Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1959
Kappale: Oui oui oui oui
Esittäjä: Jean Philippe
Säveltäjä: Hubert Giraud
Sanoittaja: Pierre Cour
Kapellimestari: Franck Pourcel
Sijoitus: 3./11
Pisteet: 15
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1959fr
Karsintalinkki: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/France1959.html

Yksi Eurovision laulukilpailun merkittävimpiä ominaispiirteitä ovat olleet toistuvat hokemat ja rallatukset kilpailukappaleissa. Tämän tradition voidaan katsoa alkaneen jo kaikkien aikojen neljänsissä Eurovision laulukilpailuissa, joissa heti ensimmäisenä esiintyi Ranskan edustussävelmä Oui, oui, oui, oui (suom. Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä). Laulussa hoettiin sanaa "oui" peräti 43 kertaa.

Laulun esitti taiteilija nimeltään Jean Philippe, joka palasi euroviisulavoille kolme vuotta myöhemmin Sveitsin edustajana. Laulun tekijäkaartille Euroviisut tulivat vuosien varrella tutuiksi. Hubert Giraud oli ollut mukana kynäilemässä Ranskan edellisen vuoden voittosävelmää Dors, mon amour, ja lisäksi hänen säveliään ja sanojaan kuultiin myöhemmin vielä viidessä ranskankielisessä euroviisussa (Monaco 1960 ja 1961, Ranska 1967 ja 1979 sekä Luxemburg 1971). Vielä suuremmaksi euroviisukonkariksi osoittautui laulun sanoittaja Pierre Cour, joka kynäili sanat vielä kuuteen euroviisulauluun, niiden joukossa euroviisuklassikot Tom Pillibi ja L'amour est bleu. Muut laulut olivat Ranskan vuoden 1964 viisu sekä Luxemburgin edustussävelmät 1971, 1975 ja 1977.

Cannesissa 11.3.1959 järjestetyissä Eurovision laulukilpailuissa isäntämaa Ranskan edustussävelmä kuultiin siis heti kilpailukavalkadin ensimmäisenä. Ranska pärjäsi totuttuun tapaan Eurovision laulukilpailuissa jälleen loistavasti, sillä Jean Philippen iloinen ja kepeä chanson sijoittui peräti kolmanneksi. Toinen sija jäi ainoastaan yhden äänen päähän.

Jean Philippe - Oui oui oui oui

Ja tällä tekopirteällä rallatuksella... kolmossijallepa hyvinkin. Taisi vaan erottua olemalla ensimmäisiä tällaisia rallatuksia. Tyhjänpäiväiselle rallatukselle kaksi.

Ihanan hyväntuulinen "kylläily". Tulee kuunneltua toisinaan, kyllä. Ja esityskin on ihan onnistunut.

NELJÄ!

Ei tästä oikein saa kiinni, kaksi tähteä.

Tämä on todieste siitä, etten minäkään ihan kaikista rallatuksista pidä. Tämä on jotenkin tyhjänpäiväinen joten jää kahteen tähteen.

Näitä turhuuksia taas.

Hyvä, kun esittelytekstissä oli valmiiksi laskettu oui-sanan esiintymisfrekvenssi, niin vältyin laskemasta itse .
En aivan päässyt tähän tekopirteyteen mukaan. Melodia oli kiva ja esiintyminen innostunutta, mutta tuo myönteisen sanaketjun jatkuva hokeminen veti maton niidenkin alta. Kaksi oui:tä riittää tänään.

Harvinaisen hyvä viisu 50-luvun viisuksi. Annan neljä tähteä tylsyyden vähyydestä.

Kivan letkeä ja hyväntuulinen rallatus, oui! Kyllähän ouitä toistettiin vähintään riittävästi, mutta ei se toisaalta mitenkään huonoltakaan kuulostanut - sitä paitsi tuli siellä vastapainoksi yksi non non non non -ketjukin. Useissa näissä vanhoissa viisuissa on tuo mielenkiintoinen ja miksei vähän huvittavakin piirre, että sekä alku- että loppusoitot ovat hyvin suureellisia, vaikka koko muu osuus voi olla aika vähäeleistä ja samaa toistavaa kuten tässäkin. No, tuleepahan ainakin selväksi, että kohta tämä loppuu.

Kolme tähteä.

^ totta mitä sanot aloituksista ja lopetuksista.

Ihailen sitä taitoa, millä nämä tämän ajan laulajat onnistuvat laulamaan niin ilmavasti ja vaivattomasti, ikäänkuin huolettomana lurittelisivat jotain, kuin se laulu olisi samaja yhtä luonnolista kuin puhuminen. Valtavasti laulettuja nuotteja vaatinee sellainen luonnollisuus, helppous ja rentous taakseen kuitenkin. Kappalekin oli kiva, kepeä, huoleton. Neljä pistettä, eikö nykypopin pitäisi saavuttaa näissä tunnetiloissa samoja sfäärejä.

joo mut ku ei saavuta... vaikea edes verrata, niin erilaisia ovat nämä entisajan hienoudet ja sit nää nykyajan tietyt pökkelyydet... joita kyl UMK:kin riitti... muutamia... ja järkyttävintä toki että ne ovat jopa 12:n eniten julkisuutta saaneen laulun joukossa...
Ilman kevyttä perhosen lipert...livertelyä, vähän nm. Juuroa lainatakseni... vähän vaikeaa olla antamatta vähempää kuin n. 4.0 pist. Ja tuo Leon:don esille tuoma alku- ja loppusoittojen suureellisuus, :theh: niimpä, tyypillisiä' loppuhidastuksia ja mahtavia alkuintroja tulee täs nyt heti mieleen, esim. Ranska -78, Mon -71, tietysti Mon-74 ....

"Leena, Seta ei ole ääriliike, jonka varmasti hyvin tiedät. Tasa-arvo on se sitten seksuaalisuutta tai mitä muuta tahansa on inhimillistä." Tekstari,Perhonjokilaakso 25.8-11

Kolme pakkashangelle kirkkaasti heijastuvaa tähteä. Kiva luritus!

Tyhjänpäiväinen kappale, jossa toistetaan samaa asiaa miljardi kertaa. Ei nyt oikein iske.

** tähteä.

Ihan hauskaa, mutta hirvittävän ärsyttävää. Kaksi.

Ei helevatti, miten typerää. Ajatelkaa, että kymmenen vuotta myöhemmin oli tapana haukkua rockmusaa ja sitä miten typerää se on, mutta tämä aikahan lyttää kaiken, viisikymmenluvun loppu, jolloin Shadowsit rupeivat olemaan elossa ja kohta maailmaa heilautteli twist. No, mitä tämä on. Kuinka järkevää musaa. Typerämpää ja lattanampaa pashaa voi etsiä. Euroviisuista sitä löytyi, tämän biisin verran.

Kaikessa ärsyttävyydessään ihan hauska ja ainakin jää mieleen. Jean on myös aika karismaattinen. Musiikki on tässä jotenkin taka-alalla. Kolme tähteä.