Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1965
Kappale: Aurinko laskee länteen
Esittäjä: Viktor Klimenko
Säveltäjä: Toivo Kärki
Sanoittaja: Reino Helismaa
Kapellimestari: George de Godzinsky
Sijoitus: 15./18
Pisteet: 0
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1965fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Finland1965.html

Viktor Klimenko (s. 24.11.1942) syntyi Karjalassa Svetnavalkassa (ent. Pyhäniemi) suomalaisella keskitysleirillä, jonne hänen venäläiset vanhempansa oli etnisten vainojen seurauksena asetettu. Perhe siirrettiin asumaan Suomeen, jossa Viktor kävi koulunsa. Pian huomattiin hänen taiteelliset lahjansa ja Viktor pääsi nopeasti esiintymään teatterissa ja musikaaleissa. Hän oli myös taitava tanssija ja opiskeli mm. balettia.

Viktorin ura levyttävänä laulajana alkoi hänen ollessaan 20-vuotias, kun Toivo Kärki allekirjoitti hänen kanssaan levytyssopimuksen. Ensimmäinen single ”Tuhansien järvien maa” ei vielä menestynyt, mutta vuonna 1964 julkaistu ”Jokaiselle joku on kai rakkain” nousi hitiksi. Kappale oli suomenkielinen versio Dean Martinin laulusta ”Everybody loves somebody”.

13.2.1965 Viktor Klimenko osallistui kohuttuun Suomen euroviisukarsintaan oppi-isänsä Toivo Kärjen sävelmällä ”Aurinko laskee länteen”. Kuten kaikki tietävät karsinnan alueraatiäänestyksen voitti Marjatta Leppänen kappaleella ”Iltaisin”. Mukana oli kuitenkin myös mystinen ”Pohjola-raati”, joka kannatti Viktor Klimenkon kappaletta, joka oli sijoittunut raatien äänestyksessä vasta toiseksi. Suomen kansa taas olisi halunnut edustajakseen Katri Helenan ja letkajenkan ”Minne tuuli kuljettaa”, joka huhujen mukaan oli voittanut radiossa soitetun alkukarsinnan, josta yleisö oli valinnut postikorttiäänestyksellä kappaleet finaaliin. Neuvoton Yleisradio vetäytyi muutamaksi päiväksi miettimään asiaa ja harkinnan jälkeen päätyi olemaan samaa mieltä Pohjola-raadin kanssa. Niinpä Viktor Klimenko julistettiin edustajaksemme. Yhdeksi syyksi on jälkeenpäin arveltu valinnan olleen kunnianosoitus 21.1.1965 keuhkosyöpään kuolleelle Reino Helismaalle, joka oli sanoittanut kappaleen. Myös laulun surumielinen aihe on saanut jälkipolvet spekuloimaan, että Helismaa olisi tiennyt kuolemastaan ja tehnyt siitä laulun. Joka tapauksessa sanoitus jäi Helismaan viimeiseksi.

Viktor Klimenkon matkalla Napoliin sattui melkoinen kommellus ja oli vähällä, että Suomen edustuskappale olisi jäänyt kokonaan esittämättä. Tuohon aikaan Viktor oli Neuvostoliiton kansalainen ja häneltä puuttui asianmukainen viisumi. Asia tuli ilmi vasta Italian tullissa ja tullimiehet eivät päästäneet häntä maahan. 1960-luvulla asiat pystyttiin hoitamaan kuitenkin vähän suurpiirteisemmin, kuin nykyään, ja Suomen delegaatio synnytti tullissa jonkin sortin hössötystilanteen ja Viktor pääsi puolihuomaamattomasti luikahtamaan maahan.

Näiden moninaisten vaiheiden jälkeen Viktor Klimenko esiintyi kahdeksantoista maan joukossa kolmanneksi viimeisenä ja ei onnistunut vakuuttamaan kansainvälisiä tuomareita. Suomi ei saanut ainuttakaan pistettä, ja joutui jakamaan kohtalonsa Espanjan, Saksan ja Belgian kanssa. Jumbosija synnytti Suomessa kohun, koska karsintaan jätetty Katri Helenan pirteä esitys muistutti suomalaisten mielestä voittoisaa Luxemburgin kappaletta ”Poupée de cire, poupée de son”, joka esitettiin juuri ennen Suomea. Nolla-Viki ei tästä lannistunut, vaan oli mukana jo seuraavan vuoden Suomen karsinnoissa kappaleella ”Vieras rakastettuni” sijoittuen jälleen toiseksi.

1960-luvun loppupuolella Viktor Klimenko muutti tyyliään viihdeiskelmien smokkiasuisesta esittäjästä teatraalisempaan suuntaan. Taustalla vaikutti myös parin vuoden pesti Helsingin kaupunginteatterissa. Vuonna 1969 hän oli uusiutuneena mukana Suomen euroviisukarsinnoissa räiskyvällä kappaleellaan ”Vaari sirkuksessa”. Samana vuonna hän teki myös ikimuistoisen elokuvaroolin Matti Kassilan elokuvassa ”Vodkaa, komisario Palmu”. Kaikki huipentui seuraavana vuonna julkaistuun venäläisiä kasakkalauluja sisältäneeseen albumiin ”Stenka rasin”, joka myi siihen aikaan huimat 50.000 kappaletta. Samaa linjaa jatkoivat levyt ”Milaja” ja ”Country & eastern”, jotka nekin myivät kultaa. Ripaskaa tanssivasta ja leveävirneisestä värikkääseen kasakkapaitaan ja suuren karvahattuun sonnustautuneesta Klimenkosta tuli yksi aikakautensa ikoneista. Ilmeisesti menestyksen seurauksena Viktor Klimenko sai vuonna 1973 myös Suomen kansalaisuuden.

1970-luvun lopulla tahti alkoi hiipua, eikä menestystä tullut yrityksistä huolimatta myöskään Suomen rajojen ulkopuolelta. Vuoden 1977 Suomen karsinnoissa yritettiin vielä viimeistä henkäystä venäläishenkisellä kasakkalaululla ”Luonasi oon”, mutta sijoitus oli kolmas. Vuonna 1980 Viktor Klimenko tuli uskoon ja lopetti esiintymiset syntisenä vodkaa kittaavana ja naisiin menevänä kasakkana. Ensimmäinen hengellinen levy ”Jeesus on herra” myi kultaa, mutta sen jälkeen julkaistut lukuisat vastaavat eivät ole herättäneet yhtä suurta huomiota. Esiintymiset Viktor on keskittänyt kirkkoihin. Vuonna 2008 hän kylläkin näytteli venäläisupseerin roolia suomalaisessa kauhuelokuvassa ”Sauna”, mutta suostui rooliin vain koska siinä hänen mukaansa sivuttiin kristillisiä teemoja.

Karsinnan voittaja: Marjatta Leppänen - Iltaisin
Karsinnan kolmas: Katri Helena - Minne tuuli kuljettaa

Viktor Klimenko - Jokaiselle joku kai on rakkain (Spotify)

Suomi parrasvaloissa - Viktor Klimenko
http://www.viktorklimenko.com/

^ Onko Erkki Pohjanheimo osallistunut laulajana Suomen viisukarsintoihin!?

Viktor oli kyllä elegantti esityksessään. Viisusta tykkään neljän tähden verran.

Aah, suomalaista tuskaa parhaimmillaan. Mä olen aina tykännyt Viktorin viisusta ja annan sille nytkin neljä vahvaa tähteä.

Pete kirjoitti: ^ Onko Erkki Pohjanheimo osallistunut laulajana Suomen viisukarsintoihin!?

Ikävä kyllä ei, vaikka tuossa levyn kannessa noin miellyttävänä hymyileekin
Hänen oli kyllä tarkoitus osallistua, mutta koska oli juuri saanut vakituisen työpaikan Yleisradiosta, hänet jäävättiin pois kisasta Ja Ritva Mustonen esitti karsinnassa "Lapin taikarummut"

Tämä laulu on aivan kamala ja mielestäni ehkä se heikoin euroviisu. Pateettinen, synkkä, masentava, aneeminen... siinä muutama adjektiivi kuvaamaan tätä suomalaista huippuiskelmää, joka oli Marjatan ja Katrin sijaan euroviisuareenoille lähetettävä. Viki on ihan hauska artisti kyllä, mutta kokonaisuus niin audion kuin videon puolella jää yhden tähden arvoiseksi. Ei kiitos enää ikinä näin.

Tämä laulu on aivan ihana. Täynnä suuria tunteita ja elämän synkempien vesien dramatiikkaa. Rakastan kaihoisaa tunnelmaa ja surumielisiä sanoja. Aivan ihana, sanoinko jo.
Täydet viisi tähteä silmää räpäyttämättä.

Enpä tiennytkään tällä olevan kannatustakin. No, pakko silti sanoa, että itse olen enemmän tuomareiden linjoilla ja minusta tässä on varsin tylsä kappale, jolle menee yksi tähti.

Hirveän synkkä viisu.

Liian synkkä ja tylsä minun makuuni, kaksi tähteä juuri ja juuri.

tonywerner kirjoitti:Hänen oli kyllä tarkoitus osallistua, mutta koska oli juuri saanut vakituisen työpaikan Yleisradiosta, hänet jäävättiin pois kisasta

Oi, mikä menetys!

Sivuutan kotimaisen valintakohun tällä kertaa täysin ja keskityn valittuun viisuun.

Nimekkäiden tekijöiden kilpailukappale täynnä synkkää symboliikkaa. Alakuloinen viisu, josta melodiset koukut loistavat poissaolollaan. Viktor Klimenko lauloi vakuuttavasti ja kappale sai aikamoiset suosionosoitukset yleisöltä. Ei missään nimessä ollut nollan väärti. Itse en ole tähän kappaleeseen liiemmin ihastunut. Jos aurinkokin laskee länteen, sinkautan samaan ilmansuuntaan lisäksi kaksi tähteä.

Tunkkainen, kaksi tähteä.

Yksi Suomen kaikkien aikojen huonoimmista edustusviisuista. Sävellyksessä ei ole ainuttakaan koukkua ja sanatkin ovat lähinnä vastenmieliset. Kamalalle jollotukselle lähtee täältä heikot ** tähteä.

Hieno, sävykäs kokonaisuus. Aivan en viittä tähteä taida heltyä antamaan, mutta VAHVAT NELJÄ! Tässä laulussa mennään pintaa syvemmälle. Ja tämä tulkinta kestää kuuntelua todella hyvin. Hyvin heikosti ansaittu nollatulos.

Ihanan mahtipontinen ja melankolinen kappale, jonka Viki niin elegantin tyylikkäästi tulkitsee. Sanoituksen voi hyvin tulkita Helismaan jäähyväisiksi, niin tai näin, joka tapauksessa ajatuksia herättävä. Kaunista kaihoa, sävelmäkin on mielenkiintoinen.

Neljä tähteä.

varsin koskettava laulu ... olen aina pitänyt, ennen ehkä vielä enemmän...iskee hävyttömän tarkasti tähän mun melancoliseen balladi-uskovaiseen, tunnelmalliseen, herkkään makuuni... pisteissä jotain 4 ja 5 pisteen välillä ... ehkä n. 4.8 .... tuo Napolin sovitus oli yllättävänkin vaisu...


erityisen paljon pidän kohdasta "kuohuissa tulisen veen...." käsittämättömän taitava sanaseppo oli Reino Helismaakin.... olisi ollu varsin mielenkiintosta nähä miten Katri Helena Koistinen olisi siellä sijoittunut ... vieläpä kun olivat noin pahasti samannäköiset solistit, France ja Katri, ... Katri on toki huomattavasti parempi laulamaan, kuin tuo epävireisen oloinen "katulaulaja" France Gall... tuskin olisimme kuitenkaan top 3 yltäneet, , taso oli ainakin kärki kolmanneksen osalta sen verran hyvä... '


jk. ihanaa että tuohon on linkitetty juuri tuo oikea versio Iltaisin laulusta... pidän siitä ehkä vielä hivenen verran enemmän kuin Klimenkon esityksestä... Marjatan ääni on yleensä aika upea...! (mutta äänialaltaan kapea)

Minä en ole koskaan päässyt tämän sävelmän pinnan alle... minusta kovin ulkokultaisen ja itsetarkoituksellisen vakava ja synkeä. Ei mitkään kauniit jäähyväiset, vaan tässä hyvästellään ihan tosissaan. Viktor laulaa hyvin, mutta karismansa on kovin jähmeää ja kirveelläveistettyä. Taidan tänään olla niin ilkeä että annan keskiverron kolmosen sijaan vain kaksi tähteä

Tämä oli se legendaarinen valintasekoilun ja mahdollisen menetetyn viisuvoiton (Minne tuuli kuljettaa) (?) vuosi Suomen osalta.

Wanhan ajan iskelmä Kärki-Helismaa-parivaljakolta. Aivan eri tyyppinenhän oli sitten jo seuraavan vuoden viisu eli Ann-Christinen esittämä Playboy.

Onhan tässä viisussa suomalais-slaavilais-ugrilaista synkkää melankolista pateettisuutta ja nättiä melodiaakin. Tyylikkäästi ja hyvin Viki laulun esittää. Mutta ei tämä viisu ole oikein koskaan suuremmin kolahtanut meikäläiseen. Ehkä tämä on liiankin raskaan synkän pateettinen kipale.....eikä tässä viisussa ole suuremmin tarttumakohtia.

Kolme tähteä.

Mitenkähän Katri-Helena olisi muuten mahtanut menestyä silloin euroviisuissa Napolissa sillä Minne tuuli kuljettaa-laululla......

^ nii se oliski ollu jännittävä nähä (vaikka jonkinlaisen aikakoneen avulla) ku osat olisivat vaihtuneet...entäs jos silloin jo olisi ollut nykyisenlainen äänestyssysteemi ... mut en edelleenkään oikein jaska uskoa tuohon et Katri olisi päässyt edes pronssiseen kiinni, vaikka miten ois karjalaistytön hupakko kiekunu ja kietonu lämpörullat tiukemmin turboahdetusti ... ja vakio telegaatioon kuulunut Wallin Aarno -poika pistäny lämpöpuhaltimen (=tuuletuskoneen) täysille niin,..

...
tai ehkä meijät on vaan nii aivopesty tässä vuosikymmenien aikana että emme voi saaja rajua menestystä ennenkuin saamme puristettua jotain tarpeeksi erilaista ja raflaavaa kuten sitten viimein tapahtui v. 2006 ... ja ku aattelee miten kova se Ranskan omakin edustussävelmä oli ja on, Guy Mardellin 3. sijalle yltänyt esitys Sehän levytettiin suomeksikin mut siitä enempi sitte kun sen laulun aika on täsä Viisulasa ....



ehkä minäkin pidän tuota Toivo Kärjen letkistä kuitenkin sen verran erilaisena, raakana... omanlaisenaan, vaikka miten se ny ois nii paljoa erilaisempi kuin se maailmanmaineeseen noussut Rauno Lehtisen vastaava Letkis (Let´s Kiss), jota aikoinaan tampattiin Japania myöten, siis paljon aikaisemmin kuin kukaan osas edes mistään juutuupeista haaveillakaan... Rauno Lehtisen tyyli oli ehkä kuitenkin kansainvälisempi, ns. sofistikoituneempi kuin Toivo Kärjen... mutta... niino antaapa näitten jossittelun ny olla, taas kerran... tuosa jälkeenpäin vasta tajusin ett olishan sijoitukset 4 - 6 voineet myös olla ihan mahollisia meille tuona vuonna... myöskin Marjatalla olisi ollu mahdollisuudet yltää noin hyville sijoituksille! ...



hollanninkin karsinnoissa oli omanlaisensa vastaava jenkanrytke, joka tunnettiin nimellä Ploem Ploem Jenka, varsin hyvä ja tarttuva melodia siinäkin, naisartistin esittämänä, tai oliko se peräti joku lauluryhmä... mutta sielläkin päädyttiin loppujen lopuks aivan toiseen edustuslauluun ... !?

Ei iske, pakkopiste.

Kyllä minä pidin jollain tavalla tästä surumielisestä ja kaihoisasta sävelmästä. Kolme.

-

*****
Yksi Suomen parhaista ikinä. Korpeaa kuunnella ikuista länkytystä, että miksei Katri Helena ja miksei Marjatta Leppänen. Siksei, että heillä oli huonommat biisit. Pohjola-raati oli oikeassa. Kansa, alueraadit ja Eurooppa eivät olleet vain väärässä vaan totaalisesti, säälittävästi ja löyhkäävästi väärässä.

MF:n äärimmäinen vastakohta. Vielä 41 vuotta piti odottaa, ennen kuin suomalainen synkkyys sai arvoisensa tunnustuksen euroyleisöltä. Hyviä lauluja kuolemasta ei ole liikaa, euroviisuja varsinkaan. Saukki, Tuomisaari, Helismaa, Juha Vainio, Vexi Salmi, Hector, Juice... Kaikki 60- ja 70-lukujen tärkeimmät sanoittajat ovat myös edustusviisujemme tekijöitä. Ilman tätä mestariteosta historiaan olisi jäänyt ammottava aukko. Ja Klimenko on mahtava persoona, joka pääsi "ryssänä" edustamaan Suomea ja hyvin edustikin. Eurooppa hävetköön.

Tylsä. Annan kuitenkin kaksi pistettä Viktorin hienosta äänestä.

Miten surullinen ja kaunis kappale. Annan vain nelosen, koska tuntuu, että tämä olisi voinut olla vieläkin kauniimpi.

Suomein huonompien viisujen listan pohjalle tämä kuuluu

kamottava annan 1

Kyllä tämä on Toivo Kärjen ja Reino Helismaan parhaimmistoa, Viktor Klimenko on juuri sopiva esittämään tämän kappaleen. Kaunis sanoitus, joka saattaa tuodakin vähän tippaa silmään ja hymyä huulille. Ei voi muuta sanoa. Neljä kaunista tähteä tälle. Huono sijoitus, olisi kuulunut ehdottomasti top-5.

Parhaita euroviisu balaadeja...
Mutta vain zero points (?)

Kuuntelematta läpsäytin neljä palloa. Saattaapi olla ja niinpä onkin parhaita Suomen viisukappaleita. Ilta kesälaiturilla, lämmin ilma, vesi liikahtelee hiljaa. On niin kaunista, että tahtoisi kuolla. Mutta elää, koska tunne on niin voimakas.