Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1956
Kappale: Ne crois pas
Esittäjä: Michèle Arnaud
Säveltäjä: Christian Guitreau
Sanoittaja: Christian Guitreau
Kapellimestari: Jacques Lassry
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1956lu1

Michèle Arnaud (syntynyt 18.3.1919, kuollut 30.3.1998) oli ranskalaislaulajatar, joka sai kunnian edustaa Luxemburgia kahdella sävelmällä Eurovision 1. laulukilpailuissa Sveitsin Luganossa. Toinen hänen tulkitsemistaan sävelmistä "Ne crois pas" ("Älä luule") omasikin melkoisen topakan tekstin. Laulussa aikuiseen ikään ehtinyt solisti valisti nuorempaa seuralaistaan siitä ettei tulisi luulla liikoja itsestään. "Tulet menettämään hiuksesi, lihomaan ja kenties menettämään hampaasikin". Kokeneemman naisen ohjeistusta, siis.

Vahvasti tulkittu sävelmä kuultiin toukokuisen illan kuudentena. Täten se saa kantaa titteliä "Luxemburgin kautta aikain 1. euroviisu". Samaisen solistin toinen ehdokas "Les amants de minuit" kuultiin kisassa jokunen sävelmä myöhemmin. Tämän kilpailun tuloksistahan tiedetään varmuudella ainoastaan voittaja, joten kappaleen menestyminen tuloslistalla on jäänyt mysteeriksi. Sellaiseksi ei kuitenkaan ole jäänyt se, että Michèle Arnaudin perheestä löytyy muutakin Eurovisio-edustusta. Hänen poikansa Dominique Walter edusti nimittäin Ranskaa kymmenen kevättä myöhemmin.

Mutta tänään arvioidaan "Älä luule". Luuletko sinä tämän sävelmän sijoittuneen ensimmäisissä Euroviisuissa kärkikahinoihin?

Hassu hömppä. Ei silti ollut kovin kummoinen.

Olen aina rakastanut tätä hömpötystä. Jännä, mystinen melodia ja hieno artisti! VIISI!

Hauska lallattelu minustakin ja alun soittimettomuus on toimiva tehokeino. Kolme tähteä.

Tarja Ylitalon Kerrasta poikki -laulun luxemburgilainen esiäiti . Sävelmä oli tarttuva ja rytmi meni jalan alle. Michelle ohjeisti sulhoaan oivallisesti tulkiten. Varmaankin erottui v. 1956 kisoissa nopeatempoisuutensa ansiosta. Älä luule, että antaisin tälle muuta kuin nelosen .

Tämä oli mukavan piristävä, kolme tähteä.

Aikamoinen vauhti oli Michèlellä päällä tätä laulaessaan. Vaikka pääosin aika samaa tahtia mentiin alusta loppuun, oli siinä kuitenkin muutama melodisesti mielenkiintoisesti erottuva kohta. Aikakautensa mukaisesti loppu ei tullut yllättäen, vaan hyvin siihen kuuntelijaa valmistettiin ja sitten kunnon huipennuksella lopetettiin. Kaikenkaikkiaan mukavasti tarttuva sävelmä ja Michèlen ääni oli kaunis.

Kolme tähteä.

Tämä oli oikein hauska, kuulosti hieman lastenlaululta .

Ylivoimaisesti paras vuoden 1956 edustusviisuista! Tämän olisi kuulunut voittaa. Tätä sentään jaksaa kuunnella, toisin kuin tämän hidastempoisempia kilpakumppaneita... Tämä itse asiassa jopa miellyttää korviani ajoittain, mikä ei ole todellakaan huono saavutus näin vanhalta viisulta.

*** tähteä.

Ainoa hyvä kappale kyseiseltä vuodelta, jota jaksoi kuunellakkin.
Olisi todellakin saanut voittaa! Kappale on itseasiassa mielestäni 3 tähteä, mutta koska se oli selvästi viisuvuotensa paras, intoudun antamaan tälle viisi tähteä
Kyseisen vuoden ainoa josta tuli ajaus "Tämän voisi kuunella uudestaankin!"
Lisään kyllä tämän myöhemmin euroviisusoittolistaani

Tämä on niitä kappaleita, jotka saavat minut hengästymään. Michele laulaa sekunttitolkulla vetämättä välillä henkeä ja kovin on muutenkin hosutun oloinen kappale. **

Mainio hömppä 50-lukulaiseksi, neljä tähteä. Ensimmäisten viisujen parasta antia.

Ihanan vauhdikas ja tarttuva hömppäkappale tämä Selkeästi 50-luvun paras viisu, viisi tähteä tietenkin. Tykkään laulaa tätä, vaikken ranskaa yhtään osaakaan

En olisi oikeasti uskonut, että ensimmäisistä euroviisuista löytyy viiden tähden kappale. Mut tää oli ihan huikea!

Tää on hieno! Vahvat neljä tähteä.

Höpsänhöps'änlaukakabiisi. Mitään tekemistä ei ole ajan musiikin kanssa. Tämä on jotakin Breliä kevytversiona. Ennakoidaan tulevaisuudessa eteen tulevaa Dylania sun muita. Mutta tämä on pelkkää höpähöpäjunamusiikkia, jonka kaikki perustuu pelkkään tekstiin, jossa ilmeisesti on hyvääkin.

Tämä rullaa eteenpäin kivasti ja erottuu vuoden kappaleista. Onneksi tämän tunnelma ei vaihdu kesken biisin, niin kuin niin monen muun saman vuoden kappaleiden. Tässä on jotenkin salaperäinen ja jopa vaarallinen tunnelma. Neljä tähteä.