Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1967
Kappale: Quel cœur vas-tu briser?
Esittäjä: Géraldine
Säveltäjä: Daniel Faure
Sanoittaja: Gérard Gray
Kapellimestari: Hans Möckel
Sijoitus: 17./17
Pisteet: 0
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1967ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Swi ... d1967.html

Tänään Viisulassa eletään taas niitä päiviä, jolloin on hyvä sanoa ”lyhyestä virsi kaunis”. Sen verran vähän on nimittäin jälkipolville jäänyt kerrottavaa Sveitsin vuoden 1967 edustajasta Géraldinesta.

Géraldine Gaulier syntyi Sveitsin pääkaupungissa Bernissä vuonna 1947. Géraldinen tiedetään vaikuttaneen nuorena tyttönä ennen lyhyeksi jäänyttä soolouraansa The Djinns -kokoonpanossa. Vuonna 1966 hän solmi kuitenkin levytyssopimuksen Polydorin kanssa ja lähti soolouralle. Seuraavana talvena Géraldine osallistui Sveitsin viisukarsintoihin Daniel Fauren säveltämällä ja Gérard Grayn sanoittamalla balladilla ”Quel coeur vas-tu briser”, jossa Géraldine kyseli entiseltä rakastetultaan kenen sydämen hän aikoo seuraavaksi särkeä. Ammatilasraati valitsi kappaleen karsintojen voittajaksi kuuden kilpailukappaleen joukosta.

Niinpä Géraldine matkasi tiimeineen huhtikuussa Itävallan pääkaupunkiin Wieniin kisaamaan vuoden 1967 euroviisuvoitosta. Géraldine nousi Hofburg Palacen lavalle illan kuudentena. Kappaleen esitys ei onnistunut hurmaamaan eurooppalaisia raateja ja Géraldinen karu kohtalo oli jäädä kisan jumboksi nollalla pisteellä. Myöhemmin on spekuloitu, että osa syy tähän oli neitokaisen jännitys, mikä vaikutti myös hänen laulusuoritukseen. Toisaalta häviötä on selitetty myös lobbaamisen puutteella. Mikä lie sitten ollut syynä, tappio oli kuitenkin tosi asia. Liekö Géraldine pettynyt tulokseen pahasti vai löysikö hän elämäänsä jotain muuta sisältöä. Pian vuoden 1967 visujen jälkeen Géraldine kuitenkin katosi julkisuudesta eikä häntä liiemmin ole siellä sen jälkeen nähty. Kappaleen säveltäjä sen sijaan palasi seuraavana vuonna euroviisuihin parantamaan sijoitustaan. Isabelle Aubretin esittämä kappale ”La source” sijoittuikin kisassa kolmanneksi, mutta siitähän me kaikki olemme lukeneet Viisulassa jo aikaisemmin.

Aiemmin Viisulassa: Ranska 1968: Isabelle Aubret - La source

täh? eikö tää olekaan sama gimma joka edusti Luxeria v. -75 käsittämättömän kovatasoissa skapoisa?


Tuossa finaaliversiossa hän ei ehkä ihan täysin onnistunut, kiekuu kovaäänisesti tuos yhes kohtaa, lopusakin kuis... sanoo tomeran toteavasti jotenkin niin että "lyyttjiaaa" nii että mikkikin parahtaaa... melkein halkeaa .... Mutta muuten herttainen laulu, n. 4 pistettä näpsäytin... varsin haaastava (nykyajan muotisana) laulaa,kun melodia kulkee tässäkin ihan siellä ylärekistereissä melkein koko ajan....


"Minkä sydämen särjit, ...kylvän tien täyteen kukkia, ...vain sinä voit antaa hänelle täyden onnen." Ihanaa riimittelyä... kaverini toivoi tätä silloin joskus Lauantain toivotuista s -70-luvun loppuvuosina ...? Jotta terkut waan Arskalle sinne Italiaan!

romualdo kirjoitti:täh? eikö tää olekaan sama gimma joka edusti Luxeria v. -75 käsittämättömän kovatasoisa skapoisa?

Eri tyttö on, se oli Geraldine Branagan.
http://www.viisukuppila.fi/phpBB3/viisu ... c7152.html

Tämä on näitä totaalisen unohdettavia kappaleita. Minulle ei ainakaan jäänyt tästä paljon mitään mieleen. Kaksi tähteä siis, koska ei tämä kamala ollut.

Tyttö laulaa kyllä ikävän epävireisesti ja pikkutyttömäisesti vielä, ja naukaisee sitten varoittamatta pahasti. Kappale tavoittelee mahtipontisuutta viisukkaasti, mutta ei ole riittävän hyvä että tässä jaksaisi alkaa pohtimaan potentiaalia ohi esitetyn kammotuksen. Yksi piste - pitäisikö korottaa kahteen, kun huomasin perverssin halun kokea laulun ja etenkin ulvahduksen uudestaan . Ei sentään.

Ihan hetkensä omaava vanhan ajan iskelmä, jolle hellyinkin antamaan jopa kolmosen. Ihmettelen huonoa sijoitusta, nimittäin minusta laulu ei mennyt erityisen huonosti, vaikka esittelyteksti tuollaista spekuloikin.

Kaunis kappale, jonka viehkeä Geraldine esitti varsin mallikkaasti. Jotain pientä alkujännitystä saattoi äänestä kuulua laulun alkupuolella ja lievää vireongelmaa oli siellä täällä, mutta mitään silminnähtävää esityisen pilannutta jännittämistä en havainnut. Loppukiekaus tuli kyllä puun takaa ja valitettavasti rikkoi sen harmonian, jota laulussa muuten oli rakennettu pitkin matkaa. Ei ansainnut viimeistä tilaansa. Annan kolme vahvaa tähteä.

Kaunis sävellys. Esittäjä olisi kuitenkin saanut olla joku kolhoäänisempi laulajatar eikä suloinen neitokainen.

Nätti kappale, söötti esiintyjä. Liveveto paikoin vähän sinne päin, mutta studiona ihan jees. Kolme tähteä.

Leo kirjoitti:Kaunis kappale, jonka viehkeä Geraldine esitti varsin mallikkaasti. Jotain pientä alkujännitystä saattoi äänestä kuulua laulun alkupuolella ja lievää vireongelmaa oli siellä täällä, mutta mitään silminnähtävää esityisen pilannutta jännittämistä en havainnut. Loppukiekaus tuli kyllä puun takaa ja valitettavasti rikkoi sen harmonian, jota laulussa muuten oli rakennettu pitkin matkaa. Ei ansainnut viimeistä tilaansa. Annan kolme vahvaa tähteä.

siis vaikka jättää sen lopun pois niin kyllä minusta laulu lähti liikkeelle horjuen ja joka kerran kun toivoo, että se asettuu niin horjutaan, etenkin pitkissä sävelissä, jotka eivät osu oikein. Kun tyylilaji on melodisen pikkunätti, niin pienetkin vireisyysongelmat ovat ikävämpiä kuin jossain enemmän "tulkitsevassa" - nämä edellyttävät puhdautta ja itseäni ainakin häiritsee, enkä ihmettele että raateja myös, vaikka johtuikin jännittämisestä ja tyttö on herttainen.

Toisaalta en kyllä pidä tuollaisesta sievistelevästä pikkutyttöilystä muutoinkaan lainkaan, ellei sitä vedetä tyylillisesti tietoisemmin, tyylikeinona.

Tässä oli jotain hypnoottista viehätystä! Tosin se loppupuolen kiekaisu karisti hypnoosin aika tehokkaasti tiehensä. Melkein säikähdin.

Melko vahvat ** tähteä.

Ihan nätti viisu jota tulee välillä kuunneltuakin. Vahva KOLMONEN! Levyversio parempi kuin liveveto.

Jotenkin pelottava kappale, kolme tähteä.

Ai kauhia mikä loppukiekaisu! Siinä särkyi kerralla kolmen minuutin aikana rakentunut unenomainen tunnelma. Muuten oli tosiaan oikein kaunis kappale, mutta minusta Géraldinen laulu oli välillä aika hapuilevaa, vaikka hän kappaleen vahvasti ja välillä teemaan sopien hyvin syyttävästikin tulkitsikin.

Kolme tähteä.

Kaunis ja harmoninen pikku sävelmä jonka loppukiekaus oli pikemminkin koominen. Kolme.

Ei (ehkä) ihan jumbosijaa olisi ansainnut, mutta eipä oikein innostanutkaan tämä kappale.

Laulajalla ei riitä ääni. Biisin melodia olematon. Orkesteri joutuu nyhtämään enemmän kuin biisi tahtoisi antaa. Sveitsiläistä parhainta teollisuustuotantoa ei tämä ole, vaikka maa niin tahtoi maailman uskovan. Tuskinpa tälle voi pariakaan pojoa pujottaa.

Surkeasti Géraldine kyllä laulaa, eikä kappalekaan erikoisempi ole. Ymmärrettävästi jäi nollille. Yksi tähti.

ta1ja kirjoitti: ↑17 Loka 2011, 17:25

Leo kirjoitti:Kaunis kappale, jonka viehkeä Geraldine esitti varsin mallikkaasti. Jotain pientä alkujännitystä saattoi äänestä kuulua laulun alkupuolella ja lievää vireongelmaa oli siellä täällä, mutta mitään silminnähtävää esityisen pilannutta jännittämistä en havainnut. Loppukiekaus tuli kyllä puun takaa ja valitettavasti rikkoi sen harmonian, jota laulussa muuten oli rakennettu pitkin matkaa. Ei ansainnut viimeistä tilaansa. Annan kolme vahvaa tähteä.

siis vaikka jättää sen lopun pois niin kyllä minusta laulu lähti liikkeelle horjuen ja joka kerran kun toivoo, että se asettuu niin horjutaan, etenkin pitkissä sävelissä, jotka eivät osu oikein. Kun tyylilaji on melodisen pikkunätti, niin pienetkin vireisyysongelmat ovat ikävämpiä kuin jossain enemmän "tulkitsevassa" - nämä edellyttävät puhdautta ja itseäni ainakin häiritsee, enkä ihmettele että raateja myös, vaikka johtuikin jännittämisestä ja tyttö on herttainen.

Toisaalta en kyllä pidä tuollaisesta sievistelevästä pikkutyttöilystä muutoinkaan lainkaan, ellei sitä vedetä tyylillisesti tietoisemmin, tyylikeinona.

---




Joo, paljon oli tuossakin, edellä asiata, mut haluaisin viel erikseen kiittää ja kehua a-osaa, se antaa mukawasti jännitettä tälle laululle, joka tosiaan, nyt jäi tuntumaan ehkä hieman kesken eräiseltä. Ehkä solistin olisi kannattanut jättää se viimeinen booli lasillinen ottamatta ... ?

(tiedän, olen taas sarkastisen, ilkikurinen ..., varsinainen viihdyttäjä... mutta kun mulla on n. sata fania tälläkin keskusteluareenalla nii pitäähän sitä, perheettömän yrittää .... !)