Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1966
Kappale: Playboy
Esittäjä: Ann Christine
Säveltäjä: Ossi Runne
Sanoittaja: Ossi Runne
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 10./18
Pisteet: 7
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Finland1966.html

Ann Christine (Nyström, s. 26. heinäkuuta 1944) oli 1960-luvulla yksi Suomen suosituimmista laulajista ja esiintyjistä. Hän oli Suomessa eräänlainen uuden ajan airut, sillä hän oli ensimmäisiä suomalaisia naispoppareita, jonka musiikki sai vaikutteita angloamerikkalaisesta rockista ja popista. Ann Christineä on kutsuttu myös yhdeksi Suomen ensimmäisistä naisrokkareista, vaikka rock-musiikki olikin genrenä Suomessa vielä lapsenkengissään 1960-luvulla.

Ann Christinen sukulaiset ilmoittivat hänet vuonna 1961 kykykilpailuun, jonka pääpalkintona oli – ei vähempää kuin – viiden vuoden levytyssopimus Suomen toiseksi suurimmassa levy-yhtiössä Scandiassa. Ann Christine voitti kilpailun, ja hänen ensimmäinen levytyksensä julkaistiin seuraavana vuonna. Ensimmäinen levytys oli hollantilaisperäinen slaavilaista kansansäveltä mukaileva iskelmä Lalaika, mutta seuraavat levytykset edustivat jo nuorekkaampaa linjaa: Ann Christine sai laulettavakseen suomenkieliset versiot muun muassa Chubby Checkerin Let’s twist againista ja Bobby Freemanin Do you want to dance –hitistä. Näin nuorekasta musiikkia ei juuri kukaan toinen naissolisti ollut aikaisemmin Suomessa esittänyt. Poikkeuksellista ajan oloihin oli myös se, että Ann Christine levytti muutaman laulun englanniksi. Näiden levytysten myötä Ann Christine nousi suureen suosioon 60-luvun puolessavälissä.

Tammikuussa 1966 suosionsa aallonharjalla ratsastanut Ann Christine osallistui Suomen euroviisukarsintoihin, joissa hän esitti Ossi Runnen sävellyksen Playboy. Runne myönsi avoimesti miettineensä laulua säveltäessään jotain kansainvälisesti tunnettua sanontaa, jonka ympärille koko laulu sitten rakentui. 22. tammikuuta järjestettyihin Suomen karsintoihin osallistui yhteensä yhdeksän laulua, ja tuloksen ratkaisi 12-henkinen asiantuntijaraati. Äänestys järjestettiin kaksivaiheisena, mikäli yksikään laulu ei saisi heti ensimmäisellä kierroksella pisteiden ehdotonta enemmistöä. Ensimmäinen kierros olikin sangen tasainen: Playboy sijoittui ensimmäiseksi, mutta kaksi seuraavaa laulua jäivät vain kahden pisteen päähän. Toisella kierroksella, joka ratkaistiin kolmen parhaiten menestyneen laulun kesken, voittajasta ei ollut epäselvyyttä: Playboy sai yhtä monta pistettä kuin toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet viisuveteraanit Laila Kinnunen ja Viktor Klimenko yhteensä.

Playboyn säveltäjästä Ossi Runnesta (oik. Yrjö Osvald Runne, s. 23. huhtikuuta 1927) tuli samalla Suomen vakiokapellimestari Eurovision laulukilpailuun. Runne johti kansainvälisessä finaalissa vuosien 1966-1989 välillä kaikki Suomen euroviisut yhtä lukuunottamatta. Trumpetistina uransa aloittanut muusikko ei päässyt kuitenkaan euroviisukapellimestariksi siksi, että hänen sävellyksensä valittiin edustamaan Suomea, vaan hänet oli jo ennen karsintoja palkattu Yleisradion kapellimestariksi. Suomen euroviisukarsintojen jokavuotinen skandaali yritettiinkin tänä vuonna synnyttää siitä, että Yleisradion henkilökuntaan kuuluvan sävellys voitti.

Luxemburgin Euroviisuissa 5.3.1966 Suomi esiintyi kilpailukavalkadin seitsemäntenä. Ennen lavalle astumista Ann Christine oli pelännyt unohtavansa laulun sanat, mutta kapellimestari Ossi Runne rauhoitteli häntä kehottamalla laulamaan siinä tapauksella mitä tahansa, sillä eihän kukaan olisi kuitenkaan ymmärtänyt suomen kieltä. Itse esitys sujui kuitenkin moitteettomasti. Vuoden 1966 Eurovision laulukilpailun äänestys muistetaan erityisesti Pohjoismaiden läpinäkyvästä toistensa tukemisesta, mikä paransi myös Suomen osakkeita. Tanska ja Norja antoivat kukin Playboylle kolme pistettä. Myös Alankomailta tuli yksi piste, joten lopputuloksena oli seitsemän pistettä, jotka oikeuttivat jaettuun kymmenteen sijaan Saksan ja Luxemburgin kanssa. (Vuonna 1966 maat antoivat pisteitä kolmelle parhaalle asteikolla 5-3-1).

Euroviisujen jälkeen Ann Christinen viisvuotissopimus Scandia Musiikin kanssa päättyi. Levy-yhtiö olisi halunnut jatkaa yhteistyötä, mikäli Ann Christine olisi muuttanut musiikkiaan perinteisemmän tanssimusiikin suuntaan. Suunnitelma ei tempperamenttiselle Ann Christinelle sopinut ja hän jatkoi yhteistyötä Discophon-levy-yhtiön kanssa: seuraava hitti oli suomenkielinen versio Miriam Makeban suurhitistä Pata pata. 70-luvun alkaessa Ann Christinen suosio alkoi kuitenkin hiipua. Vuonna 1973 hän laittoi pillit pussiin ja siirtyi pankkivirkailijaksi. Muutamaa vuotta myöhemmin hän muutti Ruotsiin.

Ann Christine - Playboy (2003)

Ann Christine - 20 Suosikkia (Spotify)

Suomi parrasvaloissa - Ann Christine

Pirteä Ann Christine ja ikimuistoinen Playboy. Tämä on aina ollut yksi suosikeistani Suomen viisujen joukossa - Paljonhan tätä aikoinaan silloin joskus, 1960 ja -70-luvuilla, radiossa soitettiin. Tuli hyvin tutuksi radion välityksellä.

Mikä huima ero onkaan kahden peräkkäisen viisun välillä...... tarkoitan Klimenkon esittämää vuoden 1965 viisua Aurinko laskee länteen ja toisaalta tätä Ann Christinen esittämää viisua! Playboy on aivan kuin eri maailmasta kuin edellisvuoden Viktor Klimenton viisu. Pirteän Ann Christinen esittämä iloinen, nuorekas, vauhdikas kipale on kuin raikas, vapauttava tuulahdus verrattuna Klimenkon synkän tunkkaiseen viisuun.

NELJÄ VAHVAA TÄHTEÄ

Pirteä yksinkertainen ralli... vähän ehkä liiankin yksinkertainen. Kolme iloisen sirkeästi silmää vilkuttavaa tähteä tälle ja plussa vielä päälle siitä hyvästä, että tekstissä mainitaan "007"

***

Mutta parahin nimiViisuhistorioitsija pheimo - onhan "Lalaikakin" ihan rempseä ja reipas

ei ehkä ole loppujen lopuks juurikaan isoa mieltä verrata toisiinsa kahta näinkin erilaista edustusviisuamme, varsinkaan arvostelumielesä... tämä on minun makuuni ehkä hieman liian yksinkertaisen rallimainen, vaikkakin hyvin kansainvälinen jytky. Ossilla oli jo tuolloin pitkälle hajua siitä mikä on meininki vallalla "isosa maailmasa"


Levyversio on sovitettu hienosti elikkä siinähän laulun loppuosioon eli viimeiseen säkeistöön on sovitettu altto- ym. jousia,ahhhhh. Sen sijaan tuo luxenburgin versio nauhoituksineen on jotenkin vähän kökkö, ihmettelinkin sitä kun kerran kuuntelin tätä hyvin hiljaisella äänenvolymilla, säestyksestä ei kuulunu juuri mitään!, vain Ann-Christinen rakastettavan ilmeikkään taitava tulkinta ja se sitte kuului sitäkin selvemmin! ... n. 3.7 pist. ... nii noista karsinnoista...


ihte pidän jos en enemmän (NO PIDÄMPÄS; MITÄ IHMEEN NILLITYSTÄ JA VAROILUA !!!=```````?????=?=) niin ainakin tosi paljon myös 3. sijoittuneesta Märkää asfalttia sekä udojurgensmaisestä Vieras rakastettuni -laulusta. Ja eihän Di Lailan Muistojen Bulevardia voi olla mainitsematta tässäkään yhteydesä... !
jk. ai Viki olikin kolmas, olisi pitänyt lukea ensin tuo esittely... no näin se muisti temppuilee välillä ---

Todellinen ikivihreysralli meille suomalaisille varmasti. Meneehän tälle nyt neljä tähteä täältä.

Hauska ralli ja Ann Christine varsin viehättävä.

Ihan OK rallatus, mutta kertosäe on vähän ärsyttävä. Ja esityskin ärsyttää.

** tähteä.

Nelonen tälle varsin ihanalle ja pirtsakalle sävelmälle.

Tää oli hupaisa kipale!
"Olet playboy, liukas playboy, varma playboy"
Neljä tähteä tälle.

Suomen kaikkien aikojen paras viisu! Täydellinen!

Ihana, ikipirteä Ann Christine! Ja viisunsakin valloitti, todella! Joskus olen arvioinut tämän laulun jopa vuotensa ykköseksi saakka. Tänään, tässä ja NYT annan PLAYBOYLLE vahvan NELOSEN!

Suomen pirteimpiä viisuja, jonka Ann Christine ilmeikkäästi ja reippaasti esitti. Kontrasti on tosiaan melkoinen edellisen vuoden edustussävelmäämme, mutta itse pidän kuitenkin Klimenkon sävelmää parempana. Playboy on - nimi on enne - keimailevan kepeä, mutta samalla aika köykäistä höttöä. Kertosäe on tarttuva, mutta playboyn toistaminen alkaa kyllästyttää. Esittäjä on kappaletta parempi.

Kolme tähteä.

Pirteä, pirteämpi, Ann Christine
Luxemburgin live-esitys oli oikein kivan ja vapautuneen kuuloinen. Tosin ihan maaliviivoilla tuntui, ettei laulu ollut päättyä ollenkaan.
90-luvullahan Palyboy tuli tunnetuksi myös Pulttiboysin askartelutuokion tunnarina
Kolme vai neljä? Neljä

Onhan tämä ihan kiva, mutta ei sitten oikein muuta, kolme tähteä.

Leo kirjoitti: 90-luvullahan Palyboy tuli tunnetuksi myös Pulttiboysin askartelutuokion tunnarina

Totta, ihanat Yrpä ja Illu!

Ann Christinen Playboylle annan vahvat neljä tähteä, mikä on varsin poikkeuksellista minulta, kun on kyse näinkin pirteästä viisusta. Tykkään hirmuisesti sanoituksesta, aivan mahtava! Ann Christine on täydellinen esittäjä tälle kappaleelle.

-

60-lukua parhaimmillaan! Ihana raikas poppisbiisi. Ehdottomasti toinen suomalaissuosikkini Laila Kinnusen kanssa. Jos olisi laulettu englanniksi tai ranskaksi olisi voitto ollut hyvin mahdollinen, mutta suomen kielen kanssa piti nyt pärjätä.

romualdo kirjoitti: Ja eihän Di Lailan Muistojen Bulevardia voi olla mainitsematta tässäkään yhteydesä...

Tuo Laila Kinnusen silloin 1966 Suomen karsinnoissa esittämä Muistojen Bulevardi on kyllä kaunis, hieno laulu. La Lailaa parhaimmillaan. Kyseinen kipale on minusta yksi parhaimmista lauluista, jotka ovat karsiutuneet Suomen viisukarsinnoissa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä tulee vielä Ann-Christinen esittämään mainioon viisuun Playboy niin kaiken muun hyvän lisäksi tässä on vielä hauskat sanatkin. Esimerkiksi kohdassa, jossa hän laulaa:".......007:ään nimes muka liitetään, nollat siinä olla vois, mutta seiskan jätän pois....."

Kaiken lisäksi Ann-Christine on valloittava ja hurmaava esiintyjä. Kyllä tämä Playboy on minusta yksi Suomen kaikkien aikojen parhaimmista viisuista

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Muuten, tulisipa kevään aikaan Viisulaan vielä Marion Rungin viisu Tipi-tii. Koska mikäpä viisu sen paremmin kevääseen sopisi

Ihana viisuklassikko Suomesta! Tämä on jäänyt elämään. Hurmaavan camp-intro ja pirteä solisti. Paketti niinku kasassa. Vahvat neljä tähteä!

Pirteää ja elämänintoista, neljä tähteä.

tonywerner kirjoitti:Mutta parahin nimiViisuhistorioitsija pheimo - onhan "Lalaikakin" ihan rempseä ja reipas

No niihhä tuo oli. Olinpas tosiaan valinnut kuvailevat adjektiivit vähän huonosti. Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa nuorekkaampi tai trendikkäämpi tai jotain. Lalaika nyt oli kuitenkin sellainen ajaton laulelma menneiltä vuosikymmeniltä, mutta Ann Christinen seuraavat levytykset olivat jo reippaine rumpukomppeineen niin nuorekkaita, että varmasti on jytkyttänyt.

Voi kun Ann Christine on herttainen! Kiva kappale ja mukavan pirteä. Saa multa neljä tähteä.

Tämä Playboy oli soma sävelmä. Sanat olivat oikein näppärät, vaikka Playboyta hoettiinkin vähän turhan paljon. Kolme tähteä.

aika hyvä oon kuunellu siitä suomen viisulevyltä (sinisen värinen) annan 4

Muistan kaikkein vähiten tämän kappaleen Suomen viisuista. Vaivainen yksi tähti, ei kummepia perusteluja.

Tästä olen aina pitänyt ja pidän vieläkin. Kiva viisu ja yksi suomen parhaista. Tälle täytyy kyllä nyt 5 antaa

Olet playboy, kunnon playboy, mutta kolme tähtee vain saat

Luxemburgin orkesterin kanssa tämä on paljon huonompi, mutta onhan tämä kappaleena loistava. Harmi, ettei menestynyt tuon paremmin. Viisi tähteä ja yksi Suomen parhaita viisuja.

inomu kirjoitti: ↑18 Huhti 2011, 23:06
60-lukua parhaimmillaan! Ihana raikas poppisbiisi. Ehdottomasti toinen suomalaissuosikkini Laila Kinnusen kanssa. Jos olisi laulettu englanniksi tai ranskaksi olisi voitto ollut hyvin mahdollinen, mutta suomen kielen kanssa piti nyt pärjätä.

----





ja tuo orkesteri ei oikeen handlannu, myös Espanjan biisissä ne vielä levyllä soineet upeat alttoviulusoolot...



ööö




puuttuivat, hohhoijaakkaaa.... yks vähiten korkeatasoisimmista eli "heikoimmista" viisuorkestereista (painuu sinne kolmen vaatimattomimman joukkoon, wai mitä nm. Haba !``===)===)((???`)

Yksi Suomen parhaita!

”Tytöt seurapiirien, niihin kuulu mä en”
Miten parasta todeta tuollainen fakta tuohon väliin!