nuorekas popkappale - ensimmäinen lajissaan Suomen euroviisuedustajien joukossa.
Lontoossa Kristina Hautala herätti runsaasti positiivista huomiota kauniilla olemuksellaan ja juorulehdet yhdistivät hänet jopa hieman romanttisessa mielessä isäntämaan edustajaan Cliff Richardiin. Lisäksi hänet nimettiin monissa yhteyksissä kisan kauneimmaksi solistiksi. Royal Albert Hallin lavalla Kristina ei kuitenkaan vakuuttanut eri maiden tuomareita vihreässä baby doll mekossaan, vaan sai ainoastaan yhden pisteen norjalaistuomarilta. Lopputuloksissa Suomi jakoi viimeisen sijan Alankomaiden kanssa.
Kristinan uraa Suomessa tämä ei kuitenkaan hetkauttanut, vaan hän suuntasi kesäkiertueelle, jonka vierailevana tähtenä esiintyi uraansa aloitteleva Markku Aro. Syksyllä 1969 hän aloitti kuitenkin opiskelun ruotsalaisessa iltaoppikoulussa ja ehti keikoille ja levytysstudioon enää viikonloppuisin. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi levytykset “Kop kop ken lie”, joka oli versio saman vuoden Ison-Britannian euroviisusta “Knock knock who’s there”, sekä Lasse Mårtensonin kanssa duetoitu “En koskaan aio rakastaa”. Ne jäivät Kristinan varsinaisen uran viimeisiksi levytyksiksi.
Vuonna 1972 Kristina Hautala hyllytti hienon laulajanuransa kokonaan ja muutti suomalaisyleisön pettymykseksi takaisin Ruotsiin. Hän meni opiskelemaan tukholmalaiseen yliopistoon ja hankki itselleen psykologin koulutuksen. Kristina onkin toiminut kyseisessä ammatissa kaikki nämä vuodet, vaikka laulaminen on säilynytkin rinnalla rakkaana harrastuksena. Syksyllä 2003 harrastus poiki myös yhden näkyvämmän hedelmän, kun Kristina julkaisi yllättäen omakustannealbumin “Hetki tää”, joka sisältää Matti Viita-ahon lauluja. Mutta muuten Kristina ei haikaile enää poptähteydestä.
Kristina Hautala - Vänta och se
Kristina Hautala - 20 suosikkia (Spotify)
http://kotinetti.suomi.net/kristinahautala/index.htm