Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1965
Kappale: Alain Goraguer
Esittäjä: France Gall
Säveltäjä: Serge Gainsbourg
Sanoittaja: Serge Gainsbourg
Kapellimestari: Alain Goraguer
Sijoitus: 1./18
Pisteet: 32
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1965lu

Isabelle Geneviève Marie Anne Gall syntyi lokakuussa 1947 Ranskan pääkaupungissa Pariisissa. Liekö kotimaa hänelle hyvinkin rakas paikka, sillä taiteilijanimekseen hän otti France Gall. Musiikin pariin France päätyi heti lapsena, sillä hänen isänsä oli tunnettu sanoittaja Robert Gall ja äidin puoleinen isoisä Paul Berthier oli puolestaan yksi kuuluisan Petits Chanteurs à la Croix de Bois -kuoron perustajista.

Francen esikoissingle "Ne sois pas si bête" ("Älä ole niin tyhmä") julkaistiin hänen 16-vuotissyntymäpäivänään. Kappaleesta tuli hitti, samoin kun seuraavistakin julkaisuista. Tuskin siis ihme, että France valittiin Luxemburgin viisuedustajaksi vuonna 1965. Kymmennen hänelle ehdotetun kappaleen joukosta, France itse valitsi kilpailukappalekseen Serge Gainsbourgin säveltämän ja sanoittaman "Poupée de cire, poupée de son". Ja kuten kaikki tietävät voittohan sillä tuli.

Aina tällaiset menetystarinat eivät kuitenkaan ole niin ruusuisia kuin voisi kuvitella. Kappaleen alkuperäinen ranskankielinen voittoversio sisältää paljon sanaleikkejä ja metaforia, joita nuoren tai ei-ranskankielisen ihmisen voi olla hankala hahmottaa. Näin kävi myös nuorelle Francelle, joka koki asian ymmärrettyään itsensä Gainsbourgin huiputtamaksi. Nykyään France ei suostukaan esittämään viisukappalettansa laisinkaan tai edes puhumaan julkisesti euroviisuista. Lauluntekijä Serge Gainsbourg palasi sen sijaan tämän jälkeen pari kertaa vielä viisuihin. Vuonna 1967 hän oli nikkaroimassa Monacon kilpailukappaletta "Boum-badaboum" ja vuonna 1990 Ranskan kilpailukappaletta "White and black blues". Vuonna 1991 vasta 62-vuotias Gainsbourg kuoli sydänkohtaukseen ja hänet on haudatt Montparnassen hautausmaalle.

Vaikka taustalla on ikävä tarina, on kappale pysynyt yhtenä suosituimpana voittokappaleena euroviisujen historiassa. Kappale oli mukana myös vuonna 2005 järjestetyssä Congratulations-juhlagaalassa, jonka äänestyksessä se sijoittui sijalle 9. Sen lisäksi, että France levytti itse aikoinaan kappaleen myös saksaksi, italiaksi ja japaniksi, on siitä tehty lukuisia coverversiota sitten vuoden 1965. Suomeksi kappaleen levytti Ritva Palukka nimikkeellä "Vahanukke, laulava nukke".

Viisujen jälkeen France jatkoi uraansa musiikin parissa niin Ranskassa kuin Saksassakin. Muutama vuosi viisujen jälkeen hän irtisanoutuikokonaan yhteistyöstä Gainsbourgin kanssa ja etsi itselleen uusia yhteistyökumppaneita. Tätä kautta hän alkujaan törmäsi myös ranskalaiseen laulaja-lauluntekijään Michel Bergeriin. Myöhemmin pari rakastui, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Berger kuitenkin kuoli vuonna 1992 äkillisesti sydänkohtaukseen. Valitettavasti Franceln vastoinkäymiset eivät loppuneet tähänkään. Seuraavana vuonna hänellä diagnosoitiin rintasyöpä, jonka hän kuitenkin onnistuneesti selätti. Vuonna 1997 Gallin ja Bergerin vanhempi tytär menehtyi pitkäaikaisen aineenvaihduntasairauden aiheuttamiin komplikaatioihin. Tämän jälkeen pitkän ja menestyksekkään uran musiikin parissa tehnyt France on näyttäytynyt julkisuussa vain satunnaisesti. Sen sijaan hän on päihittänyt vastoinkäymiset keskittymällä hyväntekeväisyystyöhön ja hän toimiikin tällä hetkellä Ranskassa kodittomia naisia auttavan Coeurs de Femmes -järjestön suojelijana.

Ritva Palukka - Vahanukke, laulava nukke

Aiemmin Viisulassa:

Monaco 1967: Minouche Barelli - Boum-badaboum
Ranska 1990: Joëlle Ursull - White and black blues

Tästä voittoviisusta olen aina pitänyt, kyllä. Hieman ehkä jo käytössä kulunutkin sävelmä, mutta ajassaan kovin moderni teos. Kyllä minä VAHVAN NELOSEN tälle tänään, tässä ja nyt annan.

Ihan senaikaisesti moderni teos tässä. Annanpa tälle klassikkovoittajalle kolmosen. Eikö Gall muuten nykyisin yritä kaikin tavoin peittää omaa viisukytköstään eikä esimerkiksi suostu laulamaan voittoviisuaan julkisesti? Tällaista olen kuullut.

Nykyään France ei suostukaan esittämään viisukappalettansa laisinkaan tai edes puhumaan julkisesti euroviisuista.

yksi suursuosikeistani ollut aina tämä vauhdikas rymistely... vanhempi siskoni (s. -52) kirjoitti iskelmien sanoituksia vahakantisiin vihkoisin jo -60-luvulla ja sieltä löysin tämänkin helmen... etenkin instrumentaaliväliosa on niiiin hieno,...
Ja sielä Napolin Live-taltioinnissa tuo warmasti äärimmäisen ammattitaitoisen orkesterin tempo on suorastaan hurja... solistin vähän raaka ja epävireinen ääni ("katulaulajan tasoa" terkut waan sinne Vaasaan, Vesa Rantaselle, et sitte erityisemmin arvostanut tätä!..) luo jännän kontrastin ja sen takia tätä ei tule kuunneltua juuri muutoin kuin levyversiona. Mutta onko Katri-Helenakin levyttänyt tämän joskus.. !?

tietysti 5 x 5 pist. Taattua ranskalaistyötä kuten aina. AHH !!!

Rakastan tälläisiä reippaita rallatteluja, tietenkin viisi tähteä.

'

Tämän viisun myötä mennään jo sinne euroviisujen syvimpään ytimeen ja olemukseen. Eli viisuhistorian yksi suuri klassikko. Myös saamallaan radiosoittoajalla mitattuna. Koska tätä voittoviisua on kyllä soitettu / kuullut radiossa todella monta kertaa vuosikymmenten aikana. Ja edelleenhän tätä eetteristä kuulee radiofoonin välityksellä. Viisu, josta on tullut iätön ja ajaton klassikko ja evergreen.

Kappale, joka tänään kuulostaa samaan aikaan sekä vanhanaikaiselta että modernilta. Omana aikanaan oli tietysti varsin moderni popkappale.

Poupée de cire, poupée de son ei sinänsä kappaleena kuulu minun mielestäni viisujen (eikä voittajaviisujen) aivan parhaiden joukkoon, koska se on minusta jonkin verran liian tasapaksu, monotoninen ja ns. liian läpilauletun tuntuinen. Tässä viisussa on minusta liian vähän tarttumakohtia. - Mutta toisaalta tämä letkeä, reipas, tarttuvamelodinen, sujuvasti eteenpäin rullaava viisu ja Francen raikas, reipas, ponteva esitys ja hänen välitön, iloinen, hurmaava persoonallisuutensa ovat niin "aseista riisuvia", ettei tästä voi olla pitämättä.....vaikka tämän olisikin jo kuullut muutama tuhat kertaa.

VIISI TÄHTEÄ

'

Mikä klassikko! France on kuin nukke. Heli Kajon versiointi tästä kappaleesta on myös hyvä.

Joskus olen pitänyt tästä paljon enemmänkin, mutta enää en jaksa tätä mitenkään ylistää. Onhan tämä ihan kiva ja reipas kipale, mutta siinä onkin sitten kaikki. Olen kai kuunnellut tätä liikaa...

*** tähteä.

Kappale on veikeän ranskalainen ja hauska. Hieman vierastan kuitenkin melodian laskevaa osaa yhdistettynä tasaiseen rytmiin, varsinkin kun France laskettelee sen kuin entisajan koululainen ulkoläksynsä ee löö sii döö jne vai mitä lie, tylsän ja löysän kuuloista, ällöö. Muutoinkin rasittuneen kuuloinen ääni. Heli Kajo laulaa tämän niiltä osin paljon paremmin, niin että kolme, neljä olisin siis kivemmalla laululla antanut.

Mainio, viisi tähteä.

Tähän ei kyllästyne koskaan. Erittäin mainio rallatus, jolle mielellään antaa viisi tähteä.

Varmaan hyvin erilainen viisukappale aikoinaan. Verraton rymistely, jossa hitaat ja nopeat osat vaihtelivat mukavasti. Ja mikä parasta: selkeät ja hienot melodiat molemmantyylisissä osissa. Orkesteri pistää parastaan ja kuvankaunis France laulaa vähän koululaulumaisesti, muttei sekään haittaa. Luxemburg todella ansaitsi toisen voittonsa, vaikka hyviä biisejä olikin tarjolla muitakin. Aina olen tästä tykännyt, niinpä annan tähtikvintetin .

Mahtava tuulahdus ajalta, jolloin sävellys ja sanoitus olivat arvossaan. Eipä tarvitse tuohtua toistaitoisesta tanssista, kaameasta koltusta taikka liiallisesta paljaasta pinnasta. Ehdottomasti viisi, vaikka Francen ääni ei korviani hivelekään.

Mielenkiintoinen tarina tämän viisun takana. Vähän olen itse kyllä jo kyllästynyt tähän. Kolme tähteä letkeälle poljennolle.

On tämäkin soinut päässä useampiakin kertoja. Hieno viisu, tällaiset biisit olivat varmaan ainoa syy tuolloin nuorison katsoa euroviisuja. Vahvat neljä.

No tietenkin 5 tähteä. Tää ei ole pelkästään hyvä euroviisu, vaan yksi kaikkien aikojen parhaimpia kappaleita ikinä. France Gallin tuotanto on muutenkin mukavaa kuunneltavaa. Ihanaa 60-luku poppista Ja Gainsbourgin kaikki viisut on 5 tähden arvoisia!

Edit: Ja tuli vielä mieleen! Kun kysyin joskus mummoltani, mitä hän muistaa vanhoista euroviisuista, vastaus oli: "Siellä oli kerran sellainen hirveän laiha nukkemainen tyttö, joka lauloi nukeista ranskaksi. Se oli hyvä kappale."

Aika hyvin täällä on tullutkin ne pienet kritiikit, jotka tämä laulu/esitys ansaitsee, sekä kehut, miksi tämä on kiistaton klassikko, mutta vielä lisättäköön kehu iskevästä introsta!
Ei kyllästytä sitten yhtään. Viisi tähteä.

Ai no nyt löytyi nimi tuolle Älä ole niin tyhmä- esikoishitille... jonka äänitin jo v. -77 radio-ohjelmasta, Eurooppalainen Sävelkori, (tms. joka tapauksessa kaikki sinä vuonna EEC maat jotka osallistuivat Helsingissä suureen kokoukseen, niin toimittajat etsivät ao. maista niiden omaa populäärimusiikkia...! Huippu idea jonka muutamat, lähinnä himovasemmistolaiset pilasivat omalta osaltaan!) joka sisälsi pelkästään Luxemburgin euroviisukappaleita... komea piisi, kuunnelkaa jos vain saatte käsiinne!


Ja intro on tosiaan yksi esc-historian oivallisimmista/lupaavimmista (mistä Matti Siitonen sai ehkä innoituksensa v. -79 viisuunsa, siis siihen alkusoittoon???=```)

Ihana viisu ja ihana France Gall Viisi tähteä! Tykkään myös muistakin kaksikon Gall & Gainsbourg yhteistyön hedelmistä, jotka ovat nekin sanoituksiltaan enemmän tai vähemmän monitulkintaisia...mutta siinä on varmaan myös osasyy niiden viehättävyyteen.

Laulelmien ja ballaadien jälkeen euroviisut sitten voitettiin popbiitillä.
Francella on kyllä aika kouliintumaton ääni, joka ei soi kaniisti vaan on vähän sellaista kailottamista, mikä välillä kuulostaa melkeimpä epävireiseltä. Samoin esiintyy sellainen lapsenomaista tankkaavaa tyyliä korostaa sanojen ekoja tavuja.
Biisihän on jäänyt kepeydestään huolimatta elämään ja soi radiossa näinäkin päivinä.
Serge Gainsbourg on ranskalainen legenda. Onkohan näitä viisukytköksiä siinä sen elämänkertaelokuvassa, joka taisi olla ensi-illassa viimevuonna. Pitäisiköhän parin viikon päästä käydä Sergen haudalla, kun Pariisissa piipahdan.

Yksi ikisuosikeistani. Liveversio nyt tosiaan on hieman epävireinen, mutta kyllähän tämä jenkka erottui edukseen. Ihailen lisäksi Francen silmänrajauksia. Luonnollisesti ansaitsee viisi tähteä!

Ajaton klassikko, joka säilyttää vetovoimansa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Reipas tahti pitää otteessaan alusta loppuun ja tuo laskeva sävelkulku on aivan fantastinen! Francen ääni ei nyt koko ajan ole ihan korvia hivelevä, mutta hyvin intensiivisesti hän kappaleen tulkitsee. Tähän ei koskaan kyllästy.

Viisi tähteä; on itse asiassa ensimmäinen 60-luvun viisu, jolle tuon tähtimäärän suon.

Ihana rallatus Tämä oli ihan ensimmäisten vanhojen euroviisujen joukossa, joihin aikoinaan tutustuin, ja viehätys on säilynyt yhtä tuoreena tähänkin päivään asti. Viisi tähteä ihan sen enempää kyselemättä!

Kate Ryanin kautta on tullut vähän tutustuttua Francen kasari-tuotantoon, kivaa sekin! Kate Ryanin parin vuoden takainen hitti Ella, elle l'a'han on alun perin juurikin Francen kasarihitti, samoin kuin Babacar.

Jorasin tätä kaverini kanssa kesällä 1979 tietämättä, että kyseessä on euroviisu 14 vuoden takaa. Edelleen toimiva, vauhdikas, ihastuttava ralli. Jotain ajatonta ja raikasta. Tietenkin viisi.

Hieno melodia ja soinnutus, tykkään noista duurin ja mollin oikukkaista vaihteluista, ja rytmikin pirteästi tökkii Orkestrointi toimii sekin. Vähän lyhyt biisi, tulee mieleen olisiko voinut kehitellä enemmän? Kevyesti viisi tähteä kuitenkin.

Homman heikoin lenkki on France, joka ei kovin hyvin laula (ei silti, ehkä nuotin vierestä vetäminen tuo melodiaan vain vielä lisää sitä arvostamaani oikukkuutta?) En ole koskaan diggaillut naisia jotka yrittävät näyttää ja kuulostaa tytöiltä, vaikka se tässä tapauksessa on "vain" ajan yleistä muotia (pallokampaus, minimekko, lässyttävä lauluääni) ja nukke-teemaan sopiikin. Tavallaan teemaan sopivana pitäisin myös mainittua "koulutyttö latelee ulkoläksyä" -tyyliä - nukke ja mekaanisesti samaa toistava äänilevyhän ovat vailla omaa elämää?¨

Asteikkoa alas laskettelevien melodioiden viikko viisulassa, tämä ja sitten Neka mi ne svane, ja mietin, miksi tämä toimii minulle niin paljon paremmin. Olisiko se juuri se nuotin vierestä vetäminen, joka tuo tähän enemmän mielenkiintoa

Paras 60-luvun viisu,Ihana 4 tähteä

Vanha voittaja..ja yksi ainoa niistä mitä voi kuunnella !

Jälleen yksi erinomainen 60-luvun voittaja. Legendaarinen kappale ja aikansa edelläkävijä. Viisi tähteä.

Kuollut laulaja. Voi voi. Muutama vuosi sitten ostin Pariisista pari Gallin vinyylilevyä.
Olen kertonut täällä kai monestikin, että muutama vuosi sitten vietin viikkoja euroviisujen parissa. En kaikkia päiviä ympäri vuorokauden, mutta joka päivä usean tunnin ajan. Kirjoitin muistiinpanoja, katsoin vuosikertoja, jokaisen esityksen läpi. Palasin ajassa taaksepäin vihko edessäni, mietin mitä näin ja miten viisut ovat muuttuneet edellisestä vuodesta, miten biisit ovat kehittyneet, miten lavastus, valaistus puvut, juontajien tai juontavan vaatteet, tapa juontaa. Seurasin siis muutoksia.
Tämä biisi oli niitä vuosikymmenten viisubiisejä. Pidän tätä jopa yhtenä kaikista vaikutusvaltaisimmista biiseistä mitä viisuhistoriassa on ollut. Tämä viimeistään avasi kahleet euroviisujen ja nuorisomusiikin väliltä. Laulajan nuorekas esiintyminen, jopa lapsekas keveys tai sellainen huoleton hömppääminen, myös oli sellaista, mikä ikäänkuin puhdisti ilmaa tukkoisimmistakin päistä. Samaten ajattelen tämän myös vaikuttaneen siihen, että viisuissa alkoi kuulua kevyen musiikin lajin hittihakuisia biisejä.

Minulla ei ole tässä muistiinpanoja tutkimuksistani, mutta muistelen, että loppujen lopuksi pidin tätä koko euroviisuhistorian vallankumouksellisimpana biisinä ja esityksenä. Sinä, jonka vaikutus näkyy ja kuuluu viisuissa nykyaikanakin.