Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1957
Kappale: La belle amour
Esittäjä: Paule Desjardins
Säveltäjä: Guy Lafarge
Sanoittaja: Francis Carco
Kapellimestari: Paul Durand
Sijoitus: 2./10
Pisteet: 17
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1957fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/France1957.html

Kautta aikain toisissa Euroviisuissa maita oli mukana kymmenen. Ranskaa edusti Paule Desjardins kappaleella La belle amour. Ranskan kansallinen karsinta oli peräti 6-osainen. Jokaisesta osiosta tuomaristo valitsi kunkin erän voittajan. Kun kaikki kuusi osashow'ta oli kuultu, päätti tuomaristo, että La belle amour, 'kaunis rakkaus', on kavalkadin voittaja. Sen esitti itse asiassa kansallisissa karsinnoissa Josette Privat, mutta esittäjäksi vaihdettiin Paule Desjardins kansainväliseen kilpailuun.

Desjardins oli kyllä hänkin osallistunut karsintoihin. Hänen esittämänsä Il est là, 'hän on täällä', sijoittui toiseksi omassa osiossaan.

Länsi-Saksassa maaliskussa 1957 TV-studiolla järjestetyssä kansainvälisessä kilpailussa La belle amour menestyi mukavasti sijoittuen toiseksi. Kappale on ajalleen tunnusomainen, sävel elokuvamusiikkimainen ja esitys hieman imelä.

Viisulassa nämä vanha viisut eivät ole olleet mikään huima menestys, mutta miten on Paulen esityksen laita?

Karsinnan voittaja: Josette Privat - La belle amour

Paulen ääni on ihan nätti, mutta biisi on kyllä hieman tylsä.

Laulajan ääni on nätti, mutta sävelmä on melko tylsä. Ranskalaista chansonia mukana toki, mutta kahteen tähteen jää.

Aivan ihastuttava löytö. Näitä vanhempia vuosikertoja tulee kuunneltua aivan liian harvoin. Kivaa mystisyyttä melodiassa. Tämä tulee niin esittää ranskankielisenä.

Vahva ja voimallinen NELJÄ!

Taas vaihteeksi näitä tylsyyksiä, joista en saa yhtään mitään irti, kaksi tähteä.

Tykkään enemmän a-osasta, kuin latteahkosta kertosäkeestä. Nätisti laulaa Paule. Ja kivoja jippoja sovituksesta. Viuluista tulee aina plussaa. Hellyn antamaan ihan nelosen. Nämä vanhat viisut ovat ihastuttavia!

Melodiallisesti melko köyhä ja Paulen äänikään täysin hurmaa. Sovituksellisesti tämän ajan viisut ovat monesti onnistuneita (tämäkin), mutta ei se nosta tätä kahta tähteä korkeammalle. **

Tämä on taas tämmöinen unohdettava muinaismuisto, kaksi tähteä.

Tämähän on ranskalaista 50-luvun chansonia parhaimmillaan! Hyvin kaunis kappale, joka etenee mukavasti keinuen. Ihana ranskalainen tunnelma ja Paulen ääni on juuri sellainen kuin tällaisessa chansonissa pitää ollakin.

Neljä tähteä!

järkyttävän kauan on siitä kun tätäkään on viimeks kuullut, 4.3 ( tai 5) pist. Hieno sovitus ja orkestraatio tässäkin, a-osa on hyvin espanjalaismainen, voi melkein kuulla kastanjetit siellä taustalla...

Ranskan kieli kuulosti tässä harvinaisen kauniilta, mutta biisi itsessään ei ollut mitään. Kaksi.

Kokonaisuus miellyttävä, ja plussaa sensuellista lauluäänestä. Pisteitä pudottaa lattea kertosäe, mikä on sinänsä harmi, koska A-osassa on potkua. Kolme tähteä.

Tunnen jälleen kerran itseni aivan liian nuoreksi kuuntelemaan tällaista musiikkia.

** tähteä.

Ranskasta juuri kotiutuneena tämä kolahti oikein hyvin. Tämä tyylikäs chanson on niin hieno melodialtaan ja Pauleten ääni on suorastaan lumoava. Tällaista voisi kuunnella kävellessään Jardin du Luxemburgissa. C´est romantique ja neljä tähteä, oui .

Ei tämmöistä jaksa kuunnella kukaan täysjärkinen ihminen. Voi että miten tuo laulu tunkeutuu vasten kasvoja. Lätsähtää kuin iso märkä räntärätti. Kyllä tekee mieli valittaa tästä kohtelusta maailmalle. Ei ketään ihmistä voi nöyryyttää niin kuin laulua, joka räiskähtää vasten naamaa ja kaiken pahan lisäksi ranskankielisenä. Kyllä ranskankieli on sitten paha kieli. Se haisee kuin mätä rotta, joka on löydetty työttömien kujan päästä, sieltä missä ei kenenkään ihmisen pitäisi elää. Kyllä minä sanon ja kovaan ääneen, että työttömien pitäisi muuttaa Irakiin, jossa on aina lämmintä. Laittaa päähänsä huppu ja kaikenlainen muu pään peittävä vaate ja sitten painua Suomesta pois haisemasta. Kyllä näin on.

Olen varmaan yksi harvoista, jotka eivät pidä ranskan kielestä ja tässäkin se kuulostaa jotenkin ärsyttävävältä. Jälleen kuitenkin yksi tämän vuosikymmenen perusviisuista, ei tämä juurikaan eroa mitenkään niistä muista. Kaksi tähteä.

Olipas tämä hyvä kappale, juuri sen ajan ranskalaista viihdemusiikkia tyypillisimmillään ja jota kuunnellessa tulee mieleen 50-luvun iloinen Pariisi. Paule Desjardins esitti laulun täydellisesti, tuo linkki alkuperäisen esittäjän Josette Privatin versioon ei enää toiminut, mutta tuskin se ainakaan pystyi tätä parempi olemaan. Ei tämä mikään poikkeuksellisen upea teos ole, mutta lajissaan hyvä ja nautittava ja hopeatilansa ansainnut. 4 tähteä ja minusta ainakin voittajaa parempi.