Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1959
Kappale: Irgendwoher
Esittäjä: Christa Williams
Säveltäjä: Lothar Löffler
Sanoittaja: Lothar Löffler
Kapellimestari: Franck Pourcel
Sijoitus: 4./11
Pisteet: 14
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1959ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Swi ... d1959.html

Christa Bojarzin tai kansainvälisemmin Christa Williams on hyvin hyvin salaperäinen leidi, josta on vaikea päästä jyvälle. Jotkut lähtee mainitsevat hänen oikeaksi sukunimekseen Bojarzinin sijaan Brauniksi tai Gracheriksi. Syntymävuodestakaan emme ole ihan varmoja, mutta mitä luultavimmin se on 1925 tai -26. Suurin osa lähteistä kertoo hänen syntyneen saksalaisessa Trierin kaupungissa lähellä Luxemburgin rajaa, mutta jotkut lähteet sijoittavat hänen alkuelämänsä Königsbergiin eli nykyiseen Kalingradiin. Että otapa tässä nyt sitten selvää... Tiettävästi toisen maailmansodan aikaan Christan perhe muutti jostain kuitenkin Müncheniin, missä nuori Ella Fitzgeraldia ihannoiva tyttö opiskeli konservatoriossa laulua ja harpun soittoa.

Vuonna 1957 Christa nappasi itselleen levytyssopimuksen esiinnyttyään Baijerin radiossa ja hän levyttikin seuraavan parin vuoden aikana useamman suositun hitin. Vuonna 1959 Christa kokeili uutta aluevaltausta ja osallistui Sveitsin viisukarsintoihin Lothar Löffler säveltämällä ja sanoittamalla saksankielisellä balladilla "Irgendwoher" (suom. "Jostakin"). Kyseiseen karsintaan osallistui yhteensä yhdeksän kappaletta ja voittajan valitsi kolme alueellista jurya. Christa voitti kisan kappaleineen ja muiota sijoituksia ei julkaistu. Näin ollen saksalaisneidolla oli pienen naisen suuret saappaat täytettävinä sillä tätä ennen Sveitsiä oli edustanut viisuissa aina legendaarinen Lys Assia.

Vielä tähän maailman aikaan euroviisut kisattiin huomattavasti aikaisemmin keväällä kuin nykyään. Vuoden 1959 euroviisut järjestettiinkin jo 11. maaliskuuta ja kisakaupunkina toimi elokuvajuhlistaan nykyään parhaiten tunnettu Cannes Etelä-Ranskassa. Kilpailukappaleita oli mukana 11 kappaletta. Christa nousi lavalle illan kahdeksantena esiintyjänä. 14 pisteellä Christa toi Sveitsille neljännen sijan.

Viisujen jälkeen Christa jatkoi uraansa viihdemaailmassa. Laulamisen lisäksi hän näytteli myös useammassa elokuvassa. Vuonna 1961 Christa yritti paluuta viisuihin. Tuolloin hän osallistui kotimaansa Saksan karsintoihin kappaleella "Pedro", mutta tämä ei sijoittunut karsintojen kärkikolmikkoon. Siitä seuraavana vuonna Christa meni naimisiin pianisti Huwig Albrechtin kanssa, johon oli tutustunut ilmeisesti jo opiskeluaikoinaan. Hiljalleen Christa vetäytyi viiheteollisuudesta ja alkoi viettää seesteistä perhe-elämää Münchenissä musiikkikoulun perustaneen miehensä rinnalla. Ja siellä yhä elossa oleva Christa tiettävästi asustelee yhä edelleen.

"en koskaa unohda aikaamme jonka vietimme yhdessä... miksi olen niin yksin..." aijaij, miten satuttava teksti, kolahti siis tähänkin osoitteeseen, eräs vuosisadan rakkaustarina kun on kohdaltani mitä ilmeisemmin ohi... mut aika hyvin olen silti toipunut, ai will survive...oon voimissain, (Virve Rostin äänellä) ainakin hetkittäin...silloin tällöin ..... paitti en oikein viime aikoina, tosi pirun uneliaita päiviä ja iltoja ollunna... pitäis mennä takaisin talavi-unille .... kömpiä pesään... ku tää UMK - aikakin on näin kiduttavan pitk- ä ä .... tää it..ävall..joojooo on nii itävaltalaisviisun oloinen mut tää onkin sveitsin muija tämä Christan
n jonka vähän kalsa tulkinta ei oikein saa mua mukaansa... 2 pist. nappailin tuos... ei ole erityisemmin edes jäänyt mieleen... paitsi tuo nimirefrenki, irrrgendwuheeerr . ... dadadadadadaaaaaaaaaa...... kiitos, danke ...
seuraava ...

"Pitääkö viimeiset sentit laittaa joululahjoihin? Sitten kuljetaan rahatta ja sossun luukulla, joulun jäläkehen, vähempikin riittäis." (Säästeliäs)
"Saabilla kahtasataa Kiasman seinään" SMG

Rompsun vilkkaasti vaihtuvat miete-/iskulauseet,allekirjoitukset, punnitut puheet ... kuka sitä ny kuukaus tolokulla jaksaa samoja riimejä kahtella ...

Tylsä ja mitäänsanomaton jollotus. Kaksi tähteä.

Peruskaunis ja hieman tylsähkökin aikansa kuva. Christan ylärekisteri hieman riipii, mutta kyllä tälle voi heikohkon KOLMOSEN antaa. Näissä 1950-luvun lauluissa on se oma, hienovarainen vireensä.

Kauniin vahva sävelmä. Kolme tähteä.

Jaahas, no eipä tämä iskelmä nyt oikein iskenyt.

Perus aikansa viisu, kaksi tähteä.

Salaperäisyyksien neito, Christahan se oli , lauloi kivankuuloisen melodian mukavalla sveitsinsaksalla. Väliosa, jossa Christa hyräili sävelmää, toi mieleeni Muistojeni laulun vastaavanlaisen kohdan, ihan positiivisessa mielessä. Loppunuotti, jonka orkesteri soitti hieman voimistuen, oli minusta todella hieno kohta!
Jostakin tällaisesta raavin kokoon kolme tähteä.

Kaunis, viipyilevä melodinen alkuvuosien viisu. Väliosan tahdin hidastus ei ollut minun mieleeni, siinä melodia meni jo turhan hitaaksi ja tylsäksi eikä se hyräily ainakaan tilannetta parantanut. Loppupuoli olikin taas mukavampaa kuunneltavaa, ja ihan loppu oli jo hieno.

Kolme tähteä.

joo, ny kuuntelin tuon laulun ties miten pitkän tauon jäläkehen ja laulun lopetus eli tuos tuo orkestraatio on siinä kalkkiviivoilla erikoisen hienon kuuloinen .... nostan pisteeni 2.5:een ... jooh, kyllä, Sveitsin tyylikkäimpiä viisuja toki, ainakin -50-60 luvuilla ....

Kauheen pistävän kova, riipivä melkein Christan ääni alussa ja paikoin muutoinkin. Biisi voisi olla vähän parempikin, jos sen laulaisi pehmeämmin, lempeämmin, hyväilevämmin, seksikkäämmin. Ei kyllä ollenkaan ihme että joutuu itkemään kadotetun onnen ajan perään . Kaksi.

Ei ihan minun korvieni ominta musiikkia.

** tähteä.

En olisi ulkomuistista osannut vetäistä värssyäkään tästä. Mutta tutulta kuitenkin kuulosti. Jotain viehättävää löysin. Kolme.

Tykkään neljän tähden edestä. Viisun tunnelma vie sinne viattomalle viiskytluvulle, kaikki on niin simppeliä ja suoraviivaista. Kaunis viisu.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 424./532, vuosi 1959 5./5, 1950-luku 14./20, Sveitsi 23./28
Ei näitä mustavalkoviisuja osaa oikeen arvostaa, jos niissä ei nyt sitten ole jotain erityistä koukkua, tässä ei ollut. Vähän raskassoutuinen hituri

Tämä kappale vaatii useamman kuuntelukerran, muussa tapauksessa sillä on riski tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kuuntelin kokeeksi levytetyn version, joka oli selkeämmin 6/8 osatahdin slow rock, eli tyypillinen 50-60 -luvun vaihteen iskelmä. Intro, sanaton kuoro, A-B-A -rakenne ja nouseva intervalli kuuluvat kliseeseen.

Frank Pourcelin sovituksena kappaleesta on tullut perinteisempi chanson elokuvamaisine introineen ja pourcelimaisine viuluineen. Omituinen valinta on sijoittaa levytetyn version intro keskelle kappaletta (1:37 - 2:00): hiljainen ja poikkeava väli rikkoo kappaleen poljennon. Lopetus on kuitenkin jykevä.
Ensimmäinen kuuntelukerta antaa *½ tähteä, toinen **½, kolmas ja viimeinen *** tähteä

Kyllä tädillä ääntä riittää. Mutta siihen se jääkin, biisi melko olematon. Kakkonen.

Tuu-tuta-tuu ja torvien seasta löytyy nainen, joka laulaa kuin kuorolaulajan odotetaan laulavan. Kenenkään ei tahdota huomauttavan naisen laulamista. Kukaan ei saa tehdä virheitä. Nainsen on oltava täydellinen koko biisin ajan. Noh. itse biisihän on vanhaa elokuvamusiikkia, jossa jouset soivat, siis vanhaa musaa jo tuohon aikaan. Laulajanainen ehkä tahtoisi imaista hatsit marihuanaa, jota tuolloin jatzztyypit imeskelivät ja lähteä matkaamaan Route 66:iä, josta kertova kirja oli tuollin hittikirja.

Kamala jo sävellyksenä ja vielä Christan ärsyttävä lauluääni kruunaa kaiken. Tämä oikeasti jo sattuu vähän korviin ja päähän. Yksi tähti.