Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1967
Kappale: L'amour est bleu
Esittäjä: Vicky
Säveltäjä: André Popp
Sanoittaja: Pierre Cour
Kapellimestari: Claude Denjean
Sijoitus: 4./17
Pisteet: 17
Sanat:

Vuonna 1967 Luxemburgin edustajana nähtiin uransa alkutaipaleella askeltanut 17-vuotias Vicky Leandros (oik. Vassiliki papathanasiou, synt. 23.8.1949). Tästä taipaleesta oli tuleva pitkä ja kansainvälinen. Vicky peri musikaalisuutensa ja taiteilija(suku)nimensä isältään Leo Leandrosilta (oik. Leandros Papathanasiou), joka Saksaan muutettuaan loi myös itselleen uran päätoimisena muusikkona ja säveltäjänä. Suurin suosio jäi kuitenkin isä-Leandrosilta kokematta, mutta hän kanavoi taitonsa lahjakkaaseen tyttäreensä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Leo Leandros kirjoitti lauluja lukuisille kuuluisuuksille, kuten Julio Iglesiasille, Demis Roussosille ja Nana Mouskourille. Salanimellä Mario Panas Leo kirjoitti myös tyttärensä Vickyn toisen euroviisuedustussävelmän "Apres toi" yhdessä Klaus Munron kanssa, mutta nyt keskitymme Vickyn ensimmäiseen edustustehtävään.

Korfun saarella syntynyt Vicky asui ensimmäiset vuotensa isoäitinsä helmoissa, koska hänen isänsä loi uraa Saksassa. Vuonna 1958 tyttö pääsi vihdoin muuttamaan vanhempiensa luo heidän uuteen kotimaahansa, mutta pian hänen vanhempansa erosivat. Vicky jäi isänsä huollettavaksi ja neitokaisen arki täyttyi soitto-, laulu- ja tanssitunneista. Vuonna 1965 julkaistiin Vickyn ensimmäinen single "Messer, Gabel, Schere, Licht", joka oli samalla menestyksekkään yhteistyön alku. Hänen isänsä nimittäin toimi tyttären säveltäjänä, tuottajana ja managerina.

Lopullinen läpimurto tapahtui pari vuotta myöhemmin, kun isä-Leandros sai manageroitua tyttärensä Luxemburgin edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin. Kappale tilattiin hittisäveltäjä André Poppilta, jonka kynästä oli lähtenyt jo yksi eurovisiovoittaja "Tom Pillibi" vuodelta 1960. Myös vuoden 1964 neljänneksi sijoittunut Ranskan edustaja oli Poppin tuotantoa, kuten myös vuoden 1975 Monacon edustuskappale joka tosin ei enää menestynyt kovin hyvin.

Wienissä pidetyssä kansainvälisessä Eurovisiofinaalissa Luxemburg, Vicky ja kappale "L'amour est bleu" kuultiin toisena esityksenä. Jokaisen maan kymmenen tuomarin annettua pisteensä (siis yhden per nenä), Iso-Britannia oli ansaitusti ylivoimainen. Seuraavista sijoista käytiin tasainen taisto ja lopulta Luxemburg asettui sijalle 4. Kappaleesta "L'amour est bleu" sukeutui kuitenkin kilpailun kappaleista kiistatta suurin menestyjä.
Sen rinnalla kalpeni, jopa Sandie Shaw'n voittoisa "Puppet on a string". Tosin suurin menestysversio tehtiin ranskalaisen orkesterinjohtajan Paul Mauriatin toimesta. Instrumentaalinen "Love is blue" nousi Yhdysvaltojen Billboard-listan ykköspallille viideksi viikoksi. Vicky itse levytti kappaleen ranskankielisen version lisäksi englanniksi, saksaksi, italiaksi ja hollanniksi. Suurin menestys Vickyn singlelle tuli Japanista ja Kanadasta. Kappale toimikin lähtölaukauksena Vickyn kansainväliselle uralle ja hän onkin tehnyt levytyksiä peräti kahdeksalla eri kielellä. Palatessaan Eurovisio-estradille vuonna 1972 Vicky Leandros oli jo maailman konserttisalit kiertänyt konkari, vaikka ikää ei paljon yli kahdenkymmenen ollut vielä silloinkaan, mutta siitä lisää Viisulassa tuonnempana.

"L'amour est bleu" on myös suomalaisille tuttu kappale paitsi Vickyn ja Paul Mauriatin versioina, myös suomalaisina tulkintoina. Yleensä varsin omavaraisena tunnettu Jukka Kuoppamäki sanoitti siitä itselleen läpimurtohitin vuonna 1968 ja myöhemmin myös Yölintu-yhtye on tehnyt siitä oman tulkintansa.

Vicky Leandros - Blau wie das Meer (2009)

Jukka Kuoppamäki - Rakkaus on sininen

Vicky Leandros Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Ranska 1960: Jacqueline Boyer - Tom Pillibi
Monaco 1975 : Sophie - Une chanson c'est une lettre
http://www.vickyleandros.com/

'
Vicky ja L'amour est bleu FOREVER!

Yksi kaikkien aikojen aikojen kauneimpia ja ikimuistoisimpia euroviisusävellyksiä, -melodioita
André Poppin laatutyötä.
On kaiketi yksi eniten coveroiduimmista euroviisusävellyksistä.



VIISI KIRKASTA TÄHTEÄ


PS. Vickylle napsahtaa minulta vielä toiset viisi tähteä, kunhan päästään sinne vuoteen 1972

'

Dramaattisen mahtipontiselle klasikkovisulle rapsahtaa tänään jopa neljä tähteä. Todella hienot säe säkeeltä kasvavat säkeistöt.

niii, noi keväisen kosken lailla vyöryvät viulut väliosioissa, ja käyrätoveri.... ... kirjoitushärö, siis -käyrätorvi ... määää en kuale vaan kuolaaaan .... Vicky nii herttasen poikatytön oloinen ... varmasti yks coveroiduimpia viisuja (top 8? ei waan top 3 ... Volaren ja ... no niin ... jonkun toisen tai kolmannen ohella!!!)



jaaa... nii orkesteriversiona mäkin tään opein aluks tuntemaan ja mieltämään ja sit ku v i i m e i n kuulin lauletun version niin hmmmnojaaa, olin ehkä hieman ihmeissäni .... Jahh - meneehän se tämäkin... oiwallisesti... kunnes tähänkin laulettuun sitten hiljalleen kypsyin ja totuin ... ajattelin finninaamaisena murkkuna silloin joskus -70 luvulla.... mutta, tää on vaan kohonnut arvoasteikossani ja lienee jo ESC TOP 110 -listan sisälle ujuttautunut ....


Muistan Vickyn sanoneen tuolloin Wienin peilihippakisoissa että "jännitin aivan hilikutisti esiintymistäni ja koko laulun ajan toivoin vain että pääsisin MAHDOLLISIMMAN pian takaisin sinne takahuanheeseen..." (no tuo laulajattaren ajatukset eivät tulleet ny ihan sanatarkasti ja sitäpaitti huomaa tuo Keskipohjanmaan jännittävä murre, jota tahtomattanikin tulee mukaan näihin viesteihin, senverran kova murrefani ja fennomaani olen... ) ja tarvinneeko pistemäärää edes sanoa... ?



---


no noin 4.4 pist.

huanhe = huone, esiintyjälämpiö, hiostamo, griinruumi...

Iki-vihreä, ihana viisu, johon en koskaan kyllästy. Nuoren Vickyn tulkinnassa on vielä toivomisen varaa, mutta sävellys on aivan loistava! En osaa päättää, kumpi Vickyn edustuskappaleista on parempi. Molemmat ovat selkeästi viiden tähden kamaa.

Aintsu kirjoitti:Nuoren Vickyn tulkinnassa on vielä toivomisen varaa, mutta sävellys on aivan loistava!

Jep. Uransa alkutaipaleella olevan nuoren Vickyn esityksessä on jonkin verran kokemattomuudesta johtuvaa epävarmuutta / jännittämistä. Mutta ihan kohtuullisen hyvin hän esityksestä kuitenkin selviytyy. - Viisi vuotta myöhemmin euroviisulavalla olikin sitten jo toisenlainen Vicky (Leandros): itsevarmuutta ja itseluottamusta säteilevä paljon esiintymiskokemusta hankkinut laulajatar.

Aintsu kirjoitti:En osaa päättää, kumpi Vickyn edustuskappaleista on parempi. Molemmat ovat selkeästi viiden tähden kamaa.

Molemmat, sekä L'amour est bleu ja Après toi, ovat omalla listallanikin viiden tähden viisuja.
Vaikea tosiaan päättää kumpi niistä on parempi


PS. Ja SE OLI SIINÄ!
Tarkoitan tuhannes kommenttini Viisukuppilassa.
Osui sopivasti tämän upean klassikkoviisun kohdalle

'

Minä en ole koskaan oikein innostunut tästä laulusta. Pikemminkin se on jopa vähän tylsä Etenkin sävelmä on tylsä ja siksi oli versio mikä tahansa, niin se on tylsä Annan kuitenkin klassikkostatukseen viitaten peräti kolme tähteä En erityisemmin tule innostumaan myöskään Vickyn voittoviisusta... Vähän samassa sarjassa painiskeleva "Tu te reconnaitras" seuraavana vuonna oli NIIN PALJON parempi

Tämä on kiva kappale kyllä. Ennen en oiken välittänyt mutta olen oppinut tykkäämään tästä. Neljä tähteä ja selkeästi Vickyn voittoviisua parempi.

Kaunis, joskin hieman kulunut sävelmä. Vickyn äänestä en ole milloinkaan innostunut. Ja voittokappaleensa on mielestäni tätä laulua heikompi. Annetaan himmeähköt NELJÄ tähteä. Onhan tässä eittämättä ansionsakin.

Muistin tämän olleen huonompi. Silti yliarvostettu klassikko.

Tämähän kuulosti vielä huonommalta kuin muistin! Vai muistelinkohan ihan eri biisiä? Aivan se ja sama. En joka tapauksessa tykkää tästä yhtään.

** tähteä.

Mukavasti kasvava ja kaunis, neljä tähteä.

Mielestäni vuoden 1967 ylivoimaisesti paras laulu . Hienonhieno kappale, josta onneksi sukeutui ikivihreä menestyskappale siitä huolimatta, että jäi Wienissä vasta 4. tilalle.
Kappaleen melodia on kerrassaan upea, pelkistetty ja samalla hienostunut. Sanat käyvät ranskan kielen alkeiskurssista. Vickyn ujous ja kauniit silmät sulattavat ruudun läpikin.
Syntymävuoteni helmelle annan helposti kirkkaat viisi tähteä.

Järkyttävän hieno. L'amour est bleu pyyhkii mennen tullen useimmat viime vuosien viisuvoittajat. Hankalaahan näitä vanhoja ja uusia viisuja on laittaa samalle viivalle. Arvostan näitä vanhoja evergreenejä enemmän kuin ihan viime vuosien viisuvoittajia, vaikka ne tavallaan hyviä ovatkin. Suomenkielinen versiokin Rakkaus on sininen pelittää hienosti. Vicky on eräs viisusuosikkini ja varsinkin Apres toi on valtavan hieno viisu. Tällekin tietysti 5.

Leo kirjoitti:Mielestäni vuoden 1967 ylivoimaisesti paras laulu

Ehdottomasti samaa mieltä - olisin kyllä voinut lainata koko tekstisi, sillä olisin voinut allekirjoittaa joka sanan. Hyvin kiehtova melodia, kappale vahvistuu vähitellen ja huipentuu upeasti. Pidän Vickyn hieman dramaattisesta äänestä kovasti. Jos jotain pientä kritisoitavaa haluaa löytää, niin Vicky olisi voinut esiintyä vähän ryhdikkäämmin, nyt näytti siltä, että joko hän oli huonoryhtinen tai että mikrofoni oli liian alhaalla.

Viisi kirkasta tähteä tälle täysin ansaitusti ikivihreäksi klassikoksi nousseelle upealle viisulle.

Ajaton hieno kappale, jolle ei voi kuin antaa viisi ja tykätä vilpittömästi edelleen, vaikka paljon on kuultukin.

Olen joskus kai kuullut tämän, mutta nyt tuli kyllä niin tuoreena ja ihanana esiin, että pakko antaa vitonen, aah!

Rakkaus on sininen tätä kappaletta kohtaan

Kuten niin monet muutkin viisudivat, Vickykin palasi lavalle vuosia myöhemmin täysin erinäköisenä Valitettavasti myös hieman huonommalla kappaleella, sillä tämä on aivan loistava! Vuotensa toiseksi paras, kasvaa hienosti soljuen koko kappaleen ajan. 5 tähteä!

Leonardo kirjoitti: Jos jotain pientä kritisoitavaa haluaa löytää, niin Vicky olisi voinut esiintyä vähän ryhdikkäämmin, nyt näytti siltä, että joko hän oli huonoryhtinen tai että mikrofoni oli liian alhaalla.

Minusta tuo on vain sen ajan yleistä asentomuotia. Vielä pitkälle 70-luvun puolelle kuului nuorten naisten olla tuolla tavoin lysyssä. Ihan kuten nykyään on muodikasta seistä jalat ristissä, ei tuo sen kummempaa.

Mutta kas, kappale on tähdittämättä. Huojun neljän ja viiden välillä, mutta kai se on viisi annettava ihan siitä hyvästä, että tuo osa, jossa nimifraasi esiintyy (en tiedä, onko se säkeistö vai kertosäe), on kuitenkin hienoimpia melodioita mitä on keksitty ja todellinen ikivihreä. Se muu osa sävellystä ei ole niin hyvä eikä laulusuoritus ihan priimaa, mutta ei se niin olennaista.

Ei ainoastaan todella legendaarinen, mutta myös oikeasti kaunis kappale. Viisi tähteä.

mpappa kirjoitti: ↑21 Marras 2011, 21:33 Järkyttävän hieno. L'amour est bleu pyyhkii mennen tullen useimmat viime vuosien viisuvoittajat. Hankalaahan näitä vanhoja ja uusia viisuja on laittaa samalle viivalle. Arvostan näitä vanhoja evergreenejä enemmän kuin ihan viime vuosien viisuvoittajia, vaikka ne tavallaan hyviä ovatkin. Suomenkielinen versiokin Rakkaus on sininen pelittää hienosti. Vicky on eräs viisusuosikkini ja varsinkin Apres toi on valtavan hieno viisu. Tällekin tietysti 5.

---



Ajaton, hieno kappale, niimpä, kuten eräs toinen kommentoija loihe lausumaan ....

mpappa kirjoitti: ↑21 Marras 2011, 21:33 Järkyttävän hieno. L'amour est bleu pyyhkii mennen tullen useimmat viime vuosien viisuvoittajat. Hankalaahan näitä vanhoja ja uusia viisuja on laittaa samalle viivalle. Arvostan näitä vanhoja evergreenejä enemmän kuin ihan viime vuosien viisuvoittajia, vaikka ne tavallaan hyviä ovatkin. Suomenkielinen versiokin Rakkaus on sininen pelittää hienosti. Vicky on eräs viisusuosikkini ja varsinkin Apres toi on valtavan hieno viisu. Tällekin tietysti 5.

---



Ajaton, hieno kappale, niimpä, kuten eräs toinen kommentoija loihe lausumaan ....

Heatherin englanninkielinen versio on tästä paras tulkinta. Hänellä on vielä upea ääni.

Rousku kirjoitti: ↑27 Touko 2016, 23:09

Leonardo kirjoitti: Jos jotain pientä kritisoitavaa haluaa löytää, niin Vicky olisi voinut esiintyä vähän ryhdikkäämmin, nyt näytti siltä, että joko hän oli huonoryhtinen tai että mikrofoni oli liian alhaalla.

Minusta tuo on vain sen ajan yleistä asentomuotia. Vielä pitkälle 70-luvun puolelle kuului nuorten naisten olla tuolla tavoin lysyssä. Ihan kuten nykyään on muodikasta seistä jalat ristissä, ei tuo sen kummempaa.

Mutta kas, kappale on tähdittämättä. Huojun neljän ja viiden välillä, mutta kai se on viisi annettava ihan siitä hyvästä, että tuo osa, jossa nimifraasi esiintyy (en tiedä, onko se säkeistö vai kertosäe), on kuitenkin hienoimpia melodioita mitä on keksitty ja todellinen ikivihreä. Se muu osa sävellystä ei ole niin hyvä eikä laulusuoritus ihan priimaa, mutta ei se niin olennaista.

Niin tai mykymuodin mukaan miehet seisovat jalat mahdollisimma... tai nohh... ainakin reilusti harallaan .... hyvähän se on tuulettaa munahikeä pois... vetäessään siinä samalla sitten waikka mahtawaa balladia tai rokahtawampaa biisiä TV1 tai TV2 konserteissa kaupallisista kanavista nyt puhumattakaan ...

Rousku kirjoitti: ↑27 Touko 2016, 23:09

Leonardo kirjoitti: Jos jotain pientä kritisoitavaa haluaa löytää, niin Vicky olisi voinut esiintyä vähän ryhdikkäämmin, nyt näytti siltä, että joko hän oli huonoryhtinen tai että mikrofoni oli liian alhaalla.

Minusta tuo on vain sen ajan yleistä asentomuotia. Vielä pitkälle 70-luvun puolelle kuului nuorten naisten olla tuolla tavoin lysyssä. Ihan kuten nykyään on muodikasta seistä jalat ristissä, ei tuo sen kummempaa.

Mutta kas, kappale on tähdittämättä. Huojun neljän ja viiden välillä, mutta kai se on viisi annettava ihan siitä hyvästä, että tuo osa, jossa nimifraasi esiintyy (en tiedä, onko se säkeistö vai kertosäe), on kuitenkin hienoimpia melodioita mitä on keksitty ja todellinen ikivihreä. Se muu osa sävellystä ei ole niin hyvä eikä laulusuoritus ihan priimaa, mutta ei se niin olennaista.

Niin tai mykymuodin mukaan miehet seisovat jalat mahdollisimma... tai nohh... ainakin reilusti harallaan .... hyvähän se on tuulettaa munahikeä pois... vetäessään siinä samalla sitten waikka mahtawaa balladia tai rokahtawampaa biisiä TV1 tai TV2 konserteissa kaupallisista kanavista nyt puhumattakaan ...