Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 1966
Kappale: Fernando & Filippo
Esittäjä: Milly Scott
Säveltäjä: Kees de Bruyn
Sanoittaja: Gerrit den Braber
Kapellimestari: Dolf van der Linden
Sijoitus: 15./18
Pisteet: 2
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966nl
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Net ... s1966.html

Milly Scott (synt. 29.12. 1933) ja Fernandon ja Filippon tarina alkukeväältä 1966. Siinäpä aiheet tämän päiväiseen Viisulan valikoituneeseen valintaan. Näyttelijättärenä ja laulajattarena kannuksensa hankkinut - jo aikuiseen ikään ehtinyt tummapintainen tähti oli Alankomaiden Eurovisio-edustaja Luxemburgissa, Eurovision 11. laulukilpailuissa. Tie Luxemburgiin vei kansallisten karsintojen kautta. Karsintojen loppukilpailuun, 5.2.1966 oli semifinaalivaiheen jälkeen päässyt viisi esitystä joista viisi raatia valitsi voittajaksi täysin ylivoimaisesti Milly Scottin sekä sävelmän "Fernando en Filippo". Jazz-tulkinnoistaan tunnetuksi tullut laulajatar oli siis oleva kevyen musiikin kansainvälisen mittelön tähti!

Paikan päällä Luxemburgissa Alankomaiden delegaatio herätti kovasti positiivista huomiota. Myöskin median kiinnostus kaikkien aikojen ensimmäisen tummapintaisen eurovisiosolistin ympärillä oli melkoisen tuntuvaa. Milly Scott huomattiin! Ja itse esitys taitavine koreografioineen sai epäilemättä monen tv-katselijan viihtymään vastaanottimensa äärellä. Kansainvälisten raatien mieleen Alankomaiden panostus ei Iso-Britanniaa ja Irlantia lukuunottamatta kuitenkaan ollut, ja "Fernando en Filippo" sijoittui kahdeksantoista sävelmän joukossa vasta viidenneksitoista. Milly Scottin kerrotaan antaneen lehdistölle katkeria lausuntoja mm. tuomaristojen rasismiin viitaten. Tämä vuosi tuntui olleen toisenlaisille esityksille suosiollisempi.

Suuria myyntimenestyksiä eivät Milly Scottin levytykset ole ainakaan toistaiseksi olleet. Mutta hänen taitonsa jazz-laulajattarena ovat vieneet hänet esiintymään mm. Englantiin ja Ruotsiin saakka. Myöskin näyttelijättärenä hänen kasvonsa ovat tulleet etenkin Benelux-maiden alueella tunnetuiksi esimerkiksi monista tv-sarjoista. Nyt on aika arvioida "Fernando en Filippo" ja Milly Scottin vauhdikas koreografia!

Alankomaiden karsinnan finaali 1966 (audio)

Helen Shepherd - Wereld
Piet Sybrandi - Ik heb je lief
The Luckberries - Dromen zijn bedrog
Bob Bouber - Nog wel bedankt
Milly Scott - Fernando en Filippo

solisti intoutuu vähä liikaa mutta kiva kilkutus tämä. Hollannin karsinta oli kai eräs parhaista kautta aikojen, itse laitoin tätä selvästi paremmiksi nuo Helenin, Petin ja Luckberriesin esitykset, mahtavaa!!! tälle vain n. 2.5 p.

Huippuhyvä vuosikerta tämä 1966. Ja kiva renkutus tämäkin. Mukavaa camp-henkeä mukana. Siitä lisäplussat. Vahvat kolme tähteä.

Kamala kappale! Ja vielä kamalampi esitys. En tiedä, mistä biisi kertoo, mutta Milly näyttää siltä kuin pilkkaisi noita Fernandoa ja Filippoa osoitellessaan heitä tuolla tavoin sormellaan... Ja muutenkin koko esitys on ihan epämääräinen. Ja koko kipale erittäin ärsyttävä rallatus.

Kyllä tämä tekele nyt herättää minussa niin paljon negatiivisia tunteita, että...

* tähti.

En erityisemmin pitänyt tästä huutavan naisen junnaavuudesta. Kaksi tähteä täältä, syyt eivät ole rasistiset.

Olen aina pitänyt tälläisistä renkutuksista, neljä tähteä.

Höpsö, kolme tähteä.

Hömppä... Ei kuitenkaan mikään kovin hyvä sellainen.

Tämä biisi saa minut hyvälle tuulelle. Neljä tähteä.

Ihanan topakka solisti tämä Milly! Hauskuus kohtaa napakan otteen. Rappustempaus lopussa aina yhtä viihdyttävää seurattavaa. NELJÄ!

Olen aivan myyty. Ihanan valloittava viisu. Helpot viisi tähteä.

On kivaa saada näitä vanhan ajan nopeita biisejä Viisulaan! Tällekin Kotkotkot korokotkot-biisille kolmonen.

.

Milly Scott-nimestä tulee mieleen Millie Small, joka oli toinen tummapintainen laulajatar 1960-luvulla. Ja varsin suosittu sellainen. Millie kävi silloin joskus Suomessakin esiintymässä.

Tästä Millyn viisusta en paljon irti saanut. Iloisuutta ja menevyyttä esityksessä oli. Tuo lopussa oleva porrasjuttu oli kylläkin ihan chic.

Kaksi tähteä.

.

Aika heppoinen hupailukappale oli tämä Millyn esittämä viisu. Vauhtia kyllä oli ainakin noissa tulo- ja lähtöaskelluksissa, hyvä ettei kompastunut portaisiin tai mikin lankaan - montakohan metriä sitä lankaa olikaan? Minustakin tuo Fernandon ja Felipon osoitteleminen sormella oli jotenkin outoa ja epämiellyttävää. Millyn honottava ääni ei minua miellyttänyt. Sangen tyhjänpäiväinen renkutus.

Kaksi tähteä.

Reipas ja tarttuva rallatus tämä kahdesta senorista kertova kappale. Viehkeä Milly lauloi rempseästi. Loppuosan takaperin-portaita-kulissien-taakse-kaatumatta -kipitys oli hauska huipennus. Kolme tähteä irtoaa tänään.

no minä luulin että se My boy lollipop on tää hollannin ev, kun laulajakin oli samanniminen Milly mutta vain Small.... viisuharrastuksen esihistoriallisen ajan hairahduksia... erehdyksiä, suureellisempaa toiveilua ...

.

Vaikka Milly laulaakin vähän nenäänsä, on tämä ihan hauska kappale. Pidemmän päälle vähän ärsyttävä, mutta kyllä tätä kolme minuuttia jaksaa kuunnella. Kolme tähteä.

En päässyt enää noihin karsintatietoihin!? ERIKOISEN Upea finaali heillä! OLISIN tarkistanut erään laulun tiedot.

romualdo kirjoitti: ↑25 Syys 2022, 21:33 En päässyt enää noihin karsintatietoihin!? ERIKOISEN Upea finaali heillä! OLISIN tarkistanut erään laulun tiedot.

Ole hyvä.

Kiitos! Kasetin sisällusluettelosa oli tuon yhen kappaleen kohdalla tyhjää... kun niitä Jari MJ:ltä äänittelin siis single levyiltä. sen täytyy sit olla joko tuo Piet Sybrandi tahi Helen Shepherd. Palaan asiaan. Olen kuunnellut sairaan paljon just tuota c-kasetin puolta! Ja toi lauluyhtyekin on rautaa!